Te kenellä helpot lapset
Nyt saa kehua ja hehkuttaa 😉
Mulla on ihanan helppo taapero. Nytkin osoitti makkaria ja halusi nukkumaan päikkärit. Vein sänkyyn ja sanoin että haen vielä pullon maitoa ja poika siellä odotti tyytyväisenä. Sinne nukahti. Aina nöin helppoa. Nukkuu 12 tuntia yössä ja omassa sängyssä. Syö hyvin. Uskoo puhetta ja yleensä tottelee heti. Auttaa taitojensa mukaan kotitöissä, mm laittaa tiskikoneesta aterimet laatikkoon.
On perustyytyväinen, rauhallinen ja sopeutuva.
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Hih hih
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Hohhoijaa.
Ehkä meidän neljän lapsen perheessä on aika kullannut muistot, kun en jaksa muistaa että heidän kanssa mitään sen suurempia haasteita on ollut. Tasaista ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen. Rajat, rytmit ja rakkaus <3
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Joopa joo. Kohta tulee paha paha uhmaikä ja viimeistään murrosikä ahmii kaikki lapsiuhrit.
Mulla on. Ne ihan itse hommas itselleen asunnot ja muuttikin kaveriensa avustuksella.
Minusta se helppous on kyllä vähän katsojastakin kiinni.
Minulla ei ollut helpot lapset.
Kun avioiduin aikanani toistamiseen, oli miehellä pienehköt lapset (olisko ollut 4-6 v). Muistan, kuinka mies kehui, ennenkuin lapsia tapasin, kun nämä ovat niin helppoja ja sivistyneitä, oikeita enkeleitä.
Paskat oli. Samanlaisia kateellisia, rääkyjiä, vaativia ja kantelevia kuin kaikki lapset.
Kaikki taaperotko helppoja? Ei todellakaan.
Meidän esikoinen nukkui yöt heräämättä alkaen kolmikuisesta, on aina syönyt hyvin, ollut harvoin kipeä ja kipeänäkin sellainen, ettei juuri eroa tavallisesta. Totellut yleensä helposti, joskin on sillä tavalla omapäinen, että tekee todella mitä haluaa, mutta on onneksi halunnut tehdä hyviä juttuja. Että ei ole tarvinnut jatkuvasti vetää pois ns. pahanteosta.
Keskimmäinen ei todellakaan nukkunut öitä ja söi sitä, mitä tähtien asento sillä hetkellä antoi syödä. Taaperona oli kiukkuinen ja uhmakas, ja inhosi siirtymätilanteita yli kaiken.
Kolmas on jotain tältä väliltä, mutta en sanoisi häntäkään helpoksi tapaukseksi, kun tiedän, millaista on olla todella helpon lapsen vanhempi.
Minkä ikäinen tämä "taapero" on?
Yksivuotias onkin yleensä ihan älyttömän helppo. Tuskin tuttipullosta ruokit sen vanhempaa?
No ei todellakaan kaikki taaperot ole helppoja!! Annetaan toisen olla onnellinen, jos hänelle on sellainen suotu 😊
Mulla oli esikoisen kanssa hyvin paljon haasteita, mutta kahden nuorimman kanssa on sujunut helpommin. Ja ovat semmoinen ihme pari, etteivät riitele juuri ollenkaan 😃 tosi hyviä leikkejä heillä keskenään. 3v heillä ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Joopa joo. Kohta tulee paha paha uhmaikä ja viimeistään murrosikä ahmii kaikki lapsiuhrit.
Miksi tulisi "paha" uhmaikä?
Yleensä lapselle kehittyy omaa tahtoa parivuotiaana ja tämä on tervettä. Tasapainoinen vanhempi kyllä selvittää asiat parhain päin ja ikävaihe voi olla melko huomaamaton.
Murrosikäisten demonisointi on myös ala-arvoista. Ehkä ennen kun vanhempien ja lasten välit olivat usein kylmät ja etäiset näitä todella vaikeita tapauksia oli.
Mutta fiksusti keskustellen ja lämpimästi kasvatetut nuoret eivät pode mitään ylivoimiaisia asioita tänäkään aikana.
-kokemusta itsellä ja tuttavapiiristä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Joopa joo. Kohta tulee paha paha uhmaikä ja viimeistään murrosikä ahmii kaikki lapsiuhrit.
Miksi tulisi "paha" uhmaikä?
Yleensä lapselle kehittyy omaa tahtoa parivuotiaana ja tämä on tervettä. Tasapainoinen vanhempi kyllä selvittää asiat parhain päin ja ikävaihe voi olla melko huomaamaton.
Murrosikäisten demonisointi on myös ala-arvoista. Ehkä ennen kun vanhempien ja lasten välit olivat usein kylmät ja etäiset näitä todella vaikeita tapauksia oli.
Mutta fiksusti keskustellen ja lämpimästi kasvatetut nuoret eivät pode mitään ylivoimiaisia asioita tänäkään aikana.
-kokemusta itsellä ja tuttavapiiristä
Olisikohan tuo ollut "sarkasmia"?
Vierailija kirjoitti:
Minusta se helppous on kyllä vähän katsojastakin kiinni.
Minulla ei ollut helpot lapset.
Kun avioiduin aikanani toistamiseen, oli miehellä pienehköt lapset (olisko ollut 4-6 v). Muistan, kuinka mies kehui, ennenkuin lapsia tapasin, kun nämä ovat niin helppoja ja sivistyneitä, oikeita enkeleitä.
Paskat oli. Samanlaisia kateellisia, rääkyjiä, vaativia ja kantelevia kuin kaikki lapset.
Miten itse kehityit tästä kateellisesta, rääkyvästä, vaativasta ja kantelevasta, vastenmielisestä oliosta ihananksi itseksesi?
Sori nyt vain, mutta vaikutat itse kammottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Joopa joo. Kohta tulee paha paha uhmaikä ja viimeistään murrosikä ahmii kaikki lapsiuhrit.
Miksi tulisi "paha" uhmaikä?
Yleensä lapselle kehittyy omaa tahtoa parivuotiaana ja tämä on tervettä. Tasapainoinen vanhempi kyllä selvittää asiat parhain päin ja ikävaihe voi olla melko huomaamaton.
Murrosikäisten demonisointi on myös ala-arvoista. Ehkä ennen kun vanhempien ja lasten välit olivat usein kylmät ja etäiset näitä todella vaikeita tapauksia oli.
Mutta fiksusti keskustellen ja lämpimästi kasvatetut nuoret eivät pode mitään ylivoimiaisia asioita tänäkään aikana.
-kokemusta itsellä ja tuttavapiiristä
Olisikohan tuo ollut "sarkasmia"?
Paha sanoa... ilman ilmeitä, eleitä ja koko keskustelun kontekstia ei voi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se helppous on kyllä vähän katsojastakin kiinni.
Minulla ei ollut helpot lapset.
Kun avioiduin aikanani toistamiseen, oli miehellä pienehköt lapset (olisko ollut 4-6 v). Muistan, kuinka mies kehui, ennenkuin lapsia tapasin, kun nämä ovat niin helppoja ja sivistyneitä, oikeita enkeleitä.
Paskat oli. Samanlaisia kateellisia, rääkyjiä, vaativia ja kantelevia kuin kaikki lapset.
Miten itse kehityit tästä kateellisesta, rääkyvästä, vaativasta ja kantelevasta, vastenmielisestä oliosta ihananksi itseksesi?
Sori nyt vain, mutta vaikutat itse kammottavalta.
Miten sinä itse? Olet ollut ihan samanlainen. Kaikki ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D
Joopa joo. Kohta tulee paha paha uhmaikä ja viimeistään murrosikä ahmii kaikki lapsiuhrit.
Miksi tulisi "paha" uhmaikä?
Yleensä lapselle kehittyy omaa tahtoa parivuotiaana ja tämä on tervettä. Tasapainoinen vanhempi kyllä selvittää asiat parhain päin ja ikävaihe voi olla melko huomaamaton.
Murrosikäisten demonisointi on myös ala-arvoista. Ehkä ennen kun vanhempien ja lasten välit olivat usein kylmät ja etäiset näitä todella vaikeita tapauksia oli.
Mutta fiksusti keskustellen ja lämpimästi kasvatetut nuoret eivät pode mitään ylivoimiaisia asioita tänäkään aikana.
-kokemusta itsellä ja tuttavapiiristä
Olisikohan tuo ollut "sarkasmia"?
Paha sanoa... ilman ilmeitä, eleitä ja koko keskustelun kontekstia ei voi tietää.
Joopa joo...on aika vahva viite...
Meidän lievästi autistinen lapsi oli aivan ihana taapero, tottelevainen, rutiinit menivät helpolla. Kukapa olisi arvannut, että ne rutiinit olivat neurologinen pakko. Pikkuveli syntyi, hän vain nautti siitä, kun veli potki sitterissä. Ei minkäänlaista mustasukkaisuuden osoitusta, päinvastoin. Eipä hänen erityisyyttään kukaan edes uskonut, vaan sanottiin "että oppii ajallaan", kun oli kehitysviiveitä. Tuo kiltteys ja helppous teki sen, että tutkimukset viivästyivät.
Lapsista en vielä tiedä kun ovat aika pieniä mutta äitinsä oli helppo
Ihmiset jotenkin ajattelevat, että helppo lapsi = hyvin kasvatettu, ja sitten kehuvat lapsiensa käytöstä ja helppoutta. Tai siis itseasiassa kehuvat omia kasvatustaitojaan, mutta mutkan kautta...
Kaikki lapset eivät ole helppoja ja useinkaan kyse ei ole kasvatuksesta, vaan tempperamentista. Ongelmia syntyy etenkin, jos oma ja lapsen tempperamentit eivät kohtaa ja toisen reaktioita on vaikea ymmärtää. Osa lapsista omaa perustyytyväisen tempperamentin ja heidän kanssa kaikki sujuu hienosti, sen kummemmin kasvattamatta oikeastaan. Teini-iässä sitten perustyytyväinenkin usein oireilee ikäkauden mukaisesti ja se on ihan tervettä.
Omat lapset toinen on haastava ja toinen perustyytyväinen. Haastavan kanssa on tehty töitä kasvatuksen suhteen 10 kertaa enemmän, kuin tämän perustyytyväisen. Silti haastava "käyttäytyy" huonommin. Ei ihmisen tempperamenttia voi muuttaa kasvatuksella ja älykäs lapsi kyseenalaista asioita toisia enemmän. Aikuisena tempperamentista voi olla hyötyäkin, kun osaa napakammin puolustaa itseään. Perustyytyväiset (etenkin tytöt) tyytyvät usein liiankin helposti osaansa ja elävät helposti omaa elämäänsä muille. Kumpi se on sitten parempi?
Sulla on yksi lapsi, joka on vielä taapero? Kaikki taaperot on helppoja. Onnea matkaan, tulevaisuus voi näyttää toiselta :D