Minkä ikäiselle omasta tahdostaan lapsettomalle naiselle EI enää jankata, että vielä se mieli sullakin muuttuu?

Niin kauan saa jankuttaa, kun tietää että toisella on suht säännölliset menkat. Eli niin kauan kuin voi olettaa, että hedelmällisyys on kunnossa. Ellei menkoista tiedä, niin oisko yläraja about 55.

Vierailija kirjoitti:

Luulis ettei yli 40v:lle enää jankuteta?

Totta. Sen jälkeen joko katsellaan säälivästi tai muistutellaan ivallisesti että nyt on viimeiset ajat käsillä. Siitä viisi vuotta, niin kysytään vahingoniloisena että jokos kaduttaa?

Se vaan ei mene kaaliin, että elämä on tositarkoituksella lapsivapaata.

Tää on vähän sama juttu, kuin kumppanin etsimisen lopettaneille/kumppania haluamattomille sinkuille jankataan, että "Kyllä sääkin vielä jonkun löydät" ja "Kyllä sullekin se päivä koittaa, kun se ihminen sattuu kohdalle ja..."

Noin yleistäen lapsen saamiseen tarvitsee harrastaa seksiä... ja kuka hullu nyt siihen hommaan ryhtyy.

50+.

Multa ei oo kukaan koskaan kysynyt. N30

Eräs entinen työkaveri sanoi  uteleville jotenkin niin, että tekee kakaran  heti kun joku tulee heräilemään sen kanssa öisin ja vaihtamaan vaippoja ja viemään sitä ulos, sillä hän ei aio nousta öisin eikä  räplätä paskaperseitä eikä rämpiä vaunujen kanssa räntäsateessa :D

Olin tuolloin työpaikan nuorin , parikymppinen ja vielä lapseton joten minua ei kiinnostanut muiden lisääntymiset mutta muut akat ahdistelivat tätä noin 30 v naista vauva-asiasta oikein urakalla. Minä sain olla rauhassa kun kerroin, ettei lapsia ole vielä.

Ei ole koskaan jankutettu. Nyt olen 40 jo täyttänyt. Uusiin työpaikkoihin mennessä on työkaverit kyselleet onko minulla lapsia ja kun olen vastannut kieltävästi, ei kukaan ole koskaan jatkanut aiheesta sen pidemmälle.

Mä olen kohta 40. Kaksi teiniä löytyy jo omasta takaa ja reilun kymmenen vuotta olen ollut yhdessä lapsettoman miehen kanssa.

Edelleen jatkuu vahvana painostus että pitäisi se yhteinen vielä tehdä. Ei olla tekemässä. Voin vaan kuvitella miten rajua on kysely ja painostus jos lapsia ei ole yhtään. Osanotto, se on ärsyttävää.

Mä oon 36v ja ainoa mielenmuuttumisjankkaaja on ollut veljen ex-vaimo, jolla mieli muuttui 35-vuotiaana ja hän ilmeisesti olettaa, että kaikilla muillakin käy samoin.

En muista, että olisi koskaan kyselty ja äidiksi tulin vasta 42 -vuotiaana. Pikemminkin silloinkin oltiin yllättyneitä.

Tää menee ohi aiheen mutta jos teet sen yhden (et ole aikonutkaan tehdä enempää) udellaan sisaruksista.

Ihme juttu.

Ei ole kyselty suoraan, miksi ei ole lapsia, enkä ole asiaa avannut. Olen ollut 15 vuotta vakityössä ja kaipa lapset olisi tehty jos olisin sellaisia halunnut ja tai pystynyt saamaan. Tässä muutama viikko sitten työkaveri puhui että ”sitten KUN sulla on lapsia”. Jep jep, olen 41 v ja sinkku nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka työpaikalle tulee uusi naistyöntekijä, jolta heti kahvihuonessa tivataan ne pakolliset oletko naimisissa, montako lasta-utelut, ja nainen ilmoittaa olevansa lapseton, jonka jälkeen tietenkin udellaan miksi, johon vastataan että koska en halua lapsia, minkä ikäiselle naiselle ei enää jankuteta mielen muuttumista, oikean miehen löytymistä ja mitä niitä nyt onkaan? 4-kymppiselle, 5-kymppiselle?

Ei muuten mutta olen tällaista jankutusta sivusta taannoisella työpaikalla kuunnellut ja työkaveri oli jo päälle 4-kymppinen. Kuulosti hyvin koomiselta kun mammat siinä yhteen ääneen kaakattivat keski-ikäiselle ihmiselle, kuinka mieli vielä muuttuu etkä ole vaan vielä tavannut Sitä Oikeaa :D

Luulivat varmasti kolmekymppiseksi sitä ihmistä. Ei kukaan enää nelikymppiselle ainakaan tosissaan mitään puhu lapsenteosta, korkeintaan vittuillakseen.

Miten niin, yli nelikymppisethan saa lapsia. Mutta itse kysymykseen: minkään ikäiselle ei pidä jankuttaa. Meilläkin yksi nuori vapaaehtoisesti lapseton. En epäile yhtään, että muuttaisi mieltään, uskon ettei tahdo lapsia. Itsekin tiesin sen jo nuorena.

Jos uusi nainen tulee meille töihin, en yleensä tiedä hänen ikäänsä. Nalkutan ihan varmuuden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta eikö kenestäkään siinä ole mitään epäloogista ja outoa, että jos sinne töihin tulee uusi miestyöntekijä, häneltä harvemmin ollaan ensimmäisenä utelemassa vaimoista ja lapsista? Saati että jos lapsia ei ole ja hän sanoo, ettei ole koskaan sellaisia halunnut, alettaisiin selittää mistään mielen muuttumisista tai oikeista naisista. Miehelle sanotaan jotakin ns. hyväksyvän asialliseen tyyliin "no ei kaikkien tarvitse lapsia hankkia", "ymmärtäähän sen kun olet opiskellut ja tuota uraa tehnyt" jne. Vastaavassa tilanteessa naiselle ollaan hämmästyneitä, puolustelevia ja jopa vihaisia. Mahdollisesti suhtautuminen kyseiseen naistyökaveriin muuttuu jopa negatiiviseksi, vaikka työkaverin lapsitilanteella ei luulisi olevan työyhteisössä juurikaan merkitystä.

Tämä on todella outoa. Miehen vapaaehtoinen lapsettomuus on ok ja "hyvähän se on ettei lapsia tee jos ei niitä halua", mutta naiselle vängätään, kuinka "se on ihan eri asia sitten kun sulla on oma" eikä todellakaan sanota, että hyvähän se on ettet tee kun et halua.

Niin totta! Kaksinaismoralismi elää. Lapseton nainen on mukamas paha nainen.

Vierailija kirjoitti:

Loppui siinä kolmenkympin loppupuolella. Saman miehen kanssa olen ollut yhdessä 19 vuotiaasta asti. Vissiin meni jakeluun ettei noi halua lapsia.

Tai ihmiset luulivat että noilla on "lapsettomuusongelma".

Ne utelut loppuivat heti, kun rupesin antamaan ikäviä vastauksia, tai kysyin jonkin yhtä intiimin vastakysymyksen. Taisin olla siinä 30 hujakoilla silloin.

Eläkeläisenä huomaat sitten ettei sulla ole mitään yhteistä niitten onnesta ihkuina olevien iso äitien kanssa. He saavat taas elää sitä ihanien 2-vuotiaiden söpöliinien kanssa. Lasten vaatteetkin on aivan ihania nykyisin kaupoissa. Karjalassa sanottiin että lastenlapset ovat " KultaLapsia ". Anoppini oli syntyisin Terijoelta, läheltä Pietaria. Hemmotteli meidän esikoista erikoisesti ja oli mahtava ruuanlaittaja. Minunkin äitini oli aina lomamatkoilla mukana, lapsista oli ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Eläkeläisenä huomaat sitten ettei sulla ole mitään yhteistä niitten onnesta ihkuina olevien iso äitien kanssa. He saavat taas elää sitä ihanien 2-vuotiaiden söpöliinien kanssa. Lasten vaatteetkin on aivan ihania nykyisin kaupoissa. Karjalassa sanottiin että lastenlapset ovat " KultaLapsia ". Anoppini oli syntyisin Terijoelta, läheltä Pietaria. Hemmotteli meidän esikoista erikoisesti ja oli mahtava ruuanlaittaja. Minunkin äitini oli aina lomamatkoilla mukana, lapsista oli ihanaa.

Ei minulla ole ennenkään ollut mitään yhteistä lastenvaatteita ihkuttavien naisten kanssa. Ikävä kyllä se on vaikeuttanut ystävyys- ja sukulaisuussuhteita. Hiukan kummallista ajatella, että jos en ensimmäisenä 45 vuotena ole ollut sellaisesta kiinnostunut niin nyt kiinnostuisin. Päin vastoin, nuorempana pidin lapsista enemmän tai ainakin siedin paremmin.