Lue keskustelun säännöt.
Kaipaako lapsi unilelua vai opetetaanko hänet riippuvaiseksi sellaisesta jo pienestä pitäen?
12.01.2008 |
Omat lapset eivät ole koskaan unileluista piitanneet, ovat toki saattaneet välillä sellaisen yöksi viereen ja päiväkodissakin pitivät unilelua. Koskaan ei kuitenkaan unilelun perään itketty, saati että sen olisi pitänyt olla joku sama.
Kaverini lapsi taas on ihan lohduton jos unilelu on hukassa eikä osaa nukkua ilman sitä ja monesti äiti ja isä konttivat pitkin lattioita sitä etsien. Nyt heille syntyi vauva ja äiti laittaa joka kerta sen kainaloon saman unilelun josta vauva tuskin tietää tuon taivaallista. Opettaako äiti lapsen riippuvaiseksi tästä unilelusta? Onko se tarpeellista?
Kommentit (9)
pyytää unilelua viereen. Aiemmin on silloin tällöin ollut, mutta ei aina, ja nyt on alkanut sitten pyytää.
" Nalle sänkyyn!" ja sitten tyytyväisenä halii ja peittelee nallea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten ne vielä näytävät ja haisevat aivan järkyttäville ja kauas kun lapsi on sitä imeskellyt ja pureskellut. Ihan sellaiselle kuivuneelle syljelle haisee todella voimakkaasti. Yhden tutun uninallen sisällä oli vielä jotain purua ettei sitä voinut mitenkään edes pestä!
se tyrkätään lapsen suuhun heti kun pieni vauva pikkuisen parkaisee.. Ja pois sitä ei voi ottaa kun se on niiiiin tärkeä " pikku" 3-vuotiaalle.
ps. Mitä aiemmin vierottaa sen helpommin se käy. On sitten kyse yösyötöistä, tutista, pullosta..
Eli saa lohdukkeeksi äidin " rusentelukaipuuseen" jotain konkreettista. Joillekin lapsille tämä on hyvä keino, toiset eivät taas siitä välitä. Yhtälailla on olemassa muitakin rauhoittelukeinoja, jotka toisilla tepsii ja toisilla ei. Turha tästä mitään yksioikoista totuutta on hakea.
AOna veressä ja yökylässä mukana - kävi joskus pesussakin.
Ja mitä sitten? Ihan normaali aikuinen olen, eikä ole enää unilelua ollut vieressä moniin vuosiin ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapset eivät oo ikinä perustaneet unilelusta eivätkä tutista. Tuttia yritettiin molemmille tyrkyttää syntymästä lähtien, mutta eivät kiinnostuneet siitä.
Ja tiedoksi niille, joilla ei ole sellaisesta kokemusta, niin elämä ilman noita auttavia kapistuksia on vauvan kanssa aika helvettiä. Jos minä saisin jostain vauvan, joka huolii tutin ja unilelun, niin hyppäisin riemusta kuuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai se, kuinka paljon lapsi vierastaa.
Eli ei, sitä ei voi lapselle OPETTAA. Asiaa on jopa tutkittu ja todettu, että noin puolella lapsista on unilelu ja tarve sellaiselle, puolella ei ole.
Mitään haittaa unilelusta ei ole.
Eli lapsissa on eroja ja äideissä on eroja. Aivan varmasti toiset lapset kaipaavat unilelua enemmän ja toiset vähemmän. Ja toiset äidit haluavat opettaa lapsen unilelulle ja toiset eivät.
Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa, joten miksi tätä edes tarvii pohtia?