Lue keskustelun säännöt.
Teen aina väärän päätöksen
22.12.2018 |
Viimeisin virheeni, menetin hiljattain unelmieni talon. Siis talon, jota olen lapsesta asti ajatellut ja toivonut itselleni.
Talo tuli myyntiin yllättäen ja kieltämättä elämäntilanteeni oli kaoottinen ja ei mitenkään otollinen suurille muutoksille. Seurasin kuitenkin taloa myynnissä, harkitsin ja pyörittelin sitäkin. Tunnuin miettivän huonoja puolia, huonoa elämäntilannetta ja sitä, että mitä jos päätös onkin väärä. Olisin toivonut, että talo olisi tullut myyntiin vasta muutaman vuoden päästä, kun minulla olisi toivottavasti tasaisempi tilanne.
Sitten talon hinta tippui yhtäkkiä ja se myytiin. Oli tietenkin aivan ennalta arvattavaa, että näin voi käydä. Nyt tilaisuus on siis mennyttä ja talon uusi omistaja on heti remontoinut sitä niin rajusti, että se ei ole entisellään, jos joskus tulevaisuudessa tuleekin uudestaan myyntiin. Ja luultavasti hinnaltaan paljon kalliimpi remontoinnin vuoksi.
Nyt kun asiaa tarkastelen myöhemmin, niin mistään en kyllä voi löytää yhtä hyvää taloa yhtä halvalla. Olen ollut ihan hullu, kun olen päästänyt tilaisuuden karkaamaan. Tilanteen ollessa käsillä en kumminkaan nähnyt niitä hyviä puolia jotka ovat nyt ilmeisiä, vaan keskityin vain huonoihin.
Mikähän minulla on?
Miten voisin muuttua niin, että en sabotoisi omia mahdollisuuksiani enää?
Kommentit (11)
Jonkun verran tiedän kyllä, mistä tämä kumpuaa. Olen tehnyt melko hiljattain huonon päätöksen, joista on ollut kohtalokkaat seuraukset. Sen takia vältän kaikkea sitoutumista suuriin päätöksiin: pelkään, että mokaan vielä loputkin asioistani ja minua syytetään tyhmistä päätöksistä. Aina, kun jotain liian hyvää olisi tapahtumassa, tuntuu, että tämä ei voi olla tottakaan. Ehkä en tunne, että ansaitsisin olla yhtään onnellinen. Ja vaikka asuisin ihanassa talossa, niin tiedän että silti olisin onneton, se onnettomuuden syy tulisi ehkä vielä tuskallisemmin esille, kun puitteet olisi optimaaliset, mutta muuten ei. On mukavampaa asua jossain kälysessä kodissa jota ei jaksa sisustaa, koska se sopii omaan mielentilaan ja silloin voi kuvitella, että osa tyytymättömyydestä johtuu ikävästä ympäristöstä.
Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen harkinnan ja intuition kombinaatiota. Eli aluksi mennään järjellä, ja jos menee jahkailuksi, niin tunteella sitten ratkaisu. Kaiken ei myöskään tarvitse mennä aina täydellisesti. Joskus voi tulla vähän takkiin, mutta ei saa maailmaa kaada.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama ongelma.
Olen harkinnut pitäisikö unohtaa harkinta, ja luottaa joka asiassa ensimmäiseen tunteeseen. Ylianalysoin joka valinnan.
Toinen vaihtoehto on ottaa Aku Ankasta tuttu höpsismi käyttöön, eli heittää kolikkoa valintatilanteessa. Sillä keinolla edes joskus tekisi oikean päätöksen.
Niin ja höpsismin ollessa käytössä ei voisi syyttää itseään huonosta valinnasta, koska kolikko päättää neutraalisti. Sopeutuisi vaan aina siihen saatuun ratkaisuun.
Se ylianalysoiva luonne saattaa kyllä olla se, jolle mikään ei oikein kelpaa. Eli vaikka olisikin tehnyt joskus ihan hyvän ratkaisun, niin mielessä kehittää skenaarion miten tilanteen olisi voinut hoitaa vielä paremmin, ja olisi päästy lähelle täydellistä lopputulosta. Ap
No tuota. Teet päätöksen ja sit elät sen mukaan. Joitain asioita ei voi enää muuttaa, ne annetaan mennä. Niitä mitä voi, senkus muuttaa ja vaihtaa. Ja vielä, joskus täytyy uskaltaa myös. Uskaltaa olla tekemättä tai tehdä. Ei saa jäädä tuleen makamaan, sillai että Aina mulle/koskaan ei mulle. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi kyllä mennä ihan jo terapiaankin päättämättömyyden takia. Nytkin etsin jonkinlaista tukea päätökselleni, lähettelin kuviakin talosta parille kaverille, mutta vastaanotto oli sen verran vaisu, että se ei kannustanut minua ratkaisuun. Mutta miksi ketään muuta se niin kovasti kiinnostaisi, tai miksi kukaan muu tietäisi, millaisessa talossa haluan asua. Ap
Rohkeasti ja epäröimättä päätöksiä tekevälle voi käydä joko hyvin tai huonosti.
Mutta varovainen jää aina nuolemaan näppejään.
Näillä mennään, omaan tahtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mentiin intuition puitteissa talon hankinnassa. Ei ollut mitään tarkoitusta ostaa taloa, mutta sitten yhtäkkiä se oli siinä silmiemme edessä ja harkinta-aikaa ei paljon ollut, vaikka kyseessä oli miljoonaluokan päätös. Ja nyt olemme äärimmäisen onnellisia talonomistajia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mentiin intuition puitteissa talon hankinnassa. Ei ollut mitään tarkoitusta ostaa taloa, mutta sitten yhtäkkiä se oli siinä silmiemme edessä ja harkinta-aikaa ei paljon ollut, vaikka kyseessä oli miljoonaluokan päätös. Ja nyt olemme äärimmäisen onnellisia talonomistajia.
No kun toisaalta luulisi, että jos olisin todella, todella halunnut talon, niin en olisi jäänyt miettimään edes. Ehkä se menetetty tilaisuus näyttäytyy nyt herkullisempana kuin se oli. Eihän joskus samalla lailla esimerkiksi kaipaa parisuhdetta, mutta jos joku kolahtaa, niin ei sitä jää voivottelemaan, että tyyppi on oikea mutta aika huono. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama ongelma.
Olen harkinnut pitäisikö unohtaa harkinta, ja luottaa joka asiassa ensimmäiseen tunteeseen. Ylianalysoin joka valinnan.
Toinen vaihtoehto on ottaa Aku Ankasta tuttu höpsismi käyttöön, eli heittää kolikkoa valintatilanteessa. Sillä keinolla edes joskus tekisi oikean päätöksen.
Harkitse nyt kumminkin vielä. :D
Täällä sama ongelma.
Olen harkinnut pitäisikö unohtaa harkinta, ja luottaa joka asiassa ensimmäiseen tunteeseen. Ylianalysoin joka valinnan.
Toinen vaihtoehto on ottaa Aku Ankasta tuttu höpsismi käyttöön, eli heittää kolikkoa valintatilanteessa. Sillä keinolla edes joskus tekisi oikean päätöksen.