Kirkkoon kuuluu noin 70 % väestöstä, kristllinen siunaus toimitetaan noin 90 %:lle vainajista

Koska kuolijat ovat yleensä sieltä vanhemmasta päästä jossa kirkkoonkuulumisprosentti on paljon suurempi.

No ne 70% ainakin ottaa sen siunauksen ja sitten loput 20%...Johtuisko se siitä että yllättävän moni tuntuu saavan jonkinlaisen merkin kuolleelta sukulaiselta tämän kuollessa. Varmaan lähes jokaisesta isosta suvusta joku. Se saa ehkä ajattelemaan, että henkimaailma on olemassa ja halutaan ottaa varman päälle ja siunata ruumis. Se luo ehkä turvaa.

Ehkä, mutta miksi vuonna 1920 syntyneelle ateistille , tulipunaiselle ja vakaumukselliselle kommunistille, joka taisi olla ’säilössä’ osan jatkosodan aikaa, järjestettiin ’yltiökristilliset’ hautajaiset?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä, mutta miksi vuonna 1920 syntyneelle ateistille , tulipunaiselle ja vakaumukselliselle kommunistille, joka taisi olla ’säilössä’ osan jatkosodan aikaa, järjestettiin ’yltiökristilliset’ hautajaiset?

Vainajan sisarukset ja muut vanhat sukulaiset, mahdolliset lapset jotka syntyneet 40-50-luvuilla, tutut, ystävät... Niillehän ne hautajaiset järjestetään. Ei se vainaja niistä piitanne.

Kristilliset XD

Mitä kirkkoon kuulumisella/kuulumattomuudella on tekemistä uskomisen/uskonnon kanssa?? 

No toki varmaa tietoa ei ole, miksi näin on, mutta jokuhan sitä nimenomaan tahtoo kirkkoon kuulumattomien osalta!

Isäni kun kuoli yllättäen, eikä kirkkoon kuulunut, niin halusimme hänelle kuitenkin siunauksen. Tiedettiin, että isällekin se olisi ok!

Pappi kyseli tosi tarkasti, että mistä me tiedämme sen olevan vainajan tahto. Nimenomaan hän ei halunnut siunata sellaista vainajaa, joka ei itse sitä olisi tahtonut.

Koska se on helppoa. Isäni kuoli ja hän oli vakaumuksellinen ateisti. Järjestimme hautajaiset ilman kirkollista siunausta ja se oli vaikeaa pienessä körttipitäjässä. Pikkupitäjässä eikä missään lähistöllä ollut saatavilla vakaumuksetonta puhujaa hautajaisiin, joten jouduimme hoitamaan tilaisuuden itse. Puuheet ja ohjelma haudalla sekä muistotilaisuudessa ovat vaikeita vetää läpi, kun itkettää ja suree. Hautaustoimistosta saimme lähinnä epäasiallista kohtelua, kun tiedustelimme mahdollisuutta saada puhuja/seremoniamestari toimiston kautta. Lisäksi hautaustilaisuuteen tuli siuntio vahtimaan meitä, että pakanat osaavat käyttäytyä kristillisellä hautausmaalla. Kristillinen hautausmaa valittiin sukuhaudan takia.

Olen ihmetellyt samaa. Eräs ystäväni erosi aikoinaan kirkosta yhtenä perusteenaan kirkollisvero. Kuinka ollakaan, hänen kuoltuaan omaiset järjestivät hänelle kristillisen siunaustilaisuuden tuossa lähikirkossamme.

Sain kutsun tilaisuuteen. Ilmoitin esteestä.

Jos haluan teatteria, ostan teatterilipun ja menen teatteriin.

Kuollutta ystävääni olen muistellut hiljaa itsekseni, sytyttäen muistokynttilän marraskuussa kotonani pyhäinpäivänä.

Lähes kaikki vainajat siunataan kristillisesti, vaikka vainaja ei kuuluisi kirkkoon. Omaisille helpompi niin, mutta myös yksinäiset vainajatkin, jotka eivät kuulu kirkkoon. Muita järjestelmiä ei ole siunaamiseen tai ne ovat vaikeita saada kaikille paikkakunnille. Vain jos vainaja ei ole halunnut ja siitä on todisteet, jätetään toimitus tekemättä.

Täytyykin muistaa tehdän testamentti, jossa todetaan, että minut tulee tuhkata ja tuhkat ripotellaan johonkin hauskaan paikkaan. Kunhan sellaisen keksin ja saan sille luvan. 

Te noudatitte isänne vakaumusta. Se on hienoa, vaikka se pienellä paikkakunnalla olikin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa. Eräs ystäväni erosi aikoinaan kirkosta yhtenä perusteenaan kirkollisvero. Kuinka ollakaan, hänen kuoltuaan omaiset järjestivät hänelle kristillisen siunaustilaisuuden tuossa lähikirkossamme.

...

Oliko ystäväsi muistanut kertoa etukäteen, ettei halua tuollaista? Kuolleen on paha estellä sitä, mitä omaiset haluavat tehdä.

Olen varmistanut hoitotahdolla ja testamentilla, etteivät lapseni missään nimessä mene hautausbisneksen mukaan.  Itse jouduin järjestämään isäni hautajaiset suvun painostaessa perinteiseen kristilliseen hautaukseen vaikka isäni ei ikinä ollut mikään uskovainen. Siinä meni 12 000 taivaan tuuliin. 

Itse haluan tulla tuhkatuksi ilman seremonioita ja että rahani menevät lapsilleni eikä hautaukseeni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen varmistanut hoitotahdolla ja testamentilla, etteivät lapseni missään nimessä mene hautausbisneksen mukaan.  Itse jouduin järjestämään isäni hautajaiset suvun painostaessa perinteiseen kristilliseen hautaukseen vaikka isäni ei ikinä ollut mikään uskovainen. Siinä meni 12 000 taivaan tuuliin. 

Itse haluan tulla tuhkatuksi ilman seremonioita ja että rahani menevät lapsilleni eikä hautaukseeni. 

Samoin. Ei hautajaisia. Ikävää vain, että arkun joutuu ostamaan, se maksaa monta sataa halvinkin. Uurnaksi voi ottaa paperisen.

Meidän kaveri kuoli kolarissa saamiinsa vammoihin muutaman viikon päästä kolarista. Hän halusi tuhkauksen eikä siunausta, ei pappia eikä hautausmaata. Oli ajat sitten eronnut kirkosta. 

Mitä teki omaiset? Hautasivat arkussa kirkkomaahan ja pappi siunasi ja kirkkokansa veisasi. 

Tätä on vielä paljon. Ei vanhemmat ihmiset osaa ajatella muunlaisia hautajaisia kuin mihin ovat tottuneet ikänsä. Ristiäisten kuuluu olla tällaiset, häiden tuollaiset ja hautajaisten sellaiset. 

Mutta uskon että se muuttuu pikkuhiljaa. Kirkosta eroaminen jatkuu, ja kunhan nykyiset keski-ikäiset ovat vanhoja, ei ne muutkaan ratkaisut hautajaisiksi ole enää niin outoja. 

Suurimmat syyt varmastikin ovat vanhemman väen suurempi kirkkoonkuulumisprosentti ja puuttuvat käytänteet muissa kuin kristillisissä hautajaisissa. Kirkkohautajaisissa on helpohkosti saatavilla paikka, puhuja, kaavat, laulut...

Jos olisi juhlava paikka, pappia vastaava tilaisuuden "vetäjä" ja useimmille tuttu kaava millä mennään, niin uskonnoton hautaaminen olisi paljon yleisempää. Tilanteeseen kuuluu tietyt riitit ja tapakulttuuri, mikä tuntuu ihmisistä tutulta ja turvalliselta. Papin tilalla voisi vallan hyvin olla jonkinlainen psykologian ammattilainen, eihän vainaja itse tarvitse nimenomaan pappia mihinkään. Omaisille se lohtu tuodaan, ja papeilla on siihen koulutus.

Itse ateistina toivon, että minulla on uskonnottomat hautajaiset, ruumiini tuhkataan ja sirotellaan toivomaani paikkaan tutulle maalle. En kaipaa itse edes hautakiveä tai muistolaattaa, toivottavasti muistoni kulkee omaisteni mielessä heidän kuolemaansa asti.

Vierailija kirjoitti:

Täytyykin muistaa tehdän testamentti, jossa todetaan, että minut tulee tuhkata ja tuhkat ripotellaan johonkin hauskaan paikkaan. Kunhan sellaisen keksin ja saan sille luvan. 

Kristilliset siunaus ja tuhkaus ovat sinänsä kaksi eri asiaa. Siunauksia tehdään riippumatta siitä tuhkataanko vai haudataanko vainaja.

Jos ei halua siunausta, kannattaa siitäkin mainita testamentissa.

Jos haluaa itse määrätä minkälaiset hautajaiset itselleen haluaa, pitää tehdä ns. hautaustestamentti jossakin hautaustoimistossa, ja saattaa omaisille tiedoksi, että tällainen on olemassa. Siinä voi samalla valita itselleen arkun ja mahdollisen uurnan, ja maksaa ne jopa itse etukäteen.

Testamenttiin on ihan turha kirjata mitään toiveita omista hautajaisistaan. Sehän saatetaan perikunnalle tiedoksi vasta perunkirjoituksessa, joka pidetään vasta viimeistään 3 kk kuoleman jälkeen. Meillähän Suomessa hautajaiset pidetään n. 2 viikon kuluttua kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirkkoon kuulumisella/kuulumattomuudella on tekemistä uskomisen/uskonnon kanssa?? 

Totta muuten. Esim. helluntailaiset ei kuulu kirkkoon ja ovat ehkä kiihkeimpiä uskovaisia.