Minkä ikäiselle omasta tahdostaan lapsettomalle naiselle EI enää jankata, että vielä se mieli sullakin muuttuu?

Mulle ei oo ikinä jankutettu tuollaista, voi johtua siitäkin ettei oo ikinä ollut miestä. N43

Muistaakseni olin 43, kun lapsentekoutelut loppuivat.

Enää ei jankuteta kuin joskus harvoin. t. Nainen 43v

Vaihdevuosien jälkeen

Luulis ettei yli 40v:lle enää jankuteta?

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka työpaikalle tulee uusi naistyöntekijä, jolta heti kahvihuonessa tivataan ne pakolliset oletko naimisissa, montako lasta-utelut, ja nainen ilmoittaa olevansa lapseton, jonka jälkeen tietenkin udellaan miksi, johon vastataan että koska en halua lapsia, minkä ikäiselle naiselle ei enää jankuteta mielen muuttumista, oikean miehen löytymistä ja mitä niitä nyt onkaan? 4-kymppiselle, 5-kymppiselle?

Ei muuten mutta olen tällaista jankutusta sivusta taannoisella työpaikalla kuunnellut ja työkaveri oli jo päälle 4-kymppinen. Kuulosti hyvin koomiselta kun mammat siinä yhteen ääneen kaakattivat keski-ikäiselle ihmiselle, kuinka mieli vielä muuttuu etkä ole vaan vielä tavannut Sitä Oikeaa :D

Luulivat varmasti kolmekymppiseksi sitä ihmistä. Ei kukaan enää nelikymppiselle ainakaan tosissaan mitään puhu lapsenteosta, korkeintaan vittuillakseen.

En tiedä, mutta eikö kenestäkään siinä ole mitään epäloogista ja outoa, että jos sinne töihin tulee uusi miestyöntekijä, häneltä harvemmin ollaan ensimmäisenä utelemassa vaimoista ja lapsista? Saati että jos lapsia ei ole ja hän sanoo, ettei ole koskaan sellaisia halunnut, alettaisiin selittää mistään mielen muuttumisista tai oikeista naisista. Miehelle sanotaan jotakin ns. hyväksyvän asialliseen tyyliin "no ei kaikkien tarvitse lapsia hankkia", "ymmärtäähän sen kun olet opiskellut ja tuota uraa tehnyt" jne. Vastaavassa tilanteessa naiselle ollaan hämmästyneitä, puolustelevia ja jopa vihaisia. Mahdollisesti suhtautuminen kyseiseen naistyökaveriin muuttuu jopa negatiiviseksi, vaikka työkaverin lapsitilanteella ei luulisi olevan työyhteisössä juurikaan merkitystä.

Tämä on todella outoa. Miehen vapaaehtoinen lapsettomuus on ok ja "hyvähän se on ettei lapsia tee jos ei niitä halua", mutta naiselle vängätään, kuinka "se on ihan eri asia sitten kun sulla on oma" eikä todellakaan sanota, että hyvähän se on ettet tee kun et halua.

Loppui siinä kolmenkympin loppupuolella. Saman miehen kanssa olen ollut yhdessä 19 vuotiaasta asti. Vissiin meni jakeluun ettei noi halua lapsia.

Menin naimisiin 41v niin sillon kyllä kyseltiin ja odotettiin että kohta olen raskaana. Ei ollut pienintäkään aikomusta lisääntyä. Pari vuotta sitä kesti kunnes ymmärsivät lopettaa. Nyt oon viiskymppinen. Ei ole edes adoptiota enää ehdoteltu. Ihmisethän luulee että ei pysty lisääntymään , jos lapsia ei halua.

Utelut harvenevat tasaisesti.

Joskus 38-v vielä joku muistutti ettei aikaa lasten tekoon ole paljon (ei ole ok, jos ei ole vaivautunut ensin kysymään, halutaanko niitä lapsia).

40-v on kerran sanottu että vielä ehtii. Vastasin että ei ehdi jos on steriloitu. :D

Kieltämättä elämänlaatu on nousussa. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa nuorempi ihminen vakavasti? Mieli muuttuu jos on muuttuakseen, mutta voi se olla muuttumattakin. Ihan sama kuin sanoisi vasta-avioituneelle että "hyvä kun menit naimisiin tuossa iässä, ehdit vielä eronkin jälkeen katsoa uuden" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka työpaikalle tulee uusi naistyöntekijä, jolta heti kahvihuonessa tivataan ne pakolliset oletko naimisissa, montako lasta-utelut, ja nainen ilmoittaa olevansa lapseton, jonka jälkeen tietenkin udellaan miksi, johon vastataan että koska en halua lapsia, minkä ikäiselle naiselle ei enää jankuteta mielen muuttumista, oikean miehen löytymistä ja mitä niitä nyt onkaan? 4-kymppiselle, 5-kymppiselle?

Ei muuten mutta olen tällaista jankutusta sivusta taannoisella työpaikalla kuunnellut ja työkaveri oli jo päälle 4-kymppinen. Kuulosti hyvin koomiselta kun mammat siinä yhteen ääneen kaakattivat keski-ikäiselle ihmiselle, kuinka mieli vielä muuttuu etkä ole vaan vielä tavannut Sitä Oikeaa :D

Luulivat varmasti kolmekymppiseksi sitä ihmistä. Ei kukaan enää nelikymppiselle ainakaan tosissaan mitään puhu lapsenteosta, korkeintaan vittuillakseen.

Ja lapsia haluamatontahan v-tuttaa ihan kamalasti, ettei hän enää ikänsä vuoksi voi saada lapsia. Ööh, niin varmaan :DDDDDD

Mitä ihmeen v-tuilemista tuossa nyt olisi?

Minulta ei ole koskaan kyselty tuollaisia vaikka menin naimisiin vasta 35-vuotiaana. Tämähän on osittain myös auktoriteetista kiinni, ei johtajilta kysellä tuollaisia joutavuuksia.

Mä oon 36v eikä loppua näy ainakaan vielä. Ihan viime aikoina sitä on kuullut kiihtyvään tahtiin, vanhoiltakin tutuilta. Tosin ymmärtäähän sen sikäli että viimiset hetket tässä on menossa mielen muuttumiseen. 

Tai ei, hullu sanavalinta, en todellakaan ymmärrä, että tuollaista yksityisasiaa puolitutut/tuntemattomat/juttukaverit kommentoi tai utelee.

Olen kuullut tuota kahdelta mieheltä internetissä, mutta siinä kaikki. Kukaan muu ei ole koskaan asiasta udellut, olen 25 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Utelut harvenevat tasaisesti.

Joskus 38-v vielä joku muistutti ettei aikaa lasten tekoon ole paljon (ei ole ok, jos ei ole vaivautunut ensin kysymään, halutaanko niitä lapsia).

40-v on kerran sanottu että vielä ehtii. Vastasin että ei ehdi jos on steriloitu. :D

Kieltämättä elämänlaatu on nousussa. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa nuorempi ihminen vakavasti? Mieli muuttuu jos on muuttuakseen, mutta voi se olla muuttumattakin. Ihan sama kuin sanoisi vasta-avioituneelle että "hyvä kun menit naimisiin tuossa iässä, ehdit vielä eronkin jälkeen katsoa uuden" tms.

Tuo olisikin hyvä. Häitään suunnittelevalle (ja tottakai hääjuhlassakin) kannattaa ehdottomasti tällä samalla lastenhankintalogiikalla sanoa, että "ei kannata olla noin ehdoton tuossa iässä kun noin nuorena se mieli vielä muuttuu, ei arska ole maailman paras mies vaikka nyt niin ajatteletkin".

Jos on liian nuori tietämään haluamisiaan lastenhankinnan suhteen, on tietenkin liian nuori tietämään sitäkään, haluaako olla arskan kanssa ikuisesti. Kun voihan se mieli muuttua kaikesta muustakin mitä mouhoaa niin mikä arskasta ja avioliitosta sen kummemman asia tekisi. Että ihan vaan kaikkitietävää naureskelua siellä häissä ja toteasmus, että onnea nyt vaan morsiamelle mutta kyllä se sunkin mieli vielä muuttuu.

Olisiko ollut jossain 45 kohdalla. Olen nyt 57-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka työpaikalle tulee uusi naistyöntekijä, jolta heti kahvihuonessa tivataan ne pakolliset oletko naimisissa, montako lasta-utelut, ja nainen ilmoittaa olevansa lapseton, jonka jälkeen tietenkin udellaan miksi, johon vastataan että koska en halua lapsia, minkä ikäiselle naiselle ei enää jankuteta mielen muuttumista, oikean miehen löytymistä ja mitä niitä nyt onkaan? 4-kymppiselle, 5-kymppiselle?

Ei muuten mutta olen tällaista jankutusta sivusta taannoisella työpaikalla kuunnellut ja työkaveri oli jo päälle 4-kymppinen. Kuulosti hyvin koomiselta kun mammat siinä yhteen ääneen kaakattivat keski-ikäiselle ihmiselle, kuinka mieli vielä muuttuu etkä ole vaan vielä tavannut Sitä Oikeaa :D

Luulivat varmasti kolmekymppiseksi sitä ihmistä. Ei kukaan enää nelikymppiselle ainakaan tosissaan mitään puhu lapsenteosta, korkeintaan vittuillakseen.

Ja lapsia haluamatontahan v-tuttaa ihan kamalasti, ettei hän enää ikänsä vuoksi voi saada lapsia. Ööh, niin varmaan :DDDDDD

Mitä ihmeen v-tuilemista tuossa nyt olisi?

Samoin kuin hevostilaa maaseudulta haluamatonta v-tuttaa kamalasti, kun hänelle joku v-tuilee siitä että kyllä sullakin vielä mieli muuttuu ja hommaat sen hevostilan maalta. Jepjep.

Hevostilaa maaseudulta haluavaa voisi ehkä v-tuttaakin ja hänelle ehkä kannattaisi v-tuilla jos olisi v-tuilusta mielihyvää saava henkilö, mutta hevosia, hevostiloja ja maaseutuasumista haluamattomalle v-tuilussa nyt ei olisi mitään järkeä. Samoin kuin ei vapaaheotisesti lapsettomalle. Hänelle on aivan se ja sama, saisiko hän lapsia vai kun hän ei niitä edes halua.

Koskaan ei ole kyselty, nyt viisikymppinen ja saman miehen kanssa kolmekymmentä vuotta. Ehkä olen sen oloinen ettei pidä tulla kyselemään 😂. Mua ei kyllä olisi kyselyt haitanneet, paitsi jos niihin olisi sisältynyt tuota muutat vielä mielesi - pätemistä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta eikö kenestäkään siinä ole mitään epäloogista ja outoa, että jos sinne töihin tulee uusi miestyöntekijä, häneltä harvemmin ollaan ensimmäisenä utelemassa vaimoista ja lapsista? Saati että jos lapsia ei ole ja hän sanoo, ettei ole koskaan sellaisia halunnut, alettaisiin selittää mistään mielen muuttumisista tai oikeista naisista. Miehelle sanotaan jotakin ns. hyväksyvän asialliseen tyyliin "no ei kaikkien tarvitse lapsia hankkia", "ymmärtäähän sen kun olet opiskellut ja tuota uraa tehnyt" jne. Vastaavassa tilanteessa naiselle ollaan hämmästyneitä, puolustelevia ja jopa vihaisia. Mahdollisesti suhtautuminen kyseiseen naistyökaveriin muuttuu jopa negatiiviseksi, vaikka työkaverin lapsitilanteella ei luulisi olevan työyhteisössä juurikaan merkitystä.

Tämä on todella outoa. Miehen vapaaehtoinen lapsettomuus on ok ja "hyvähän se on ettei lapsia tee jos ei niitä halua", mutta naiselle vängätään, kuinka "se on ihan eri asia sitten kun sulla on oma" eikä todellakaan sanota, että hyvähän se on ettet tee kun et halua.

On epäloogista ja outoa. Hyvin harvassa ovat työpaikat ja työkaverit, jotka eivät olisi melko alkuvaiheessa udelleet uuden naispuolisen työkaverin asioita juurikin miehen, lasten ja usein myös asumisen suhteen (siis okt, rivari vai kerrostalo, vaikka en kyllä ymmärrä mitä tuollakaan on kenellekään väliä ja ketä kiinnostaa jonkun työkaverin asumismuoto), mutta jos töihin on tullut uusi miestyöntekijä, hyvin harvoin on ollut puhetta asiasta ja silloinkin oikeastaan vasta kun mies on itse jotenkin tuonut asian esille, vaikkapa maininnut että täytyykin hakea penska päiväkodista tai tänään onkin pojan peliharkat.

Mies saa ihan vapaasti olla lapseton ja vaimotonkin ja siihen suhtaudutaan juurikin tyyliin ei kaikki miehet ota vaimoa nalkuttamaan, no sulla on sitten hauskaa poikamieselämää hehheh ja ei kaikkien tarvitse lapsia tehdä, mutta naisten kohdalla on jotekin outoa, jos aikuinen nainen ei ole naimisissa tai edes avoliitossa saati että hän olisi omasta tahdostaan lapseton. Naisten siis täytyy hommata mies ja lapsia, halusivat tai eivät, jotteivät olisi omituisia.

Outoahan tuo on, loogista ei mitenkään.

Sama epäloogisuus ilmenee siinäkin, jos mies ottaa ja lähtee ja jättää lapset vaimolle. Ei sitä kauhistella lainkaan niin paljoa kuin että vaimo ottaa ja lähtee ja jättää lapset miehelle. Vaikka samasta asiasta on kyse. Paljon rumemmin puhutaan vaimosta, joka lähtee kuin toisinpäin.