Neuvoja kaipaan, mies ei halua puhua, ollaan eri mieltä kaikesta, eikä kumppanuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Olen eri mieltä, en usko, että ap:n mies haluaa erota tai että sillä olisi toinen. Minusta kuulostaa siltä, että miehen näkökulmasta asiat ovat riittävän hyvin, ja siksi hän ei jaksa panostaa muutokseen, koska nykytilanne riittää hänelle. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja sellaista. Ainoa ongelma miehen näkökulmasta on se, että vaimo nalkuttaa, mutta sen mies on ratkaissut niin, että vetäytyy ja sulkee korvansa, joten asia ei enää ole kovin suuri ongelma miehelle. Eli mies ei tarvitse muutosta. Jos taas tulisi ero, niin mies joutuisi viikko-viikko-isäksi tai viikonloppuisäksi, ja joutuisi silloin hoitamana isäaikana yksin ne lapset ja muutenkin koko oman kotinsa yksin. Mies ei halua sitä, koska silloinhan hänen elämä muuttuisi sata kertaa vaikeammaksi kuin nyt, jossa energiaa vie vain korvien sulkeminen vaimon nalkuttamiselta. 

Minä taas väitän, että nimenomaan haluaa erota tai on jo toinen. Perustan lähinnä siihen väitteeni, että ap ilmoittaa , että läheisyyttä ei ole ollenkaan. Yksikään terve mies, ei kyllä pidä riittävänä olotilaa, missä ei ole läheisyyttä tai seksiä. Joko hän hakee ne jo muualta tai olisi halukas hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Olen eri mieltä, en usko, että ap:n mies haluaa erota tai että sillä olisi toinen. Minusta kuulostaa siltä, että miehen näkökulmasta asiat ovat riittävän hyvin, ja siksi hän ei jaksa panostaa muutokseen, koska nykytilanne riittää hänelle. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja sellaista. Ainoa ongelma miehen näkökulmasta on se, että vaimo nalkuttaa, mutta sen mies on ratkaissut niin, että vetäytyy ja sulkee korvansa, joten asia ei enää ole kovin suuri ongelma miehelle. Eli mies ei tarvitse muutosta. Jos taas tulisi ero, niin mies joutuisi viikko-viikko-isäksi tai viikonloppuisäksi, ja joutuisi silloin hoitamana isäaikana yksin ne lapset ja muutenkin koko oman kotinsa yksin. Mies ei halua sitä, koska silloinhan hänen elämä muuttuisi sata kertaa vaikeammaksi kuin nyt, jossa energiaa vie vain korvien sulkeminen vaimon nalkuttamiselta. 

Tätä mä pelkään. Mies ei anna mun lähteä muuta kuin tekemällä mun elämästä tympeää. Eikä tee elettäkään edistääkseen asioita. Eikä myöskään tee mitään jotta ne korjaisi, kun korkeintaan hetkeksi, kuten aina ennenkin. Uskokaa pois, näistä asioista on yritetty puhua. Olen puhunut erosta, kysellyt siitä. Olen aivan loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Olen eri mieltä, en usko, että ap:n mies haluaa erota tai että sillä olisi toinen. Minusta kuulostaa siltä, että miehen näkökulmasta asiat ovat riittävän hyvin, ja siksi hän ei jaksa panostaa muutokseen, koska nykytilanne riittää hänelle. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja sellaista. Ainoa ongelma miehen näkökulmasta on se, että vaimo nalkuttaa, mutta sen mies on ratkaissut niin, että vetäytyy ja sulkee korvansa, joten asia ei enää ole kovin suuri ongelma miehelle. Eli mies ei tarvitse muutosta. Jos taas tulisi ero, niin mies joutuisi viikko-viikko-isäksi tai viikonloppuisäksi, ja joutuisi silloin hoitamana isäaikana yksin ne lapset ja muutenkin koko oman kotinsa yksin. Mies ei halua sitä, koska silloinhan hänen elämä muuttuisi sata kertaa vaikeammaksi kuin nyt, jossa energiaa vie vain korvien sulkeminen vaimon nalkuttamiselta. 

Minä taas väitän, että nimenomaan haluaa erota tai on jo toinen. Perustan lähinnä siihen väitteeni, että ap ilmoittaa , että läheisyyttä ei ole ollenkaan. Yksikään terve mies, ei kyllä pidä riittävänä olotilaa, missä ei ole läheisyyttä tai seksiä. Joko hän hakee ne jo muualta tai olisi halukas hakemaan.

Olen samaa mieltä siitä, että mies varmaan välillä haaveilee seksistä toisen naisen kanssa, mutta väitän, että suurin osa miehistä on kuitenkin sen verran älykkäitä ja laskelmoivia, että he tekevät kokonaistilannearvion ja laskevat, että nykytilanne on kuitenkin parempi kuin ero (koska eron jälkeen miehen työmäärä lapsista ja kotitöistä lisääntyy huimasti) ja pettäminen todennäköisesti johtaisi eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Erosta olen puhunut. Kysynyt. Jos siihen lähden se ei ole enää "keino". Ei se minusta ole enää sellainen asia jolla "bluffataan".

Minulla on ihan omakohtainen kokemus siitä, kun mieheltä ei heru hellyyttä, eikä huomiota. Johtui ihan siitä, että hän antoi sen minulle kuuluvan huomio toiselle naiselle. Ei kuitenkaan osannut erota, joten odotti, että jäi kiinni . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan selkeästi mies haluaa erota, mutta ei ole kykeneväinen sitä itse sanomaan jostain kummasta syystä. Tee nyt ihan oikeasti itsellesi ja lapsillesi se palvelus, että sinä ilmoitat, että eroatte. Jos miehesi on vuosikausia jo ollut tuollainen, niin ei se siitä muuksi muutu. Toki aina on mahdollista, että miehelläsi on jo uusi kierroksessa, niin eipä sitä kunnioitusta sinulle heru.

Olen eri mieltä, en usko, että ap:n mies haluaa erota tai että sillä olisi toinen. Minusta kuulostaa siltä, että miehen näkökulmasta asiat ovat riittävän hyvin, ja siksi hän ei jaksa panostaa muutokseen, koska nykytilanne riittää hänelle. Vaimo hoitaa kodin, lapset ja sellaista. Ainoa ongelma miehen näkökulmasta on se, että vaimo nalkuttaa, mutta sen mies on ratkaissut niin, että vetäytyy ja sulkee korvansa, joten asia ei enää ole kovin suuri ongelma miehelle. Eli mies ei tarvitse muutosta. Jos taas tulisi ero, niin mies joutuisi viikko-viikko-isäksi tai viikonloppuisäksi, ja joutuisi silloin hoitamana isäaikana yksin ne lapset ja muutenkin koko oman kotinsa yksin. Mies ei halua sitä, koska silloinhan hänen elämä muuttuisi sata kertaa vaikeammaksi kuin nyt, jossa energiaa vie vain korvien sulkeminen vaimon nalkuttamiselta. 

Tätä mä pelkään. Mies ei anna mun lähteä muuta kuin tekemällä mun elämästä tympeää. Eikä tee elettäkään edistääkseen asioita. Eikä myöskään tee mitään jotta ne korjaisi, kun korkeintaan hetkeksi, kuten aina ennenkin. Uskokaa pois, näistä asioista on yritetty puhua. Olen puhunut erosta, kysellyt siitä. Olen aivan loppu.

Ap olennainen kysymys on nyt se, että HALUATKO sinä erota? Et tarvitse eroon miehen erohalua etkä miehen lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Erosta olen puhunut. Kysynyt. Jos siihen lähden se ei ole enää "keino". Ei se minusta ole enää sellainen asia jolla "bluffataan".

En tarkoittanutkaan erolla bluffaamista tai erolla uhkailua, vaan rehellistä puhetta siitä, että jos tilanne ei muutu niin sinun on pakko erota. Eli viimeinen yritys saada mies heräämään.

Mies ei varmasti ole tyytyväinen teidän elämään. Hän haluaisi erota, mutta ei uskalla, joten jättää päätöksen sinulle.

Hänellä ei ole hyvä olla (tyytyväinen ihminen ei käyttäydy kuvaamasi tavalla), muuta mahdollinen muutos pelottaa niin paljon, että jää tähän tilanteeseen, koska vaikka se on kuinka huono, se on kuitenkin tuttu ja sen mies "osaa".

Toki voi hyvinkin olla, että mies toivoisi muutosta parempaan, mutta taas, ei uskalla yrittää, koska pelkää epäonnistumista. Jos ei lähde edes yrittämään, niin ei voi epäonnistua.

Mies pelkää, että käy huonosti, jos asialle lähdetään tekemään jotain. Eikä taida ymmärtää, että väistämättä käy huonosti, jos jää odottamaan, että kaikki jotenkin järjestyisi itsestään, koska näin ei vaan käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Ero ei ole "keino". Ero on ero. Sillä ei kannata leikkiä ellei oikeasti halua erota. Ap vaikuttaa loukkaantuneelta joten väkisinkin myrkyttää ilmapiiriä. Miehelle voikin tulla asumiserosta kiva olo kun saa olla rauhassa eikä halua aloittajaa takaisin. Joten ei pidä leikkiä vakavilla asioilla.

Ap haluaisi mieheltään lämpöä, kunnioitusta jne. Aloita itse siitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Juuri muuta RAKENTAVAA vaihtoehtoa ei tuollaisessa pattitilanteessa ole.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan omakohtainen kokemus siitä, kun mieheltä ei heru hellyyttä, eikä huomiota. Johtui ihan siitä, että hän antoi sen minulle kuuluvan huomio toiselle naiselle. Ei kuitenkaan osannut erota, joten odotti, että jäi kiinni . 

No tällaisia tilanteita tietenkin on, ja sekin on mahdollista että myös ap:n miehellä on toinen, mutta silti useimmiten kyse ei ole pettämisestä tai toisista naisista vaikka joskus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Ero ei ole "keino". Ero on ero. Sillä ei kannata leikkiä ellei oikeasti halua erota. Ap vaikuttaa loukkaantuneelta joten väkisinkin myrkyttää ilmapiiriä. Miehelle voikin tulla asumiserosta kiva olo kun saa olla rauhassa eikä halua aloittajaa takaisin. Joten ei pidä leikkiä vakavilla asioilla.

Ap haluaisi mieheltään lämpöä, kunnioitusta jne. Aloita itse siitä. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Juuri muuta RAKENTAVAA vaihtoehtoa ei tuollaisessa pattitilanteessa ole.

Ero on keino ap:n hyvinvoinnin parantamiseksi. Se ei ole keino avioliiton pelastamiseksi tietenkään. Mutta ap kertoo, että hän kärsii nyt paljon, ja jos mies ei mitenkään osallistu liiton parantamiseen niin ap joutuu valitsemaan, että jääkö hän kärsimään vai yrittääkö hän parantaa omaa hyvinvointiaan ottamalla eron.

Mikä itseäsi loukkaa eniten? Sano se ääneen ja hyväksy että näin nyt vaan on. Ehkä se paranee, ehkä ei.

Mikä onsuurin syy että miehesi vaikuttaa vetäytyneeltä? Hyväksy se ja sano että ymmärrät että miehesi kokee niin. Se tunne paranee tai sitten ei.

Sitten päätätte yrittää tai luovuttaa. Yrittämiselle löytänette enemmän syitä.

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä teen? Tilannetta on kestänyt noin 4 vuotta. Lapset on, talo on. Ei ota kantaa haluaisiko erota. Ei lähde terapiaan. En saa vastausta mihinkään. Olen kysynyt mitä mieltä on tästä tilanteesta. Ei ole myöskään minkäänlaista läheisyyttä. Ainoa mitä sanoo on että hänen tapansa hoitaa asiat lasten kanssa ja muuten on oikea. Minä olen vain rasittava ja nalkuttava ihminen. On myöntänyt ettei muista millainen olin ennen kun en stressannut. Kaikki lasten hoito ja yövalvomiset ja kotiasiat on minulla päävastuulla. Jos kysyn mitä mieltä on, vastaa ei mitään tai kiroilee ja poistuu paikalta. Sitten ollaan päiviä puhumatta. Olen vuoroin ottanut asioita esille, vuoroin antanut olla. Vuoroin antanut hänelle tilaa ja etäisyyttä ja välillä koittanut lähestyä. Hän ei halua olla lähelläni vaan poistuu aina paikalta. En enää näe muita vaihtoehtoja kun eron, mutta jos asiasta puhun, hän vaikenee. Auttakaa?

Minusta sinun kannattaa nyt ehdottamasti tehdä sellainen muutos, että rauhoitat tilanteen. Älä missään nimessä tee hätiköityä päätöstä stressaantuneena, ja eroa. Kokeile ensin näitä:

Anna miehellesi hengitystilaa. On varsin selvää, että asetat hänet kovaan paineeseen!! Se ei auta, että olet muutaman päivän hiljaa... UHKASI LEIJUU KOTONA JATKUVASTI. Sinun on otettava aivan toisenlainen asenne äitinä ja vaimona olemiseen: lopeta uhriutuminen. Se ahdistaa miestäsi, ja siten vain pahentaa tilannetta.

Hoida vastuusi äitinä ja vaimona, aivan kuin se kuuluisi sinulle 100%:sti, ja olisit siitä kiitollinen. Yleensä vilpitön huolenpito palkitaan; vaatimalla et saa hyväksyntää, päinvastoin.

Keskity enemmän huolehtimaan itse itsestäsi, tunnistamaan ja kunnioittamaan omia tarpeitasi. Millaista elämää toivot, ja millaisia tekoja se vaatii? Muutos lähtee pienistä asioista - kunhan et odota, että miehesi tekee ne puolestasi. Hänen tehtävänsä ei ole kasvattaa sinua aikuiseksi, jos äitisi jätti sen tekemättä. 

Kun lapsesi huomaavat, että sinun on parempi olla ja nautit heidän seurastaan, he pystyvät nukkumaan yönsä levollisin mielin. Kun miehesi huomaa, että olet muuttunut ja tekosi perustuvat rakkauteen eikä omaan napaasi, hän ei voi olla rakastamatta sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Erosta olen puhunut. Kysynyt. Jos siihen lähden se ei ole enää "keino". Ei se minusta ole enää sellainen asia jolla "bluffataan".

En tarkoittanutkaan erolla bluffaamista tai erolla uhkailua, vaan rehellistä puhetta siitä, että jos tilanne ei muutu niin sinun on pakko erota. Eli viimeinen yritys saada mies heräämään.

Meillä se ukkeli tiuskaisee tähän, että siinähän eroat, anna mennä, suksi v*ttuun siitä. Ei kuitenkaan itse saa aikaiseksi erottua. Tavallisesti hän ei kiroile joten kai eron mainitseminen itkuisasti sitten johonkin sillä kolahtaa... Ehkä pelottaa että elintaso laskee, joutuu tekemään kotitöitä ja opettelemaan muutakin ruuanlaittoa kuin kalapuikot ja makaroni. T: se ykkössivulla kirjoittanut kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä teen? Tilannetta on kestänyt noin 4 vuotta. Lapset on, talo on. Ei ota kantaa haluaisiko erota. Ei lähde terapiaan. En saa vastausta mihinkään. Olen kysynyt mitä mieltä on tästä tilanteesta. Ei ole myöskään minkäänlaista läheisyyttä. Ainoa mitä sanoo on että hänen tapansa hoitaa asiat lasten kanssa ja muuten on oikea. Minä olen vain rasittava ja nalkuttava ihminen. On myöntänyt ettei muista millainen olin ennen kun en stressannut. Kaikki lasten hoito ja yövalvomiset ja kotiasiat on minulla päävastuulla. Jos kysyn mitä mieltä on, vastaa ei mitään tai kiroilee ja poistuu paikalta. Sitten ollaan päiviä puhumatta. Olen vuoroin ottanut asioita esille, vuoroin antanut olla. Vuoroin antanut hänelle tilaa ja etäisyyttä ja välillä koittanut lähestyä. Hän ei halua olla lähelläni vaan poistuu aina paikalta. En enää näe muita vaihtoehtoja kun eron, mutta jos asiasta puhun, hän vaikenee. Auttakaa?

Minusta sinun kannattaa nyt ehdottamasti tehdä sellainen muutos, että rauhoitat tilanteen. Älä missään nimessä tee hätiköityä päätöstä stressaantuneena, ja eroa. Kokeile ensin näitä:

Anna miehellesi hengitystilaa. On varsin selvää, että asetat hänet kovaan paineeseen!! Se ei auta, että olet muutaman päivän hiljaa... UHKASI LEIJUU KOTONA JATKUVASTI. Sinun on otettava aivan toisenlainen asenne äitinä ja vaimona olemiseen: lopeta uhriutuminen. Se ahdistaa miestäsi, ja siten vain pahentaa tilannetta.

Hoida vastuusi äitinä ja vaimona, aivan kuin se kuuluisi sinulle 100%:sti, ja olisit siitä kiitollinen. Yleensä vilpitön huolenpito palkitaan; vaatimalla et saa hyväksyntää, päinvastoin.

Keskity enemmän huolehtimaan itse itsestäsi, tunnistamaan ja kunnioittamaan omia tarpeitasi. Millaista elämää toivot, ja millaisia tekoja se vaatii? Muutos lähtee pienistä asioista - kunhan et odota, että miehesi tekee ne puolestasi. Hänen tehtävänsä ei ole kasvattaa sinua aikuiseksi, jos äitisi jätti sen tekemättä. 

Kun lapsesi huomaavat, että sinun on parempi olla ja nautit heidän seurastaan, he pystyvät nukkumaan yönsä levollisin mielin. Kun miehesi huomaa, että olet muuttunut ja tekosi perustuvat rakkauteen eikä omaan napaasi, hän ei voi olla rakastamatta sitä.

Voi juma*auta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopeta puhumisyritykset kun mies ei niistä tykkää. Yritä lähestyä tekemällä. Miehet on putkiaivoja. Leivo vaikka jotain, hassuttele lasten kanssa, yritä luoda mukava ja paineeton ilmapiiri että mies itsekseen lähenee.

Ei se lähene. On tyytyväinen tähän asiaintilaan. Kauanko mielestäsi on sopiva odottaa että miehelle on sopivan paineeton ilmapiiri? Mitä jos sellaista ei tule? Kuinka paineeton voi ilmapiiri olla jos tätä on kestänyt vuosia? 

Yritä nyt kerran vielä, lasten vuoksi. Sitten voit antaa periksi. Tee vain miestä ilahduttavia asioita ja älä odota niistä mitään kiitosta. Jos se ei viikon ajan toistettuna muuta mitään, niin etköhän ole sitten kaikkesi yrittänyt.

Mitä hemmettiä viikko mitään muuttaa? Oletko tosissasi? Oksennan. Siis periaatteessa voisin tehdä, mutta muuttaako se sitä että minusta on tuntunut vuosia paskalta se miten mies on minua kohdellut? Tai minuun suhtautunut? En aivan ymmärrä mitä tällä ajetaan takaa?

Huomaatko oman asenteesi? Vika ei selvästi ole _vain_ miehessä. Miehen käyttäytyminen on muuttanut oman asenteesi vihamieliseksi.

Miehen takia ei tarvitse tehdä mitään vaan LAPSIEN. Lapsien vuoksi voisit yrittää pehmittää miestä. Ei sen vuoksi että mies ansaitsisi sen vaan sen vuoksi että lapset ansaitsee ehjän kodin. Tai ainakin että sen vuoksi on kaikki yritetty.

Ensiksikään en ole väittänyt missään kohtaa että vika ei olisi myös minussa, totta kai se on. En vain tiedä enää mitä tehdä kun mies ei puhu. Olen yrittänyt kaikki temput ja ollut yrittämättä.

Et ole vielä yrittänyt kaikkea, ero-keino on sinulla vielä käyttämättä.

Erosta olen puhunut. Kysynyt. Jos siihen lähden se ei ole enää "keino". Ei se minusta ole enää sellainen asia jolla "bluffataan".

En tarkoittanutkaan erolla bluffaamista tai erolla uhkailua, vaan rehellistä puhetta siitä, että jos tilanne ei muutu niin sinun on pakko erota. Eli viimeinen yritys saada mies heräämään.

Meillä se ukkeli tiuskaisee tähän, että siinähän eroat, anna mennä, suksi v*ttuun siitä. Ei kuitenkaan itse saa aikaiseksi erottua. Tavallisesti hän ei kiroile joten kai eron mainitseminen itkuisasti sitten johonkin sillä kolahtaa... Ehkä pelottaa että elintaso laskee, joutuu tekemään kotitöitä ja opettelemaan muutakin ruuanlaittoa kuin kalapuikot ja makaroni. T: se ykkössivulla kirjoittanut kohtalotoveri

No jos miehelle sanoo suoraan, että tilanteen täytyy muuttua tai tulee ero, ja mies vastaa että senkus otat eron sitten, niin eikö asia ole selvä? Itse ainakin ottaisin siinä tilanteessa eron. Jos ei kiinnosta tilanteen parantaminen ja sanoo, että ero on ok, niin mitä sitä enää vänkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mitä teen? Tilannetta on kestänyt noin 4 vuotta. Lapset on, talo on. Ei ota kantaa haluaisiko erota. Ei lähde terapiaan. En saa vastausta mihinkään. Olen kysynyt mitä mieltä on tästä tilanteesta. Ei ole myöskään minkäänlaista läheisyyttä. Ainoa mitä sanoo on että hänen tapansa hoitaa asiat lasten kanssa ja muuten on oikea. Minä olen vain rasittava ja nalkuttava ihminen. On myöntänyt ettei muista millainen olin ennen kun en stressannut. Kaikki lasten hoito ja yövalvomiset ja kotiasiat on minulla päävastuulla. Jos kysyn mitä mieltä on, vastaa ei mitään tai kiroilee ja poistuu paikalta. Sitten ollaan päiviä puhumatta. Olen vuoroin ottanut asioita esille, vuoroin antanut olla. Vuoroin antanut hänelle tilaa ja etäisyyttä ja välillä koittanut lähestyä. Hän ei halua olla lähelläni vaan poistuu aina paikalta. En enää näe muita vaihtoehtoja kun eron, mutta jos asiasta puhun, hän vaikenee. Auttakaa?

Minusta sinun kannattaa nyt ehdottamasti tehdä sellainen muutos, että rauhoitat tilanteen. Älä missään nimessä tee hätiköityä päätöstä stressaantuneena, ja eroa. Kokeile ensin näitä:

Anna miehellesi hengitystilaa. On varsin selvää, että asetat hänet kovaan paineeseen!! Se ei auta, että olet muutaman päivän hiljaa... UHKASI LEIJUU KOTONA JATKUVASTI. Sinun on otettava aivan toisenlainen asenne äitinä ja vaimona olemiseen: lopeta uhriutuminen. Se ahdistaa miestäsi, ja siten vain pahentaa tilannetta.

Hoida vastuusi äitinä ja vaimona, aivan kuin se kuuluisi sinulle 100%:sti, ja olisit siitä kiitollinen. Yleensä vilpitön huolenpito palkitaan; vaatimalla et saa hyväksyntää, päinvastoin.

Keskity enemmän huolehtimaan itse itsestäsi, tunnistamaan ja kunnioittamaan omia tarpeitasi. Millaista elämää toivot, ja millaisia tekoja se vaatii? Muutos lähtee pienistä asioista - kunhan et odota, että miehesi tekee ne puolestasi. Hänen tehtävänsä ei ole kasvattaa sinua aikuiseksi, jos äitisi jätti sen tekemättä. 

Kun lapsesi huomaavat, että sinun on parempi olla ja nautit heidän seurastaan, he pystyvät nukkumaan yönsä levollisin mielin. Kun miehesi huomaa, että olet muuttunut ja tekosi perustuvat rakkauteen eikä omaan napaasi, hän ei voi olla rakastamatta sitä.

Oon täysin samaa mieltä kuin tää kirjoittaja. Se on vaan maailman ärsyttävintä ja vmäisintä kuulla kun on loukkaantunut ja väsynyt.

Tuo auttaa jos siihen pystyy.

Siis oikeastiko joku koettaa suostutella aloittajaa jäämään tuollaiseen parisuhteen irvikuvaan? Ei voi olla totta. Oikea hetki erota oli neljä vuotta sitten, ja kello käy vain yhteen suuntaan.

Parisuhteessa on kaksi ihmistä. Vaikka toinen yrittäisi kaikkensa, niin parisuhde ei parane, jos toinen ei omalta osaltaan mitään puheyhteyden parantamisen tai läheisyyden lisäämisen eteen. Ikävä sanoa, mutta joskus suurimman helpotuksen tunteen tuo se, että lakkaa yrittämästä mahdotonta. 

Miksi näissä parissa vastauksessa kaikki vastuun perheen tai suhteen ”pelastamisesta” sysätään äidille? Miksi äidin tulee tehdä kaikki? Miksei mies voi koskaan sanoa edes kiitos? Miksei miehen pidä yhtään tulla vastaan? Vastaus kysymykseen haluanko erota; en haluaisi erota mutta en halua miestä jolle en ole mitään, haluan kumppanin. Haluan yhteiset tavoitteet. Haluan joskus istua sohvalla toisen kainalossa. Haluan halata päivittäin. Haluan tuntea edes joskus olevani kaivattu tai tärkeä. Haluan seksiä. Haluan pystyä keskustelemaan lasten asioista ilman arvostelua ja riitaa. Näin muutama ajatus.