kohtuulliset harrastusmenot nuoren kohdalla

Mieltä askarruttaa elatusmaksuun kohdistuva harrastemeno-osuus nuoren kohdalla.
Olen sen kannalla, että harrastus on todella tärkeä asia, tukee nuorta ja vahvistaa hänen kasvuaan ihmisenä.
Avioeron elatusmaksuissa kuitenkin tuntuu etäisän kohdalla olevan totuutena se, että sopimusta neuvoteltaessa asia ei ole keskustelun arvoinen, vaan sekä lähivanhempi (äiti), että virkailija,
pitävät asiaa niin selvänä, että summa vain lisätään menoihin, ilman että otettaisiin huomioon onko tähän ko.harrastukseen varaa.
Eihän normaalissa perheessäkään, ydinperheenä ollessa asiat mene niin, että esim.äiti ja nuori päättävät mitä harrastetaan ilman, että mietitään onko tähän kyseiseen harrastukseen varaa.
Olenko ihan hakoteillä, vai onko itselläni vain todella vanhakantainen ajatusmalli.

Kyseessä harrastus, josta aiheutuu kuukausittain n. 400e menot. Vähempään ei äiti lähivanhempana suostu, ei edes keskusteluun asiasta.

Olen kyllä perehtynyt kovasti elatusmaksuihin, ja tiedostan, että lapsen ja nuoren tarpeet ovat maksujen lähtökohta.
Kuitenkin mietityttää se, että onko tarkoitus ajaa etävanhempi taloudelliseen ahdinkoon, sen vuoksi, että lähivanhempi haluaa elää yli varojen. Ei niinkään yli omiensa, vaan paine kohdistuu etävanhempaan. Jos ei maksa, suostu maksamaan niin kiristetään sillä, että nuori ei halua nähdä etävanhempaa. Kauhuskenaario.
Lisähuomautuksena, että kyseessä ei ole ainoa lapsi, josta elatus maksetaan. Toinen lapsi jää vähemmälle, koska ei juurikaan ole halukas harrastamaan.

Millaisia harrastekustannuksia on teillä muilla elautussopimuksissa otettu huomioon ?
Yleistä mielipidettä ja ajatusta kaipaisin asian tiimoilta.