Himouskovaisten perheen lapset, miten sinulle kävi?
Muita, jotka ovat eläneet himouskovaisten vanhempien perheessä? Miten sinulla menee nyt?
Omat vanhemmat ja suku todella uskovaisia. Käytännössä kaikki oli syntiä. Maailman musiikki, TV (vaikka se meillä oli ja sitä sai katsoa, mutta syntiä silti) maalliset kaverit oli syntiä, väri musta, lavatanssit, alkoholi ja tupakka supersyntiä, myös korvakorut oli syntiä.
Kommentit (40)
Naapurissa asuu joku sellainen homouskovainen.
Olen siis onnenpekka, kun sukuni on tavallisia ihmisiä, jotka perinteen mukaan ovat kirkon jäseniä.
Mulla ei siis ole aiheeseen sanottavaa, mutta nostanpas sitä tässä.
Minä ole himouskovaisten lapsi ja olen koko elämäni sairastanut masennusta. Lapsuudenkodissani oli tosi ahdistavaa ja mielessäni oli koko ajan helvettiin joutumisen pelko.
Helluntailaisista on kysymys.
Ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin katkaista välit uskovaiseen lapsuudenperheeseen ja sukuun. Minun mielestäni uskonto on typeryyden huippu ja uskovaisten sukulaisten elämä on uskonnon läpitunkemaa. Meillä ei ole mitään yhteistä.
Lastenleirillä meitä lukittiin kuumaan saunaan niin monta, ettei istumaan mahtunut. Lauteiden alla pauhasi sellaista karjuntamusiikkia, joka kuulosti kahdeksanvuotiaasta pelottavalta. Järjestäjät halusivat näin havainnollistaa meille, minkälaista helvetissä on.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis onnenpekka, kun sukuni on tavallisia ihmisiä, jotka perinteen mukaan ovat kirkon jäseniä.
Mulla ei siis ole aiheeseen sanottavaa, mutta nostanpas sitä tässä.
Lapsena toivoin, että perheeni olisi ollut tapauskovaisia EV.lut kirkon jäseniä. Mutta ei, EV. Lut kirkko oli myös syntiä! Vääräoppisia, eivätkä he pelastu! Lapsikaste väärin, pakkoliitetään kirkkoon! Omat vanhemmat siis helluntailaisia.
-ap
että sellaista kirjoitti:
Lastenleirillä meitä lukittiin kuumaan saunaan niin monta, ettei istumaan mahtunut. Lauteiden alla pauhasi sellaista karjuntamusiikkia, joka kuulosti kahdeksanvuotiaasta pelottavalta. Järjestäjät halusivat näin havainnollistaa meille, minkälaista helvetissä on.
Kamalaa :(
Ihan normaali elämä.
Lähdin vanhoillislestadiolaisuudesta 15-vuotiaana.
Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen, en nöyristele ketään sukulaisia ja olen vahvasti mitä olen, enkä muutenkaan ole antanut lapsuuden uskonnon opetuksen vaikuttaa mielenmaailmaani hirveästi. Hyviä oppeja elämään olen kotoa saanut.
VL on tainnut kehittyä ajan mukana eivätkä ole enää niin umpiossa kuin ennen. Hyvä niin.
Myös uskovaisesta perheestä. Aina tuputettiin että rukoile, se auttaa. Niin sitten tein ja kuvittelin että kyllä se auttaa kun tarpeeksi rukoilee. 15-vuotiaasta rukoilin hyvää miestä itselleni, nyt oon yli 30-v. ja mitään muuta kun 2 huonoa miesystävää saanut.
Nyt vasta alan tajuamaan että mut oli täysin aivopesty. Uskon vielä Jumalaan mutta en sillä tavalla.
Olen siinä mielessä pärjännyt hyvin elämässään, että ura on mennyt mukavasti ja on onnellinen avioliitto.
Vanhempien usko on jotenkin "lieventynyt" ajan kuluessa ja välit ovat hyvät.
Olen kyllä kärsinyt paljon mielenterveysongelmista.
Ihan hyvin kävi. Asun ulkomailla, hyväpalkkainen työ, ihana mies. Kaikki hyvin, olen onnellinen. Huima fyysinen etäisyys kotipaikkakuntaani ja vanhempiini auttaa. En keskustele uskonnosta vanhempieni kanssa, mutta välit on ihan hyvät.
Vanhwmpani olivat viidesläisiä. Olin parikymppiseksi messissä, sitten yliopisto ja uusi maailma avasivat aivoni. Olen vanhempieni kanssa ihan ystävällisissä väleissä.
että sellaista kirjoitti:
Lastenleirillä meitä lukittiin kuumaan saunaan niin monta, ettei istumaan mahtunut. Lauteiden alla pauhasi sellaista karjuntamusiikkia, joka kuulosti kahdeksanvuotiaasta pelottavalta. Järjestäjät halusivat näin havainnollistaa meille, minkälaista helvetissä on.
Hyi että miten sairasta. Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Toivottavasti elämä on aikuisena ollut Sinulle lempeämpi <3
Hyvin menee!!
En usko Jumalaan,usko lakkasi 5 vuotta täysi-ikäisyyden jälkeen.Edelleen perheestäni uskovaisia on 70 %
Ei vaan pysty ei! AIVOPESUA
Vierailija kirjoitti:
Muita, jotka ovat eläneet himouskovaisten vanhempien perheessä? Miten sinulla menee nyt?
Omat vanhemmat ja suku todella uskovaisia. Käytännössä kaikki oli syntiä. Maailman musiikki, TV (vaikka se meillä oli ja sitä sai katsoa, mutta syntiä silti) maalliset kaverit oli syntiä, väri musta, lavatanssit, alkoholi ja tupakka supersyntiä, myös korvakorut oli syntiä.
Minusta tuli umpiateisti. Suku on tehnyt selväksi, ettei kannata ottaa yhteyttä jos en tule uskoon.
Lapsena koin erityisesti telttakokoukset pelottavana kun aikuiset ihmiset ”puhuivat kieliä” eli mökelsivät siansaksaa vaahto suusta valuen ja osa kaatuili maahan.
Ainoat lapsuudenkodista minuun piintyneet asiat ovat ne, ettei kahvi tai alkoholi maistu minulle ja tunnen vastenmielisyyttä kaikkia pelejä Veikkausta myöten. Lapsena harmitti kun joutui käymään salaa pelaamassa koulukaverin luona Afrikan tähteä. Kotona tietenkin huudettiin kun kerroin käyneeni kaverin luona lukemassa ja kuulustelemassa läksyjä toisiltamme.
Omat lapset ovat saaneet elää kuin tavalliset samanikäiset tekevät. He eivät tietenkään osaa kaivata sukulaisiani koska eivät ole nähneet edes yhtä valokuvaa heistä. Onneksi miehen suvusta löytyy normaaleja ihmisiä.
Niin paha masennus ja pelko-oireita että yhdessä vaiheessa epäiltiin psykoosia. Jouduin myös useiden miesten hyväksikäyttämäksi kun kuvittelin saavani poikaystävän enkä uskaltanut kieltäytyä mistään mitä he ehdottivat. Ei kavereita mutta jonkinlainen ura sentään on. Ainut hyvä asia jonka sain perinnöksi lapsuudenkotoa onkin suoriutumiskeskeisyys, tai toisinsanoen hyväksynnän ostaminen suorittamalla. Ja VL olin.
Vierailija kirjoitti:
Minä ole himouskovaisten lapsi ja olen koko elämäni sairastanut masennusta. Lapsuudenkodissani oli tosi ahdistavaa ja mielessäni oli koko ajan helvettiin joutumisen pelko.
Helluntailaisista on kysymys.
Miksi juuri helluntailaisuuteen kuuluu niin vahvasti helvetillä pelottelu? Ei sen pitäisi olla pääosassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muita, jotka ovat eläneet himouskovaisten vanhempien perheessä? Miten sinulla menee nyt?
Omat vanhemmat ja suku todella uskovaisia. Käytännössä kaikki oli syntiä. Maailman musiikki, TV (vaikka se meillä oli ja sitä sai katsoa, mutta syntiä silti) maalliset kaverit oli syntiä, väri musta, lavatanssit, alkoholi ja tupakka supersyntiä, myös korvakorut oli syntiä.
Minusta tuli umpiateisti. Suku on tehnyt selväksi, ettei kannata ottaa yhteyttä jos en tule uskoon.
Lapsena koin erityisesti telttakokoukset pelottavana kun aikuiset ihmiset ”puhuivat kieliä” eli mökelsivät siansaksaa vaahto suusta valuen ja osa kaatuili maahan.
Ainoat lapsuudenkodista minuun piintyneet asiat ovat ne, ettei kahvi tai alkoholi maistu minulle ja tunnen vastenmielisyyttä kaikkia pelejä Veikkausta myöten. Lapsena harmitti kun joutui käymään salaa pelaamassa koulukaverin luona Afrikan tähteä. Kotona tietenkin huudettiin kun kerroin käyneeni kaverin luona lukemassa ja kuulustelemassa läksyjä toisiltamme.
Omat lapset ovat saaneet elää kuin tavalliset samanikäiset tekevät. He eivät tietenkään osaa kaivata sukulaisiani koska eivät ole nähneet edes yhtä valokuvaa heistä. Onneksi miehen suvusta löytyy normaaleja ihmisiä.
Sun suku ei ehkä normaaleja, mutta uskovaisia erilaisia, ja suurin osa ihan normaaleja.
Harry Potter oli kauhistus ja erityisen syntinen kirja. Lukea ei saanut!!