Neuvoja kaipaan, mies ei halua puhua, ollaan eri mieltä kaikesta, eikä kumppanuutta

Eihän tuossa ole mitään tehtävissä jos mies ei suostu keskustelemaan. Joko haet eroa tai elät mörököllin kanssa.

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Taitaa olla kyseisen miehen "neuvo".

Jos mies ei kerran puhetta kuuntele niin käy viemässä eropaperit niin ehkä se sitten puhuu kun postiuukku kolahtaa

Mies

Mulla on samanlainen ukkeli. Se taitaa olla liian raukka ottaakseen vastuun erosta, eli odottaa että minä saan tarpeekseni. Itsekäs ja lapsellinen.

Tilannetta jatkunut neljä vuotta? Itse olisin lähtenyt neljän viikon jälkeen. Ja tämä ei ole liioittelua. Eikö teillä ole omanarvontuntoa ollenkaan, kun annatte itseänne kohdeltavan tuolla lailla.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Mies selkeästi haluaa, että sinä olisit se eron alkuun laittava osapuoli.  No , jos et eroa, niin kyllä se munaton ukkosikin jossain vaiheessa sen eron saa aikaiseksi, viimeistään pettämällä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei kerran puhetta kuuntele niin käy viemässä eropaperit niin ehkä se sitten puhuu kun postiuukku kolahtaa

Mies

Tämä. Erosta ei tarvitse neuvotella. Otat vaan lakimiehen omaisuuden odotukseen ja lasten asioista sopimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Nimenomaan, siis mies perseilee ja se pitäisi palkita olemalla kiva ja kiltti vaimo, sellainen pyyteetön ja hiljainen? Joko noilla neuvojilla ei ole mitään omaa kokemusta aiheesta tai sitten sääliksi käy. Siis se mies-teinihän on vain tyytyväinen, jos sen ei koskaan tarvitse puhua, vaimokin hiljenee (=ei häiritse enää), vaimo hyysää ja mies... niin mitä sen tarvitsi tehdä?

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Leivo???

Hassuttele lasten kanssa???

Eiköhän ap ole aika monta kertaa noiden vuosien aikana leiponut jotain ja hassutellut lastensa kanssa eikä mies ole siitä mihinkään muuttunut. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Olen eri mieltä, en usko, että ap:n mies haluaa erota tai että sillä olisi toinen. Minusta kuulostaa siltä, että miehen näkökulmasta asiat ovat riittävän hyvin, ja siksi hän ei jaksa panostaa muutokseen, koska nykytilanne riittää hänelle. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja sellaista. Ainoa ongelma miehen näkökulmasta on se, että vaimo nalkuttaa, mutta sen mies on ratkaissut niin, että vetäytyy ja sulkee korvansa, joten asia ei enää ole kovin suuri ongelma miehelle. Eli mies ei tarvitse muutosta. Jos taas tulisi ero, niin mies joutuisi viikko-viikko-isäksi tai viikonloppuisäksi, ja joutuisi silloin hoitamana isäaikana yksin ne lapset ja muutenkin koko oman kotinsa yksin. Mies ei halua sitä, koska silloinhan hänen elämä muuttuisi sata kertaa vaikeammaksi kuin nyt, jossa energiaa vie vain korvien sulkeminen vaimon nalkuttamiselta. 

Eroa, itsesi ja lasten hyvinvoinnin takia. Elämä on ainutkertainen tuhlattavaksi huonoon parisuhteeseen. Haen eron yhteydessä itsellesi ja lapsillesi myös terapiaa esim. Perheneuvolasta.

Ap sano miehellesi jonain rauhallisena hetkenä suoraan ja selkeästi, että jos mies ei ala osallistumaan lasten ja kodin asioihin ja olemaan läsnä sinulle, niin otat asumuseron. Kerro, että olet aivan loppu eikä muita vaihtoehtoja enää ole. Toki sinun täytyy olla valmis tuo sitten toteuttamaan, mutta etköhän ole, koska kärsit nyt niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.