Äidinkielen opettajia tai äikän opeksi valmistuneita paikalla? Työllistyminen?

Satunnaisia päiviä silloin tällöin. Valmistuin 3 vuotta sitten. Jotain historiaa ja liikuntaa pääsis kyllä opettaa, mutta en halua kuin äidinkielen opetusta. Myös luokanopettajan sijaisuuksia kullä sais, mutta ne ei kelpaa.

HS just uutisoi, että hirveesti on nyt opepaikkoja. Katsoin äikän: suuri osa oli s2-opetusta alakouluissa, vaatimuksena luokanopettajankin kelpoisuus ja suurimmasta osasta näki, että on räätälöity paikka hommaa jo tekevälle. Eli paikka ei ole ns. oikeasti edes auki.

Huonosti työllistää siis, tosi huonosti. Myös syrjässä (jossain ihan oikeesti perukoilla) kova kilpailu.

Kannattaa tehdä opiskeluaikana jo paljon sijaisuuksia, niin saa kenkää oven väliin. Itse tein näin ja sain viran äikänopena heti valmistuttuani.

Ei oo töitä, ellet oo valmis lähtee ihan mihin vaan tai sulla käy tuuri.

Vain hölmö lähtee nykyään opiskelemaan opettajaksi. Jos vertaa saman pituisia koulutuksia, niin opettajat ovat nykyään aikamoisessa palkkakuopassa. Lisäksi työllistyminen ei ole enää nykyään varmaa, niinkuin se oli vielä 90-luvulla. Useimmat tekevät pätkätöitä koko uransa. Ja nykylapset ja -nuoret käyttäytyvät paljon huonommin kuin aiemmin. Lisäksi vanhemmat eivät enää kasvata lapsiaan, vaan odottavat koulun tekevän kaiken. Opettajan ammatissa on eri ammateista eniten burnoutteja ja työtaakkaa kasvatetaan joka vuosi.

Kannattaa opiskella samalla luokanopen tai erityisopen pätevyys tai tehdä s2-opintoja. Tai sitten jotakin muuta spesiaalia kuten draamaopintoja tai erinomaiset mediataidot. Ja kannattaa olla valmis tekemään mitä tahansa sijaisuuksia ja outoja tuntiopettajuuksia monta vuotta. Lupaa myös hoitaa koulun juhlat ja julkaisut. Kyllä se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opiskella samalla luokanopen tai erityisopen pätevyys tai tehdä s2-opintoja. Tai sitten jotakin muuta spesiaalia kuten draamaopintoja tai erinomaiset mediataidot. Ja kannattaa olla valmis tekemään mitä tahansa sijaisuuksia ja outoja tuntiopettajuuksia monta vuotta. Lupaa myös hoitaa koulun juhlat ja julkaisut. Kyllä se siitä.

Tai samalla vaivalla opiskelee yhden työllistävän ammatin kolmen sijaan, esim lääkäriksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opiskella samalla luokanopen tai erityisopen pätevyys tai tehdä s2-opintoja. Tai sitten jotakin muuta spesiaalia kuten draamaopintoja tai erinomaiset mediataidot. Ja kannattaa olla valmis tekemään mitä tahansa sijaisuuksia ja outoja tuntiopettajuuksia monta vuotta. Lupaa myös hoitaa koulun juhlat ja julkaisut. Kyllä se siitä.

Kaikillahan ne nykyään on, draama- ja mediakurssit ja ties mitä härpäkettä ja kokemusta... siis ei ollut vielä 10 vuotta sitten tarve, mutta nyt on. Uutena tosiaan tullut se, että pitää olla luokanopettajankin pätevyys mielellään, koska yhtenäiskoulut. Eikä voi olla vaan äikänope vaan pitää olla s2-valmius eli varautua ajatukseen että opettaakin pelkästään s2-oppilaita.

Huono tilanne on. Ylitarjontaa ammattilaisista. S2-opettajia tosin tarvitaan.

Ylitarjontaa tuntuu olevan, mutta minun tuntemani nuoret äi-opettajat ovat kyllä työllistyneet ihan hyvin. S2-opinnoista on hyötyä valtavasti! Samoin kannattaa olla kyllä valmis tekemään kaikenlaisia sijaisuuksia ja hoitaa jokainen pienikin pesti hyvin – koskaan et voi tietää, mikä on se naru, josta vetämällä löytyy pidempiaikainen työpaikka. Eli se kuuluisa jalka oven väliin, tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Ylitarjontaa tuntuu olevan, mutta minun tuntemani nuoret äi-opettajat ovat kyllä työllistyneet ihan hyvin. S2-opinnoista on hyötyä valtavasti! Samoin kannattaa olla kyllä valmis tekemään kaikenlaisia sijaisuuksia ja hoitaa jokainen pienikin pesti hyvin – koskaan et voi tietää, mikä on se naru, josta vetämällä löytyy pidempiaikainen työpaikka. Eli se kuuluisa jalka oven väliin, tavalla tai toisella.

Kannattaa muistaa, ettei reksillä välttämättä ole mitään tietoa siitä, kuka sijaisti ja miten se meni, ei rehtorit isoissa kouluissa hoida nykyään tuollaisia ollenkaan!

Rehtorit hoitaa kyllä rekrytoinnin. Heitä varten kannattaa cv:ssä katsoa olevan jotain kiinnostavaa, esim. joku ulkomaanprojekti, tutkimusprojekti tms., mikä erottaa muista hakijoista, jotta pääset haastatteluun. Toki cv:ssä on hyvä niitä sijaisuuksiakin olla, mutta turhaa niitä pingottaa, sijaistaminen harvoin on niin kivaa muutenkaan, että ihan turhaa stressata tuollaisella ”hoitaa jokainen pienikin pesti hyvin” -ajatuksella itseään. Kunhan niitä sijaisuuksia vaan tekee, se riittää, siten näyttää aktiiviselta ja samalla työtä oppii.