Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä maniaa?
09.01.2019 |
Olen ollut koko aikuisikäni kuntoutustuella epäillyn kaksisuuntaisen mielialahäiriön ym. mt-ongelmien vuoksi. Ei ole täysin selvää, onko minulla kaksisuuntainen vai ei (lääkärit tästä eri mieltä), mutta sitä on kuitenkin lääkitty vuosikausia Lamictalilla sekä Ketiapiinilla tai Abilifylla.
Mielialani on ollut koko tämän ajan lähinnä masennusvoittoinen, joskin minulla on ollut paljon hyviäkin kausia, mutta nyt ensimmäistä kertaa havahdun siihen, että taitaa sittenkin "mennä lujaa".
Tämä alkoi vaatimattomasti vauvakuumeesta. Otin puolisoni kanssa puheeksi akuutin lapsihaaveen, ja haaveet kävivätkin yksiin. Lapsista on puhuttu ja niistä on "sovittu", mutta nyt tultiin siihen tulokseen, että lasta aletaan yrittää jo tänä vuonna.
Samaan syssyyn päätin, että palaan kouluun ja opiskelen itselleni ammatin. Minulla on korkeakoulussa paikka, joka on jäänyt sairastelun takia käyttämättä, ja nyt palaan sinne ja opiskelen itselleni tutkinnon.
Olen siis aivan yhtäkkiä päättänyt laittaa elämäni järjestykseen, aloittaa normaalin elämän. Lääkitys pitää lopettaa, koska sikiölle ei lääkitykseni sovi, mutta sekään ei pelota pätkääkään. Päin vastoin odotan innolla, että pääsen elämään terveen ihmisen elämää ilman pillereitä ja injektioita.
Ja vaikka osa lääkäreistä on sitä mieltä, ettei minulla ole kaksisuuntaista, hälytyskellot soivat pikkuisen. Onko tämä nyt sitä maniaa, johon joidenkin lääkäreiden mukaan minulla voisi olla taipumus? Vai onko tämä sittenkin ihan normaalia haaveilua ja askel tervehtymiseen, kuten itse haluan uskoa? Jospa minä vain todella olen parantunut (iän ja kasvun myötä) mielenterveysongelmistani ja nämä päätökset ovat vain askel kohti normaalia elämää, jonka minäkin kai ansaitsen?
Ajatuksia? Neuvoja? Risuja, ruusuja?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika lailla normaalilta eikä mitenkään maaniselta. Mun mies on diagnosoidusti bipo ja kyllä ne maniat on ihan jotain muuta kuin sitä että vaan haluaa toiveikkaana aloittaa ikään kuin uuden alun elämässään. Esim. viimeisimmän maniajakson aikana mies pelasi tuhansia euroja rahaa nettiuhkapeleihin, kävi kahdesti huorissa, oli levoton ja ärtyisä, teki töitä päiväkausia nukkumatta välillä ollenkaan, uskoi oikeasti olevansa yksi maailman parhaista huipuista alallaan vaikka normi mielentilassa pitää työtään itselleen jopa hieman liian älyllisesti vaativana...
Kiitos vastauksesta, tämän halusinkin kuulla, vaikka olenkin pahoillani miehesi vuoksi!
Itse nukun normaalisti, en ole erityisen levoton tai ärtyisä, vaan nimenomaan toiveikas ja innostunut. Uskon, että hyvä tästä tulee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin kuitenkin ensin kokeilemaan niitä opintoja, että kuinka niissä jaksat, ja miettimään vauvaa vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelisin kuitenkin ensin kokeilemaan niitä opintoja, että kuinka niissä jaksat, ja miettimään vauvaa vasta sitten.
Asiallinen neuvo. Mutta tuntuu siltä, että vauvan aika on nyt. :)
Ap
Sikäli kuulostaa manialta, että olet malttamaton ja monta rautaa tulessa. Vauva ja tutkinnon suorittaminen on ihan perusterveellekin ihmiselle haaste, saatika sitten sairaalle tai eheytymässä olevalle. Oletko valmis ottamaan riskin, että et olekaan terve? Voit pahimmillasi sairastua synnytyksen jälkeen psykoosiin, kuten sukulaiselleni kävi. Anteeksi en halua pelotella mutta juttelisin asiasta kyllä hoitavan tahon kanssa.
Nuo syömäsi lääkkeet kannattaa lopettaa vähitelleen, jotta elimistö tottuu pikkuhiljaa uuteen tasapainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hanki vielä lasta. Varmista, että elämäsi on oikeasti menossa parempaan suuntaan.
Muuten voi edessä olla vaikeuksia, jos haalit liikaa tekemistä ja vastuuta, etkä sitten jaksakaan kaikkea.
Olen mielialahäiriöisen, hypomaanis-depressiivisen adhd-äidin lapsi. Tiedän siltä kannalta, mitä äidin nousu-ja laskukaudet tekevät lapselle.
Ensimmäisen perheen perustin vakavasti sairaan psykoosi-bipo- ihmisen kanssa. Hän ei ollut huono isä, mutta eihän sellainen perhe pysy kasassa jos sen terveet jäsenet haluavat pysyä terveinä.
Jos kuitenkin haluat lapsen, keskity täysillä häneen pari-kolme vuotta ja opiskele vasta sitten.
Vauva ei ole ratkaisu mielenterveysongelmiin. Vaikka sulla ei olisikaan kaksisuuntaista, olet omien sanojesi mukaan ollut koko aikuisiän enemmän tai vähemmän masentunut.
Suorita ensin tutkinto ja katso pysyykö terveytesi hyvänä, ts, ei ole enää pahoja masennusjaksoja. Sitten vasta suunnittelet perheenlisäystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla voi olla kakkostyypin bipo, jossa mania ei ole yhtä vakava-asteista kuin ykkösessä. Itselläni on myös tuo kakkostyyppi ja kirjoituksesi kuulostaa kyllä tutulta hypomanian oireilulta.
Vierailija kirjoitti:
Sulla voi olla kakkostyypin bipo, jossa mania ei ole yhtä vakava-asteista kuin ykkösessä. Itselläni on myös tuo kakkostyyppi ja kirjoituksesi kuulostaa kyllä tutulta hypomanian oireilulta.
Mulla on epäilty bipoa ja nyt saattaa olla hypomaaninen kausi menossa. Koin valtavaa stressiä ennen joululomaa, mikä saattoi laukaista tämän. Olen jatkuvasti ylivirittyneessä tilassa ja koetan tehdä paljon asioita samaan aikaan malttamattomana ottaa asiaa kerrallaan. Olen myös tosi helposti ärtyvä ja levoton. Ruokahalua ei ole.
Sivustahuutelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori nyt vaan mutta ei mania kaikilla ole tuollaista että pistetään koko elämä risaseksi, tuhlataan omaisuus ja rikotaan perhe. Tiedän ihmisen joka hypomaniassa pakkomielteisesti juurikin intoutuu jostain asiasta, kuten juuri lapsen hankinnasta tai kukkien kasvattamisesta. Tähän lisänä vielä se että unentarve laskee samalla.
Pointti se, että voi aivan hyvin olla hypomania/maniakausi tuokin. Mene lääkäriin. Sekin kertoo tilastasi että et halua hakea ammattilaisen mielipidettä, vaikka itsekin huomaat että olosi ei ole normaali. Sen sijaan haluat nytheti raskaaksi. Sori vaan mutta ei hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei ole ratkaisu mielenterveysongelmiin. Vaikka sulla ei olisikaan kaksisuuntaista, olet omien sanojesi mukaan ollut koko aikuisiän enemmän tai vähemmän masentunut.
Suorita ensin tutkinto ja katso pysyykö terveytesi hyvänä, ts, ei ole enää pahoja masennusjaksoja. Sitten vasta suunnittelet perheenlisäystä.
Ehdotatte, että opiskelisin ensin ja tekisin lapsen vasta sitten. On kuitenkin niin, että ikää alkaa olla jo sen verran, että vauvan aika todella olisi nyt.
Olen jotenkin "havahtunut" siihen, että elämä täytyy elää NYT kun vielä ehtii. Ja elämään, jonka haluan, kuuluu vauva ja opinnot ja ammatti ja työ. Vauva ja opinnot nyt valitettavasti menevät päällekkäin, koska aikaa ei enää ole.
Ap
Kuulostaa aika lailla normaalilta eikä mitenkään maaniselta. Mun mies on diagnosoidusti bipo ja kyllä ne maniat on ihan jotain muuta kuin sitä että vaan haluaa toiveikkaana aloittaa ikään kuin uuden alun elämässään. Esim. viimeisimmän maniajakson aikana mies pelasi tuhansia euroja rahaa nettiuhkapeleihin, kävi kahdesti huorissa, oli levoton ja ärtyisä, teki töitä päiväkausia nukkumatta välillä ollenkaan, uskoi oikeasti olevansa yksi maailman parhaista huipuista alallaan vaikka normi mielentilassa pitää työtään itselleen jopa hieman liian älyllisesti vaativana...