Lue keskustelun säännöt.
Kaipaan kevyttä small talkia ystävieni kanssa! Mutta kaikki vuodattavat vain syvimpiä tuntojaan
11.01.2019 |
En tiedä onko tämä yleistäkin, että nykyään ihmiset puhuvat ystävilleen vain niistä omista syvistä tunnoistaan, vatvovat vaikeuksiaan, ongelmiaan, rakkauselämäänsä tai sen puutetta, itkevät, pohtivat ajatusmaailmaansa ja elämäänsä syvällisesti.
(Onko teidän muiden noin nelikymppisten puheet ystävienne kanssa tällaisia?)
Tavallaan tietyn aikaa, sanotaanko vuosikymmen, tää oli mukavaakin. Mutta nykyään en enää jaksa. Ensinnäkin, tuntuu että olen jo kuullut kaikki samat mietteet hieman eri sanoin jokaisen suusta. Miten parisuhde voi, mitä kaipaavat, mitä vaikeuksia on, eroja, ihastumisia, pettämisiä, henkistä kasvua ja kipuilua jne.
Tuntuu, että kaikki keskustelut ystävieni kanssa ovat raskasta, syväluotaavaa terapointia.
Kaipaisin niin että ystävät joskus puhuisivat niitä näitä kanssani, kevyitä juttuja, jotain huumoripitoista, hauskaa, tai ihan vaikka pohdittaisiin kevyesti uutisia ja mitä maailmalla tapahtuu. Semmoista mukavaa, harmitonta, kevyttä!
En suoraansanottuna jaksa enää tätä jatkuvaa ystävieni navan ympärillä pyörimistä.
Enkä ymmärrä miten olen ajautunut tähän, että olen kaikkien terapeutti. Sen kai siitä saa, kun osaa kuunnella. Joutuu siis tahtomattaankin
kuuntelemaan. 😐
Just mietin, että mun sohvalla on käynyt itkemässä, siis kirjaimellisesti, viisi ystävääni viimeisen parin kk aikana, osa useammankin kerran. Huh. Pitikö ystävyyden olla joku iloinen, voimia tuova asia?
Kommentit (14)
Paitsi sit,ku joku alkaa suhteeseen,ja etenki jos siin tulee ongelmia,niin sit kyl kelpaa kuuntelija:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oo ikin ymmartany sita et puhutaa jtn kevytta,heitetaa lappaa ym.ite haluisin vaan puhuu kaikesta minka muut kokee raskaana
Vierailija kirjoitti:
En oo ikin ymmartany sita et puhutaa jtn kevytta,heitetaa lappaa ym.ite haluisin vaan puhuu kaikesta minka muut kokee raskaana
Mitä luulet, jos vuosikymmenen ajan ihmiset vain tulevat luoksesi ja itkevät ja puhuvat masentavia asioitaan, luuletko että kauankin jaksat ja saat siitä jotain? Et. Turhaudut, väsyt, loppujenlopuksi.
Vastavuoroistahan tämä ei ole. Enkä itse edes pidä ystäviäni minään ilmaisina terapeutteina.
Ap
No ma oon kuunnellu ties kuinka paljon,joskus useita vuosia putkeen valitusta elamasta ym.ja se ei ollu edes keskustelua,jotkut ottaa senki jos haluaa puhua asioista niin liian raskaana ja,jopa valittamisena.ja en kokenu raskaaks sita ku kuuntelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44 vuotias ja ystävien kanssa puhumme ihan kaikesta. Tänäänkin olen jutellut puhelimessa pari tuntia ystäväni kanssa. Ystävilläni ei ole nyt mitään kriisejä ja ei myöskään minulla, mutta silloin kun jollakin sellaisia on, niin aivan varmasti juttelemme niistä perinpohjaisesti. Aina juttu ei lähde luistamaan, joskus taas juttu lentää ja säntäilee aiheesta toiseen. Harvoin meillä kuitenkaan mistään ihan turhuuksista jutellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo ikin ymmartany sita et puhutaa jtn kevytta,heitetaa lappaa ym.ite haluisin vaan puhuu kaikesta minka muut kokee raskaana
Mitä luulet, jos vuosikymmenen ajan ihmiset vain tulevat luoksesi ja itkevät ja puhuvat masentavia asioitaan, luuletko että kauankin jaksat ja saat siitä jotain? Et. Turhaudut, väsyt, loppujenlopuksi.
Vastavuoroistahan tämä ei ole. Enkä itse edes pidä ystäviäni minään ilmaisina terapeutteina.
Ap
Itsehän sen valinnan teet mitä ja kuinka kauan kuuntelet. Turha siitä on muita syyttää. En nyt oikein muutenkaan ymmärrä ongelmaasi tai sitä, miten määrittelet ystävyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuu meidän kanssa mökille ryyppäämään. Ollaan miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Ma,taas haluisin just ystavii joiden kaa vois puhua syvista tunnoista,tuntuu et suurin osa on jotain ihan muuta :)
Hei tässä apn kaltainen terapeutti. Tässä yhtenä ongelmana ainakin minun kohdallani on ettei kukaan kuuntele minua. Esimerkki olin tällä viikolla lapsen kanssa sairaalassa kun tämä oli hyvin kipeä. Samaan aikaan kaveri laittaa vuodatusta onista ongelmistaan, mainitsen olevani kipeän lapsen kanssa. Vastaus on surunaama emoji. Ja sitten jatkuu taas toisen ongelmat. En vastannut enää, ei oma jaksaminen riitä. Rennompi keskustelu ihan kenen tahansa kanssa olisi tervetullutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ma,taas haluisin just ystavii joiden kaa vois puhua syvista tunnoista,tuntuu et suurin osa on jotain ihan muuta :)
Hei tässä apn kaltainen terapeutti. Tässä yhtenä ongelmana ainakin minun kohdallani on ettei kukaan kuuntele minua. Esimerkki olin tällä viikolla lapsen kanssa sairaalassa kun tämä oli hyvin kipeä. Samaan aikaan kaveri laittaa vuodatusta onista ongelmistaan, mainitsen olevani kipeän lapsen kanssa. Vastaus on surunaama emoji. Ja sitten jatkuu taas toisen ongelmat. En vastannut enää, ei oma jaksaminen riitä. Rennompi keskustelu ihan kenen tahansa kanssa olisi tervetullutta.
Just samoja kokemuksia, kohtalotoveri! Mulle vuodatetaan omat pienimmätkin ongelmat moneen kertaan vatvoen, ja oletetaan itsestäänselvyytenä että kuuntelen. Ja kun sitten joskus harvoin yritän kertoa omia ongelmia tai muita kuulumisiani, ne saatetaan tyystin ignoorata, tai kuitataan just jollain yhdellä emojilla, ja käännetään asia taas takausin omaan juttuun.
Välillä tuntuu että edes mun viestejä ei lueta. Eilen nauroin epäuskoisesti, kun kaveri, jonka kanssa olin jo kaksi kertaa sinä päivänä puhunut puhelimessa ongelmastaan (ei mikään uusi eikä akuutti ongelma), yritti soittaa mulle kolmannen kerran illalla juuri siihen aikaan, kun tiesi minun olevan miesystäväni (jota näen harvoin) kanssa illallisella. En vastannut mutta pistin viestin että oon täällä illallisella just, että soitellaan huomenna. Vastaukseksi ei tullut mitään pahoitteluja eikä kivan illan toivotuksia, vaan pitkä vatvomissepustus ystävän ongelmasta. Ja sitten toinen. Ja sitten yritti uudestaan soittaa tunnin päästä ja kun en siihenkään vastannut, tuli viesti "koska oot vapaa?"
Ap
Tuo kuuluu asiaan ystävien kesken.
Monesti itse kaipaisin keskustelua asioista yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jakaa enää puhua puhelimessa. Välttelen Facebookia siksikin että pitäisi keskustella koneen välityksellä vieläpä omasta tai toisen elämästä.
Maailma on mennyt ihan sairaaksi. Parasta tavata ihmisiä.
Jos ihmiset haluavat terapeuttia siksi koska puhuvat toisilleen lähinnä koneiden välityksellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ma,taas haluisin just ystavii joiden kaa vois puhua syvista tunnoista,tuntuu et suurin osa on jotain ihan muuta :)
Hei tässä apn kaltainen terapeutti. Tässä yhtenä ongelmana ainakin minun kohdallani on ettei kukaan kuuntele minua. Esimerkki olin tällä viikolla lapsen kanssa sairaalassa kun tämä oli hyvin kipeä. Samaan aikaan kaveri laittaa vuodatusta onista ongelmistaan, mainitsen olevani kipeän lapsen kanssa. Vastaus on surunaama emoji. Ja sitten jatkuu taas toisen ongelmat. En vastannut enää, ei oma jaksaminen riitä. Rennompi keskustelu ihan kenen tahansa kanssa olisi tervetullutta.
Just samoja kokemuksia, kohtalotoveri! Mulle vuodatetaan omat pienimmätkin ongelmat moneen kertaan vatvoen, ja oletetaan itsestäänselvyytenä että kuuntelen. Ja kun sitten joskus harvoin yritän kertoa omia ongelmia tai muita kuulumisiani, ne saatetaan tyystin ignoorata, tai kuitataan just jollain yhdellä emojilla, ja käännetään asia taas takausin omaan juttuun.
Välillä tuntuu että edes mun viestejä ei lueta. Eilen nauroin epäuskoisesti, kun kaveri, jonka kanssa olin jo kaksi kertaa sinä päivänä puhunut puhelimessa ongelmastaan (ei mikään uusi eikä akuutti ongelma), yritti soittaa mulle kolmannen kerran illalla juuri siihen aikaan, kun tiesi minun olevan miesystäväni (jota näen harvoin) kanssa illallisella. En vastannut mutta pistin viestin että oon täällä illallisella just, että soitellaan huomenna. Vastaukseksi ei tullut mitään pahoitteluja eikä kivan illan toivotuksia, vaan pitkä vatvomissepustus ystävän ongelmasta. Ja sitten toinen. Ja sitten yritti uudestaan soittaa tunnin päästä ja kun en siihenkään vastannut, tuli viesti "koska oot vapaa?"
Ap
Tuohon tuntuu kuuluvan tuo tilannetajuttomuus ja maailman napailu. Sairaalassa ja illallisella pitää olla valmis kuuntelemaan. Se on se mikä ärsyttää.
Ma,taas haluisin just ystavii joiden kaa vois puhua syvista tunnoista,tuntuu et suurin osa on jotain ihan muuta :)