Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jaetaan vanhoja angstirunoja
03.01.2019 |
Löysin siivotessani lapsena kirjailemiani runoja taidekansiostani. Näitä on satoja ja nämä vain pahenevat pahenemistaan. Verta, surua ja kuolemaa. En usko olevani ainut, joka pyöri näissä synkissä pimeyden syöverissä nuoruudessaan. Näin jälkeen päin en voi kuin olla yrittämättä kuolla myötähäpeään. Runot syntyivät ehkä aidosta kivusta, mutta sanomattakin on selvää, että runoilijaa minusta ei tullut. Hyvä niin, sillä nämä ovat niin tekotaiteellista shittiä suoraan sanottuna, että...
Laitan tähän nyt yhden ja voin laittaa lisääkin, jos keskustelu ottaa tuulta alleen.
Häkkilintu
Luulen, että kuolen.
Tietämättä kummalle puolen.
Lennänkö luoksenne ylös?
Putoanko siivettömänä alas?
Pohjattomille katseille esillä.
Liikumme syvillä vesillä.
Muiden joukosta katoan.
Särkyneenä hyllyltä putoan.
Suuntani sävellä,
koska en voi kävellä.
Mihin minut ohjaat?
Tähänkö elämäni pohjaat?
Mutta olen yhä elossa,
vaikka kello lyö kaksitoista.
Koti, jossa elämme pelossa.
Pääsemättä irti vääristä tavoista.
En jaksa varoa sirpaleita.
Jalkapohjani vuotavat verta.
En jaksa kuivata kyyneleitä.
Ihmiset katsovat eka kerta.
Et voi tehdä tällä tavoin.
Enkä minä tuntea samoin.
Et voi luottaa aikaan.
Kuin häkkilintu vapauteen haikaan.
Kommentit (8)
Olen sisältä rikki
Repaleinen ihminen
Pala palalta murruin
Nyt en jaksa enempää.
Miksei kukaan tajuu mua?
Miksei kukaan tajuu mua?
Ja toinen:
Jos sä olet rohkea
Sä voit jättää kaiken
Astella pimeydestä valoon
Parempaan maailmaan.
Olin 14, koulukiusattu ja itsetuhoinen. Nykyään menee onneksi ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli. Hitto ku löytäs ne. Ainakin sen muistan
Sinua rakastan
En saa sinua koskaan.
Lähdin pois.
Suutuin kaikkeen roskaan.
Lapsena kirjotettiin runoja ystävien kiiltokuvavihkoihin. Ystävä kirjotti mulle: Älä ole ylpeä vaikka olet kaunis. Kerran kun sä kuolet mätänet kun nauris.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena kirjotettiin runoja ystävien kiiltokuvavihkoihin. Ystävä kirjotti mulle: Älä ole ylpeä vaikka olet kaunis. Kerran kun sä kuolet mätänet kun nauris.
Olipa muuten kehittävä tapa. Olikohan yleistäkin? Meillä ei ollut vastaavaa. Viisaita sanoja niin nuorelta kuitenkin. Totuuden taitaa todella kuulla lapsen suusta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Oli. Hitto ku löytäs ne. Ainakin sen muistan
Sinua rakastan
En saa sinua koskaan.
Lähdin pois.
Suutuin kaikkeen roskaan.
Itse en tiedä oliko niin hyvä löytää näitä kuitenkaan. Herättävät kyllä vanhoja muistoja, mutta repivät myös auki vanhoja haavoja. Nopeastipa nämä runot tarttuivat kirjalliseen ilmaisuuni näköjään.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sisältä rikki
Repaleinen ihminen
Pala palalta murruin
Nyt en jaksa enempää.
Miksei kukaan tajuu mua?
Miksei kukaan tajuu mua?Ja toinen:
Jos sä olet rohkea
Sä voit jättää kaiken
Astella pimeydestä valoon
Parempaan maailmaan.Olin 14, koulukiusattu ja itsetuhoinen. Nykyään menee onneksi ihan hyvin.
Itsekin käytin aikoinaan paljon kysymyksiä, jotka oli ikään kuin huudettu ilmoille, jos joku kuulisi ja vastaisikin. Itse en löydä näin nopealla vilkaisulla omista runoista mitään mainintaa toivosta tai paremmasta tulevaisuudesta. Muistaakseni kirjoitin paljon valon kaipuusta vastapainona kaikille tälle synkälle tekstille, mutta ehkä ne ovat jossain toisessa kirjasessa tai kadonneet ajan saatossa.
- ap
Alue: Aihe vapaa
No höh... Eikö teillä ole mitään piilotettuja vanhoja muistoja pöytälaatikoissanne?
- pettynyt ap