Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkaa ensimmäinen viikko ilman lapsia eron jälkeen.
02.01.2019 |
Hieman halvaantunut olo, olen tässä sohvalla istunut nyt reilun tunnin kuunnellen hiljaisuutta. Pelottaa tuleva viikko ja se ikävän ja huolen määrä. Olen ollut aiemmin lapsista erossa enimmillään vain kaksi yötä. Vaikka tiedän kyllä että he ovat ihan yhtä lailla turvassa ja hyvissä käsissä isänsäkin kanssa.
Toisaalta tuntuu myös siltä että tuleva viikko on täynnä mahdollisuuksia. Voin tehdä vapaa-ajalla mitä haluan. Voin nukkua pitkään. Saan syödä juuri sitä mitä itse haluan ja kokata vain itselleni.
Pää on kyllä täysin sekaisin. Ehkä se alkaa helpottamaan kunhan uusi arki on kestänyt pidempään. Vertaistukea? Mikä fiilis teillä on?
Kommentit (30)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä uuteen arkeen!
Onko teillä siis viikko-viikko systeemi?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanhat lapset?
Eskarilainen ja päiväkotilainen.
Ap
Mikäs siinä! Uusi elämä ja sen mahdolisuudet odottavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä uuteen arkeen!
Onko teillä siis viikko-viikko systeemi?
Tällä hetkellä kyllä. Mutta kunhan arki kunnolla alkaa niin lapset ovat miehen töiden vuoksi minulla varmaan aina reilun viikon ja miehellä vähän alle viikon.
Ap
Olen kateellinen teille eronneille. Saatte joka toisen viikon omaa luksusaikaa tai edes joka toinen viikonloppukin olisi tosi huippua saada vapaaksi. T.uupunut totaaliyksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama edessä samanikäisten kanssa nyt piakkoin. Tosin lapset ei varmaan ihan viikkoa tule isällään olemaan isän töiden vuoksi.
Varmaan hyvä idea keskittyä juurikin latailemaan omia akkuja ja keksiä itselleen harrastuksia. Pystyt varmasti olemaan parempi äiti lapsillesi kun olet levänneempi. Ja myös ajattelin omilla viikoillani tehdä aina siivoukset, kaupassakäynnit yms pakolliset kotihommat mahd. valmiiksi, että sitten lasten ollessa kotona ei mene niihin niin hirveästi aikaa.
Tylsiä päiviä varmasti tulee!
Minäkin lepään kun lapsi lähti armeijaan päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen teille eronneille. Saatte joka toisen viikon omaa luksusaikaa tai edes joka toinen viikonloppukin olisi tosi huippua saada vapaaksi. T.uupunut totaaliyksinhuoltaja
Itse olin myös totaaliyksinhuoltaja. Kolmen lapsen kanssa oli tekemistä kun vanhemmatkin kuoli suht nuorena niin ei saanut sieltäkään tukea ja anoppi asui liian kaukana. Mies ei piitannut kyllä muutenkaan kun ekat 6 vuotta jätti elatusmaksut maksamatta ja silloin harvoin kun otti lapset tai nuorimman niistä niin sai pelko kurkussa olla siitä onko raittiina koko viikonlopun vai ei.
Olis ollu todella ihanaa välillä olla vapaalla ilman huolia rahasta ja lasten kasvatuksesta kun nuorimmaisella vielä oppimishäiriötä niin voin sanoa, että välillä tuntu ett seinät kaatuu päälle.
Nyt on lapset jo maailmalla ett nyt on aikaa mut olis sitä nuorempanakin tarvinnut joskus lepoa siitä härdellistä.
Minä en voisi ikinä kuvitella, että olisin viikon erossa päiväkoti-ikäisestä lapsestani. Siis viikko esim vuodessa ok, mutta joka toinen viikko, ei ikinä! Sanoin miehelleni kun lapsia päätimme yrittää tehdä, että minä en tee lapsia ja sitten olen niistä erossa. Eli jos haluaa erotal lapsiemme ollessa pieniä, ei tule olemaan mitään viikko viikko juttua. Haluan kysyä päivittäin lapsieni kuulumiset, haluan halata heitä päivittäin ja laittaa nukkumaan. Haluan myös heidät aamuisin herättää pusuilla ja haleilla. Nykyäänkin halaan päivittäin teini-ikäistäni ja käymme läpi päivän kuulumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi ikinä kuvitella, että olisin viikon erossa päiväkoti-ikäisestä lapsestani. Siis viikko esim vuodessa ok, mutta joka toinen viikko, ei ikinä! Sanoin miehelleni kun lapsia päätimme yrittää tehdä, että minä en tee lapsia ja sitten olen niistä erossa. Eli jos haluaa erotal lapsiemme ollessa pieniä, ei tule olemaan mitään viikko viikko juttua. Haluan kysyä päivittäin lapsieni kuulumiset, haluan halata heitä päivittäin ja laittaa nukkumaan. Haluan myös heidät aamuisin herättää pusuilla ja haleilla. Nykyäänkin halaan päivittäin teini-ikäistäni ja käymme läpi päivän kuulumiset.
Minäminäminäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kateellinen teille eronneille. Saatte joka toisen viikon omaa luksusaikaa tai edes joka toinen viikonloppukin olisi tosi huippua saada vapaaksi. T.uupunut totaaliyksinhuoltaja
Itse olin myös totaaliyksinhuoltaja. Kolmen lapsen kanssa oli tekemistä kun vanhemmatkin kuoli suht nuorena niin ei saanut sieltäkään tukea ja anoppi asui liian kaukana. Mies ei piitannut kyllä muutenkaan kun ekat 6 vuotta jätti elatusmaksut maksamatta ja silloin harvoin kun otti lapset tai nuorimman niistä niin sai pelko kurkussa olla siitä onko raittiina koko viikonlopun vai ei.
Olis ollu todella ihanaa välillä olla vapaalla ilman huolia rahasta ja lasten kasvatuksesta kun nuorimmaisella vielä oppimishäiriötä niin voin sanoa, että välillä tuntu ett seinät kaatuu päälle.
Nyt on lapset jo maailmalla ett nyt on aikaa mut olis sitä nuorempanakin tarvinnut joskus lepoa siitä härdellistä.
Minun mieheni kuoli, joten onneksi ei tarvitse huolehtia siitä, kuinka lapsista huolehditaan isän hoivissa. Eli onhan tässäkin tilanteessa puolensa. T. uupunut totaaliyksinhuoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minäminäminä, vaan LAPSET! Yhdessä ne mieheni kanssa halusimme ja sanoin silloin, että ero ei ole minulle vaihtoehto niin kauan kun lapset ovat pieniä. Ja jos mies eron haluaa, niin lapsia en tee siksi että olen niistä erossa. Nykymaailmassa kun tuntuu että se MINÄMINÄ-elämä on juuri sitä, että ensin halutaan perhe ja sitten halutaankin elää uudelleen sinkkuelämää ja se mahdollistetaan tällä viikkoviikko-systeemillä. Minä olen nainen joka laittaa lapsensa ja parisuhteensa edelle!
Vierailija kirjoitti:
Ei minäminäminä, vaan LAPSET! Yhdessä ne mieheni kanssa halusimme ja sanoin silloin, että ero ei ole minulle vaihtoehto niin kauan kun lapset ovat pieniä. Ja jos mies eron haluaa, niin lapsia en tee siksi että olen niistä erossa. Nykymaailmassa kun tuntuu että se MINÄMINÄ-elämä on juuri sitä, että ensin halutaan perhe ja sitten halutaankin elää uudelleen sinkkuelämää ja se mahdollistetaan tällä viikkoviikko-systeemillä. Minä olen nainen joka laittaa lapsensa ja parisuhteensa edelle!
Niin, minä minun lapset minä haluan minä haluan minä minun lapset minä. Lapset eivät ole mikään sinun henkilökohtainen elämäprojektisi vaan ihmisiä, joilla on oikeuksia. Kuten isälläänkin. Lapset eivät ole olemassa sinun halujesi tyydyttämiseksi. Olet hirvittävä ihminen.
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja minä olen ne mieheni kanssa yhdessä halunnut ja tehnyt. Jos mieheni jostain syystä haluaisikin eron niin silloin hän pettäisi perheelleen antamansa lupauksen. Lapsiani en laita kulkemaan kahta kotia reppuselässä. Yksi koti, jossa on oma huone ja kaikki rakkaat tavarat. Kaverit lähellä. En ole hirvittävä ihminen, jos ajattelen lapsieni parasta. Olen liikaa nähnyt vierestä mitä erot ja nämä viikko viikko systeemit aiheuttavat ja sitä en omille lapsilleni halua.
ps. taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan kun niin pitää hermostua
Entäpä kun toiset ovat valinneet 2 viikkoa/2viikkoa ihan pientenkin kanssa. Se on minusta täysin käsittämätöntä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja minä olen ne mieheni kanssa yhdessä halunnut ja tehnyt. Jos mieheni jostain syystä haluaisikin eron niin silloin hän pettäisi perheelleen antamansa lupauksen. Lapsiani en laita kulkemaan kahta kotia reppuselässä. Yksi koti, jossa on oma huone ja kaikki rakkaat tavarat. Kaverit lähellä. En ole hirvittävä ihminen, jos ajattelen lapsieni parasta. Olen liikaa nähnyt vierestä mitä erot ja nämä viikko viikko systeemit aiheuttavat ja sitä en omille lapsilleni halua.
ps. taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan kun niin pitää hermostua
Sinunlaisia äitejä tarvittaisiin paljon enemmän :) moni voisi ottaa onkeensa sanoistasi!
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja minä olen ne mieheni kanssa yhdessä halunnut ja tehnyt. Jos mieheni jostain syystä haluaisikin eron niin silloin hän pettäisi perheelleen antamansa lupauksen. Lapsiani en laita kulkemaan kahta kotia reppuselässä. Yksi koti, jossa on oma huone ja kaikki rakkaat tavarat. Kaverit lähellä. En ole hirvittävä ihminen, jos ajattelen lapsieni parasta. Olen liikaa nähnyt vierestä mitä erot ja nämä viikko viikko systeemit aiheuttavat ja sitä en omille lapsilleni halua.
ps. taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan kun niin pitää hermostua
Olet ehkä hyvä äiti mutta kamala ihminen. Millainen ihminen tulee jankkaamaan tuollaisia asioita eronneelle äidille? Tässä näkyy hyvin miten naiset ja etenkin äidit tukee toisiaan ERILAISISSA tilanteissa. Ei mitenkään! päinvastoin lapataan p*skaa lisää niskaan. Todella huono esimerkki niille lapsillekkin sun käytös.
Kyllä se helpottaa. Meillä erosta jo viisi vuotta ja nykyään nautin ns vapaapäivistä. Olen myös paljon parempi äiti lapsilleni.