Lakkasin välittämästä ihmisistä - ja voin paljon paremmin
Viime vuosi oli jokseenkin kamala, täynnä pettymyksiä. Odotin kovasti, että muutto lähemmäs lapsuudenajan ystäviä toisi itselle uutta virtaa ja tukea elämään. Vanhat kuviot palaisivat. Ei käynyt niin, ulkopuolelle jäin tyttöjen reissuista ja jutuista ja pettymys oli valtava. Sitä itkin monena iltana. Isovanhemmat eivät piitanneetkaan lapsenlapsista, en päässyt salille, lenkille enkä kaupungille kuten olin suunnitellut. Lähestulkoon koko lähipiiri käyttäytyi koko viime vuoden kuin joukko täysiä kusipäitä. Syytä en tiedä vieläkään, mutta petyin yksitellen lähes jokaiseen ihmissuhteeseen, jota yritin lämmöllä rakentaa.
Aloin harrastaa yksin. Aloin matkustaa yksin tai lasten kanssa. Etsin salin jossa on lapsiparkki. Aloin tehdä asioita joita pystyin tekemään elämäntilanteesta huolimatta tai sen kanssa. Aloin unohtaa muut ihmiset ja keskityin nauttimaan extempore-tuttujen tapaamisesta. Irtauduin. Kasvoin. Tunnen olevani vapaampi kuin aikoihin.
Minua pyydettiin mukaan nyt tyttöjen reissulle. Yhtäkkiä kelpaankin joukkoon. Huomasin etten halua lähteä. En halua naistenvälisiä selkkauksia, kompromisseja, mökötyksiä, sääntöjä. Reissussa ollessa haluan kokea kaiken, olla aistit auki ja nauttia elämästä. Tästä vuodesta tulee mahtava, olen löytänyt tieni pois siitä viime vuoden vihasta ja katkeruudesta ihmisiä kohtaan, en enää välitä vaan rakennan oman tieni ja vietän aikaa lasteni kanssa sekä omassa parhaassa seurassani! Jes! Huippua!
Kommentit (9)
Siitä se alkaa. Sitten kun et enää tee asiasta edes numeroa, niin voit jo paljon paremmin.
Zinkkiz
Mä olen aikoja sitten todennut, että kaikille k-päille voi vain haistattaa vtut.
Onnea uudelle, onnelliselle elämällesi! Hieno päätös.
Miehenä sama. Ei ihmisiä, ei ongelmia.
Näin se on. Lopetin myös aikaa sitten yrittämästä pitää yllä vanhoja ihmissuhteita jne. Hoitaa vaan omat asiansa ja ottaa mahdollisimman rennosti tehden asioista joista itse pitää. Toimii hyvin. Ei kannata hankkia vitutusta itselleen.
M
Miksii yliopistoiiidsa opiskelevieen suuuhteet ovat paljon rationaaaalisempia?
Vierailija kirjoitti:
Miksii yliopistoiiidsa opiskelevieen suuuhteet ovat paljon rationaaaalisempia?
Munn arkkitehtii ukkii seiso filosofiamaiisteeri mummini riinnallani vaikka mummini sairastui erittäin pahaaan reumatisssmiiin.
Saman huomannut. Kaikkein antoisammat reissut ovat yksin tehtyjä.
Saa mennä mielensä mukaan, ei tarvii odotella toisen vessareissuja, odotella että saa syödä, koska toinen haluaa ottaa instaan mahd. paljon kuvia ruoka-annoksesta, ärsyttävää. Loputon ihmettely ja pähkäily milloin mistäkin.
Kuunnella joutavaa läpinää kun haluaisi katsella vain ympärilleen ja tehdä omia havaintoja. Ottaa kokoajan huomioon toisen intressit milloin mistäkin ja joutua kieltäytymään omista kiinnostuksen aiheista, kun toinen onkin väsynyt tai eikä kiinnosta.
Lopuksi vielä joutua katselemaan ikuisia lastenlasten naamataulun kuvia tai ihmetekoja facesta tai instasta. Että mä nautin omissa oloissa olemisesta sekä reissaamisesta. Onneksi ei ole pakko.
Onnittelut! Itse olen juuri havainnut saman asian. Ja ikäni olen murehtinut vielä toistenkin asioita...hölmöä.
Sama homma. Niinhän se joku sanonta menee että mitä vähemmän välität, sen onnellisempi olet.