Lue keskustelun säännöt.
Saako teillä lapset dissata vanhempiaan?
25.12.2018 |
Jäin oikein miettimään kun joulun alla vein paketteja sukulaisperheeseen ja istuskelin siinä sitten kahvikupposen äärellä hetken. Heidän noin 10-vuotias lapsi siinä pyöri myös ja jatkuvasti nälvi tai jollain tavalla haukkui äitiään. Mikä milloinkin oli huonosti eikä äiti tajunnut mistään mitään jne. Äiti vain hymisteli tälle. Tuo käytös jäi mieleeni ja tajusin että olen ennenkin kuullut samanlaista tekstiä heidän lapseltaan äitiään kohtaan. Oliko tuo vain jotain mulle esittämistä vai joutuuko äiti kuuntelemaan tällaista jatkuvasti? Ja ennen kaikkea mistä tällainen keskustelutyyli on opittu, isältäkö?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisillä on yleensä ylimitoitettu luotto omaan ylivertaiseen tietoon/taitoon, on osa itsenäistymisprosessia.
Tyyliin vanhemmat on tolloja itse ymmärrän kaikesta kaiken, iän karttuessa palautuu takaisin maanpinnalle.
Mutta kun tämä lapsi ei vielä ole varsinaisesti edes teini. Ja olen kuullut samantapaista tekstiä kyseisestä suusta ennenkin, pienempänä siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus lapset sanovat asiasta. Ei heitä alistaa pidä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisillä on yleensä ylimitoitettu luotto omaan ylivertaiseen tietoon/taitoon, on osa itsenäistymisprosessia.
Tyyliin vanhemmat on tolloja itse ymmärrän kaikesta kaiken, iän karttuessa palautuu takaisin maanpinnalle.Mutta kun tämä lapsi ei vielä ole varsinaisesti edes teini. Ja olen kuullut samantapaista tekstiä kyseisestä suusta ennenkin, pienempänä siis.
No mistä tuo omasta mielestäsi johtuu? Tunnet äidin ja isän?
Meillä on 7-vuotias perheterapeutin erityisherkäksi lokeroima lapsi. Pääsääntöisesti käyttäytyy moitteettomasti ja esim. eskarista ja koulusta on saanut vain hyvää palautetta, mutta kotona se pinnistely sitten välillä purkautuu. Eilen hän onnistui taas hämmentämään minua huonolla käytöksellään. Kyseessä on kuitenkin tarkoituksellinen provosointiyritys: joulu jännittää, vieraat jännittää, kohteliaisuusrituaaleista selviytyminen ujoudesta huolimatta jännittää. Käytöksellään lapsi pyytää varmistusta että säilythän sinä äiti tyynenä vaikka minä en pysty, olethan kallio, luotatko että pärjään (ja laitatko tarvittaessa seinän eteen jos ylitän rajan). Aiemmin tämä testailu alkoi melkein aina kun oli vieraita, nykyään tarvitaan vähän lisäkertoimia.
Tavalliseen provosointiyritykseen paras vastaus on kun ei provosoidu. Asiasta voi jutella myöhemmin. Systemaattisesti töykeästi puhumisen salliminen on tietysti karhunpalvelus lapselle. Aiheesta saa antaa palautetta. Ap:n viestin perusteella jää vielä aika hämärän peittoon millaisesta tilanteesta on kyse.
Teini-ikäisillä on yleensä ylimitoitettu luotto omaan ylivertaiseen tietoon/taitoon, on osa itsenäistymisprosessia.
Tyyliin vanhemmat on tolloja itse ymmärrän kaikesta kaiken, iän karttuessa palautuu takaisin maanpinnalle.