Suurperheellisten arki

Äidille ei jää omaa aikaa, siis jos odottaa että sitä jotenkin itsekseen siunautuu. Sitä täytyy välillä ottaa jotta jaksaa.

Arjessa on työtä, mutta kun hommaa tekee sydämestään, ei tunnu raskaalta. Tosin jokaisessa työssä ja elämässä on hetkiä jolloin kenkuttaa ja ei jaksaisi mitään eikä ketään. Suurperhe kasvattaa luonnetta ja kekseliäisyyttä :) ja suvaitsevaisuutta.

Eikä se ole superäitiyttä (inhoan tuota sanaa !)

vaan ihan samaa äitiyttä kuin jokaisella äidillä, on huonoja ja hyviä päiviä, pointti on ehkä siinä että todellakin pitää lapsista ja näkee kaiken rikkautena niinä huonoina hetkinäkin.

Olen harrastanut urheilua säännöllisesti ja se ei jäänyt edes lasten ollessa pieniä.

Rutiinit on, kuten muissakin perheissä. Ehkä vaatehuolto on se isoin työ, minkä koen vievän paljon aikaa.

ja siinäkin on oppitnut ettei sen oman ajan tarvitse olla mitään hirmu suurta ja hienoa, vaan ihan hetki kävelyllä tai kirjastoreissu tai uimahallireissu tms. tärekää on vaan todellakin ottaa tuo hetken aika.

Homma ei kertakaikkiaan toimi jos kaikki on yhden ihmisen varassa.