Lue keskustelun säännöt.
Huomaavatko aspergerit toistensa aspergerin? Huomaavatko edes omaa aspergeriaan?
Kommentit (54)
Kyllä mä ainakin tunnistan toiset aspergerit jo käytöksestä. Kahdella aspergerilla on muuten paljon yhteistä puhuttava, hienoa, kun joku joskus ymmärtää munkin maailmaa. Mulla on esimerkiksi töissä ihan omia muistisääntöjä, joita kukaan muu ns. "normaali" ei ymmärrä. Toinen aspergeri sen sijaan tajuaa yleensä heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin voivat ajautua vielä helpommin hirmuisiin riitoihin toistensa, kuin tavisten, kanssa. Kiva jos 2:lla on parempi kokemus. :D
Huomaavat. Tai minä ainakin huomaan.
Olisin itse ei-aspergerina olettanut, että asperger-henkilö ei huomaisi toisen henkilön olevan asperger, koska pitäisi tämän käytöstä tavallaan "oikeana normaalina".
Vai onko niin, että huomaavat ihan vaan sen takia, koska erottavat että käyttäytyy eri tavalla kuin ei-aspergerit? Eikö tällöin siis asperger-henkilön pitäisi automaattisesti huomata/tajuta että on itse asperger? Itse en tiedä vastausta tuohon viimeiseen kysymykseen, joten siksi kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin tunnistan toiset aspergerit jo käytöksestä. Kahdella aspergerilla on muuten paljon yhteistä puhuttava, hienoa, kun joku joskus ymmärtää munkin maailmaa. Mulla on esimerkiksi töissä ihan omia muistisääntöjä, joita kukaan muu ns. "normaali" ei ymmärrä. Toinen aspergeri sen sijaan tajuaa yleensä heti.
Ihan mielenkiinnosta laita pari esimerkkiä noista muistisäännöistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiväthän aspergerit tunnista edes ilmeitä kuulemma kunnolla!
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No mä olen vasta nyt keski-iän paremmalla puolella alkanut tiedostaa, että minulla on aika paljonkin noita piirteitä. Aina olen toki pitänyt itseäni poikkeuksellisen herkkänä ja älykkäänä (tästä on dokumenttia, ei tarvi vetää hernettä), mutta ajatellut, että sen takia muut ihmiset vaikuttavat enimmäkseen tyhmiltä. Ja tuo sääntöjen ja ohjeiden noudattaminen on minusta normaalia ja tervettä.
Olen introvertti ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän muiden ihmisten seura kiinnostaa. Turhaa puhetta, vähän asiaa, tuskin mitään mikä antaisi minulle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on täyynnä jatkuvasti autistisiaaa johyopääätöksiä tekeviä ihmiiisiä.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täyynnä jatkuvasti autistisiaaa johyopääätöksiä tekeviä ihmiiisiä.
Se että asiooista ei voooida keskustella että jotakikin tuliiisi aina mieeellllytttää niin silloib asiat hoidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni huomaan helposti. On ihanaa, kun toisesta huokuu small talkin tarvitsemattomuus. Aspergereiden kanssa syntyy loistavia keskusteluja, mutta kokemukseni mukaan as ei myöskään suutu jos sanoo "oikeastaan mua ei kiinnosta yhtään keskustella tästä aiheesta", vaan arvostavat töksäyttelevääkin suorapuheisuutta. Sen sijaan vihjailu ja epäsuora osoittaminen tyytymättömyydestä Aspergerin toimintaan saa Aspergerin loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreensa.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni huomaan helposti. On ihanaa, kun toisesta huokuu small talkin tarvitsemattomuus. Aspergereiden kanssa syntyy loistavia keskusteluja, mutta kokemukseni mukaan as ei myöskään suutu jos sanoo "oikeastaan mua ei kiinnosta yhtään keskustella tästä aiheesta", vaan arvostavat töksäyttelevääkin suorapuheisuutta. Sen sijaan vihjailu ja epäsuora osoittaminen tyytymättömyydestä Aspergerin toimintaan saa Aspergerin loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreensa.
Minä loukkaannun ihan mielettömästi tuollaisesta epäsuorasta vihjailusta, usein sanon suoraan että lopeta saatana tuo vit-tuilu, asiasi on käynyt selväksi. Ja sitten taas suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni huomaan helposti. On ihanaa, kun toisesta huokuu small talkin tarvitsemattomuus. Aspergereiden kanssa syntyy loistavia keskusteluja, mutta kokemukseni mukaan as ei myöskään suutu jos sanoo "oikeastaan mua ei kiinnosta yhtään keskustella tästä aiheesta", vaan arvostavat töksäyttelevääkin suorapuheisuutta. Sen sijaan vihjailu ja epäsuora osoittaminen tyytymättömyydestä Aspergerin toimintaan saa Aspergerin loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreensa.
Minä loukkaannun ihan mielettömästi tuollaisesta epäsuorasta vihjailusta, usein sanon suoraan että lopeta saatana tuo vit-tuilu, asiasi on käynyt selväksi. Ja sitten taas suututaan.
Kiusaamisen esiastettahan se onkin. Ja kun sanot suoraan, että yritys on nyt huomattu, olet nolannut kiusaajan. Siitä suuttuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni huomaan helposti. On ihanaa, kun toisesta huokuu small talkin tarvitsemattomuus. Aspergereiden kanssa syntyy loistavia keskusteluja, mutta kokemukseni mukaan as ei myöskään suutu jos sanoo "oikeastaan mua ei kiinnosta yhtään keskustella tästä aiheesta", vaan arvostavat töksäyttelevääkin suorapuheisuutta. Sen sijaan vihjailu ja epäsuora osoittaminen tyytymättömyydestä Aspergerin toimintaan saa Aspergerin loukkaantumaan ja vetäytymään kuoreensa.
Minä loukkaannun ihan mielettömästi tuollaisesta epäsuorasta vihjailusta, usein sanon suoraan että lopeta saatana tuo vit-tuilu, asiasi on käynyt selväksi. Ja sitten taas suututaan.
Kiusaamisen esiastettahan se onkin. Ja kun sanot suoraan, että yritys on nyt huomattu, olet nolannut kiusaajan. Siitä suuttuminen.
Vittuilu on kiusaamista, olen samaa mieltä.
Mutta se, että jotakuta ei kiinnosta kuunnella pitkää esitelmääsi vaikkapa nyt tuulivoimateknologiasta tai overwatch-liigasta ei ole. Tai se, että hän yrittää saada oman kommenttinsa tungettua monologisi väliin.
Enemmistön käytöstapoihin nyt ei vaan kuulu sanoa, että sun puheet ei kiinnosta, vaan se on tapana ilmaista vaikka kääntämällä keskustelu toiseen aiheeseen. Se on sitä "epäsuoraa osoittamista", eikä se ole kiusaamista, ei edes epäsuoraa sellaista.
Et nyt tarkemmin antanut esimerkkejä, mutta kun oli siis puhe siitä, että toista ei kiinnosta puheanaiheesi, niin näin.
Av on vahvistanut käsityksiäni omasta semiaspergeriudesta.
Toisinaan kommentoin asiapohjalta, tarkasti ja ehdottomasti ei asian vierestä.
Sitten hämmentyneenä luen reaktioita, joissa minua syytetään typeräksi saivartelijaksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eivät välttämättä. Moni asperger jää diagnosoimatta tai diagnosoidaan vasta aikuisena, joten lievimmillään as ei välttämättä näy ihmisestä kuin nörttiytenä ja omalaatuisuutena.
Vahvasti as taas on likellä HFA autistia eli tarvitsee runsaasti tukea, eikä työllisty tai perusta koskaan perhettä. Kirjossa siis löytyy monenasteisia!
Ja koska edes omat vanhemmat tai ihminen itse ei välttämättä tunnista aspergeriutta, ei sitä kyllä toinen assikaan näe.
Ei siis ole mitään mustavalkoista aspergeriutta, jossa joko on selkeästi as ta ei ole. Osa saa jopa diagnoosiksi "piirteitä aspergerin syndroomasta", eli diagnoosikynnys ei välttämättä ihan ylity.
Nörttiys ja omalaatuisuuskaan ei oikeasti ole edes yleistyksenä osuva. t. vertaisryhmässä käynyt
No on ne hyvin tyypillisiä piirteitä asseille. Ei kannata nyt ymmärtää nörttiyttä kapeasti vain tietokoneisiin liittyvänä harrastuneisuutena, viittaan sillä aspergereille tyypilliseen yhteen erikoisalaan hurahtamistaipumukseen.
Ja omalaatuisia assit ovat aina nt-ihmisten näkökulmasta, koska heidän sosiaalinen käytöksensä on poikkeavaa. Mitä lievempi as ja mitä älykkäämpi ja sopeutuvampi assi on, sitä enemmän hän pystyy tarvittaessa tsemppaamaan enemmistön käyttäytymistapojen suhteen, mutta kaikki diagnoosin saaneet assit ovat kyllä ainakin diagnoosin saadessaan omanneet puutteelliset sosiaaliset taidot. Se kun on keskeinen diagnoosikriteeri.
Toisen assin mielestä toki se ei ole omalaatuisuutta, vaan järkevää ja normaalia. Kyse on näkökulmasta.
8, assin äiti ja itsekin vertaistoiminnassa mukana
Osaatko sinä tai joku muu täällä kertoa miksi aspergerit eivät osaa sosiaalista kanssakäymistä kuten nt:t? Eiväthän muutkaan synny niiden taitojen kanssa, vaan opettelevat ne.
Hyvä kyssäri.
Meidän poika, aika lievä tapaus, elänyt ihan normaalia elämää, oli päiväkodissa julistanut olevansa herkempi ja älykkäämpi kuin muut lapset. Mutta ei hän tyyppillinen ole, nykyään teekkari ja kaveripiiri on valtava. Ryhmätyöt opiskelussa eivät tunnu olevan mitenkään ongelma. En tiedä, ehkä diagnoosi oli kuitenkin väärä, vaikka tiettyjä oireita olikin. Kotona en olisi huomannut, mutta päiväkodissa erilaisuus huomattiin. Mm. siten, että hän hermostui, kun muut lapset eivät noudattaneet hiekkalaatikolla autoilla leikkiessä oikeita liikennesääntöjä.