Lue keskustelun säännöt.
Nyt alkaa ensimmäinen viikko ilman lapsia eron jälkeen.
02.01.2019 |
Hieman halvaantunut olo, olen tässä sohvalla istunut nyt reilun tunnin kuunnellen hiljaisuutta. Pelottaa tuleva viikko ja se ikävän ja huolen määrä. Olen ollut aiemmin lapsista erossa enimmillään vain kaksi yötä. Vaikka tiedän kyllä että he ovat ihan yhtä lailla turvassa ja hyvissä käsissä isänsäkin kanssa.
Toisaalta tuntuu myös siltä että tuleva viikko on täynnä mahdollisuuksia. Voin tehdä vapaa-ajalla mitä haluan. Voin nukkua pitkään. Saan syödä juuri sitä mitä itse haluan ja kokata vain itselleni.
Pää on kyllä täysin sekaisin. Ehkä se alkaa helpottamaan kunhan uusi arki on kestänyt pidempään. Vertaistukea? Mikä fiilis teillä on?
Kommentit (30)
En ymmärrä yhtään lasten riepottelua kodista toiseen. Yhteen kun mennään ja lapsia tehdään, niin yhdessä pysytään. Eikä juosta vapauden ja omien halujen perässä! Se se vasta on sitä MINÄMINÄMINÄ, kun vain vapaaviikot on mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, ne on ne elämän valinnat! Minua inhottaa tuollainen voi voi -kun on ikävää -elämä. Joo, teillä on nyt ikävää, mutta te olette aikuisia, jotka teette elämässänne valintoja. Enemmän minua tässä yhtälössä mietityttää ne lapset, mitä he miettivät kun ovat viikon erossa äidistä? Tuen ja lohdutan läheisiäni, mutta olen myös realismi! Tuntemattomia ei minun tarvitse täällä alkaa lohduttamaan, ainakaan jos tilanne on ns itse aiheutettu. Hitto kun minua vaan ärsyttää tämä nykymeno ja se mitä se aiheuttaa lapsille. Ikävää on seurata tätä päiväkodissa nim.merk.lastenhoitaja.
Ja alkuperäiselle. Se on elämää, ja olotilasi tulee helpottamaan ajan myötä. JOssain vaiheessa osaat jopa nauttia lapsi vapaa-viikoistasi ja panostat omaan hyvinvointiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja minä olen ne mieheni kanssa yhdessä halunnut ja tehnyt. Jos mieheni jostain syystä haluaisikin eron niin silloin hän pettäisi perheelleen antamansa lupauksen. Lapsiani en laita kulkemaan kahta kotia reppuselässä. Yksi koti, jossa on oma huone ja kaikki rakkaat tavarat. Kaverit lähellä. En ole hirvittävä ihminen, jos ajattelen lapsieni parasta. Olen liikaa nähnyt vierestä mitä erot ja nämä viikko viikko systeemit aiheuttavat ja sitä en omille lapsilleni halua.
ps. taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan kun niin pitää hermostua
Olet ehkä hyvä äiti mutta kamala ihminen. Millainen ihminen tulee jankkaamaan tuollaisia asioita eronneelle äidille? Tässä näkyy hyvin miten naiset ja etenkin äidit tukee toisiaan ERILAISISSA tilanteissa. Ei mitenkään! päinvastoin lapataan p*skaa lisää niskaan. Todella huono esimerkki niille lapsillekkin sun käytös.
Samaa mieltä. "Taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan jne" vielä lopussa. No, sehän siinä oli tarkoituskin, potkia toista jolla jo valmiiksi huono mieli.
Kannattaisi myös miettiä tuota, minkä myös mainitsi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin. Toisaalta sitten kuitenkin yksi koti, oma huone ja kaikki rakkaat tavarat menee sen edelle? On ihan ok vieraannuttaa isä, kunhan tavarat on samat ympärillä?! Itselläni erosta 5v ja lapset ovat siinä iässä, että saavat jo itse sanoa missä haluavat asua. Haluavat jatkaa kahdessa kodissa kuten tähänkin asti. Haluavat, että molemmat vanhemmat ovat heille tärkeitä ja toisessa kodissa olevat sisarukset. He tietävät, että ihmiset ovat tavaroita tärkeämpiä! Itsekin reissaan paljon uuden miesystävän takia ja tiedän, että kaksi paikkaa voi tuntua kodilta.
Tsemppiä ap uuteen tilanteeseen. Puhelimet on hyvä keksintö ja koko ajan helpottaa, kun lapset kasvavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin ja minä olen ne mieheni kanssa yhdessä halunnut ja tehnyt. Jos mieheni jostain syystä haluaisikin eron niin silloin hän pettäisi perheelleen antamansa lupauksen. Lapsiani en laita kulkemaan kahta kotia reppuselässä. Yksi koti, jossa on oma huone ja kaikki rakkaat tavarat. Kaverit lähellä. En ole hirvittävä ihminen, jos ajattelen lapsieni parasta. Olen liikaa nähnyt vierestä mitä erot ja nämä viikko viikko systeemit aiheuttavat ja sitä en omille lapsilleni halua.
ps. taisi kolahtaa jonkun omaan nilkkaan kun niin pitää hermostua
Sinunlaisia äitejä tarvittaisiin paljon enemmän :) moni voisi ottaa onkeensa sanoistasi!
Tarvittaisiin myös samanlaisia isiä enemmän.
Oikessa olet, olisin voinut korvata sanan ”äitejä” sanalla ”vanhempia”!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap ja virtuaalihalaus. Varaudu kuukausien javuosien totutteluun ja sopeutumiseen. Älä ihmettele, ettei mikään huvita, vaikka olisi vapaa viikko. Äläkä kuuntele ihmisiä, pilkkaa ja ivaa siitä, kuinka helppoa sinulla on, kun saat jatkuvasti omaa vapaata. Ei se ole helppoa ja unelmaa, eikä siitä tule. Tyhjyyttä on vaokea kuvata sanoin, lasten poissa oloa.
Oma poikani jäi eron jälkeen isänsä kanssa ja näen poikaa joka toinen viikonloppu. Varmaan puoli vuotta oli syvää tuskaa, aina kun vein pojan takaisin ja hän jäi pihalle vilkuttamaan, vieläkin vuosien jälkeen se näkymä saa itkemään. Enkä tiedä, tottuuko tähän koskaan. Pakosta vain sopeudun.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voisi ikinä kuvitella, että olisin viikon erossa päiväkoti-ikäisestä lapsestani. Siis viikko esim vuodessa ok, mutta joka toinen viikko, ei ikinä! Sanoin miehelleni kun lapsia päätimme yrittää tehdä, että minä en tee lapsia ja sitten olen niistä erossa. Eli jos haluaa erotal lapsiemme ollessa pieniä, ei tule olemaan mitään viikko viikko juttua. Haluan kysyä päivittäin lapsieni kuulumiset, haluan halata heitä päivittäin ja laittaa nukkumaan. Haluan myös heidät aamuisin herättää pusuilla ja haleilla. Nykyäänkin halaan päivittäin teini-ikäistäni ja käymme läpi päivän kuulumiset.
Kuulostat läheisriippuvaiselta lääppijältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tuo lapsiperhe-elämä ihanalta kun teille on luksusta kun saa olla pari päivää tai jopa viikon ilman lapsia ja saa jopa nukkua ja huolehtia itsestään. Minun elämäni on tuollaista joka päivä kun en ole hankkinut palloa jalkaani. Sääliksi käy teitä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaapa tuo lapsiperhe-elämä ihanalta kun teille on luksusta kun saa olla pari päivää tai jopa viikon ilman lapsia ja saa jopa nukkua ja huolehtia itsestään. Minun elämäni on tuollaista joka päivä kun en ole hankkinut palloa jalkaani. Sääliksi käy teitä kyllä.
Liekö äitees kautunu syvästi, kun hankki kaltaises pallon jalkaansa ja kasvatuksesta huolimatta kasvoit kylmäksi ja epäempaattiseksi hyypiöksi.
Tarvittaisiin myös samanlaisia isiä enemmän.