Olisiko tyhmää lähteä takaisin?

Muutin noin vuosi sitten isoon kaupunkiin pienemmästä kaupungista, jossa minulla oli rivitaloasunto ehkä täydellisimmällä paikalla ikinä. Suunnilleen takapihalta alkoi maaseutu ja iso metsä jossa ketään ei liikkunut ikinä, mutta kymmenessä minuutissa pääsi pyörällä aivan keskustaan kaikkien palveluiden lähelle. Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään pikkukylä vaan muuttovoittoinen kasvava kaupunki. Vannoin etten ikinä muuta sieltä pois.

Vaan toisin kävi, sain työpaikan tunnin bussimatkan päästä ja olin henkkoht. syistä juuri sillä hetkellä turhautunut asuinkaupunkiini. Niinpä repäisin ja muutin lähelle työpaikkaa isoon kaupunkiin, ajattelin että nyt tulee elämään muutos ja pääsen vanhoista kuvioista pois. No muuton jälkeen heti seuraavana päivänä alkoi jo ahdistaa, kun ikkunasta näkyikin vain varastorakennuksia ja ikkunat vielä sellaisessa kulmassa ettei valoa tule ollenkaan. (paitsi kesällä päivisin ja syksyllä aamuisin) Tämän piti ollla elämäni paras päätös, muuttaa isoon kaupunkiin jossa on paljon tekemistä ja näkemistä. Aluksi se tuntuikin hyvältä, päästä sivistyksen keskelle kultturellina itsekin. Tsänssit löytää nainenkin täältä on satakertaa parempi. Noh, siitä huolimatta minä ehkä kerran kuukaudessa menen mihinkään tapahtumiin tai kuppiloihin.

Aina on ollut vaikeuksia sopeutua, olen vähän kuin kissa joka kiintyy paikkoihin voimakkaasti. Mutta vuodenkaan kuluttua ei tunnu siltä, että palaisi kotiin kun palaa kotiin matkoilta. En tajua, mikä on vikana. On täälläkin paljon maaseutua ja metsää lähiössä kun asun, mutta ei se ole "sellaista" maaseutua missä ei yhtäkään autoa tai ihmistä kohtaa, ainoastaan villielukoita. Koen itseni niin luonto- kuin kaupunki-ihmiseksi, ja edellisessä kodissa oli kummatkin vaihtoehdot tarjolla. Kun kirjaimellisesti ketään ei siellä edellisessä paikassa tullut vastaan, niin kesät saatoin maata niityllä ottamassa aurinkoa pelkät kalsarit jalassa. Kun puolestaan halusin olla sivistyneempi, menin kaupunkiin teatteriharrastukseeni.

En nyt edes tiedä, mikä oli tämän vinkumiseni pointti. Tuntuisi jotenkin tyhmältä lähteä takaisin, kun työmatka olisi sitten talvisin ainakin joku 1,10 h. Mutta samalla koen, että se oli mun koti. Kaupungissa, mutta kuitenkin ihan maaseudun vieressä. Vanhempani päivittelivät ja kauhistelivat kun kerroin suunnittelevani ehkä joskus muuttoa takaisin. Ja no onhan se aika epärealistista varmastikin saada siltä alueelta enää kotia, kun ajat olivat vähän toiset kun sinne muutin. Hinnat olivat halvemmat eikä niin moni sinne silloin tahtonut, nykyään on suosittua aluetta eikä varmana tällainen nuori, vielä tutkintoa vailla oleva pojanklopi sieltä asuntoa saa. Kuitenkin jatkuvasti kolkuttaa takaraivossa haave paluusta, edes siihen samaan kaupunkiin.