tyytyväinen tavalliseen elämänlaatuun, onko muita?

Velkaa ei ole mihinkään suuntaan, vuokralla asumme. Parisuhdetta ei ole, enkä kaipaakaan. 4-vuotias ei vielä harrasta mitään, 6-vuotias käy jumpassa kerran viikossa. Emme matkustele, koska ei ole varaa, sen vuoro sitten kun valmistun.



Nautin pienistä asioista. Tänään mua kutkuttaa toi Järki & tunteet -leffa, jota odotan suurella innolla. Lapsille tulee kaveri yökylään tänä iltana, se heille viikonlopun kiva juttu.

Joskus säälin näitä ressukoita, joilla pitää joka esineen ja rytkyn olla tietynmerkkinen, samoin auton, talon pitää olla mieletön lukaali jne jne loputtomiin.



Ja kun se sairaus vaivaa niin valtavaa osaa ihmisistä!



Me ollaan aika köyhiä näillä mittapuilla, mutta välillä mietin aivan heikkona helpotuksesta, miten onnellisessa asemassa minä ja lapseni täällä lintukoto-Suomessa olemmekaan. Ei tarvitse kuin vähän miettiä, missä oloissa ihmisiä joutuu maailmassa elämään, niin tajuaa uskomattoman tuurinsa.



Siksipä annan omistani myös hyväntekeväisyyteen.

Ollaan siirtymässä kunnalle vuokralle ja sehän nostattaa närää ihmisten keskuudessa. Kuulema tässä vaiheessa elämää pitäs ostaa se oma asunto. Mutta ku me ei haluta omistaa elämäämme lainanmaksulle. Jätetään elämään vähän pelivaraa.



Lapsilla tuntuu olevan aina samat vaatteet päällä, mutta ei niitä oikeasti paljoa olekaan. Ei niitä ihan oikeasti tarvitse olla kaapit täynnä, meillä riittää kaksi hyllyä jokaiselle. Ei ole lakanoitakaan kaapit täynnä, vaan 2-3 jokaiselle. Kun ei ole mitään hyötyä olla enempää. Toppapukuja on se yksi ja sekin halpismerkkiä. Ne on ihan yhtä hyviä ku kaikenmaalimantecit.



Ihminen tulee oikeasti aika vähällä tavaralla toimeen ja ilman omistusasuntoa :)

turhan ostamista. Lapsilla on hyvät vaatteet, mutta ei mitään merkkivaatteita välttämättä. Kunhan on hyvälaatuisia. Mekään ei haluta ottaa suurta asuntolainaa ja elää sen vankina loppuelämää. Matkustellaan jos on varaa, noin 3 vuoden välein ollaan käyty etelässä. Itselleni ostan usein käyttövaatteita UFF:ilta. ap

Vakityö löytyy ja todella kiva sellanen, vuokralla asurtaan tosin olen miettinyt asunnon ostoaki, vaan se velkamäärä mietityttää ..



Vähään tyytyväinen ja henkisesti rikas

Omistusasumiseen verrattuna meillä jää 400¿/kk enemmän käteen vaikka olen kotihoidontuella. Tän muuton jälkeen pystymme ensimmäistä kertaa käymään lomalla muuallakin kun appivanhempien mökillä. Ulkomaille emme ole vielä lähdössä vaan kattellaan kotimaata ensin :) Ehkä vuoden päästä voisi mennä Keski-Eurooppaan kavereitten luo :)

ostellaan paljon kaikenlaista ja siltikin ollaan ihan tavattoman tyytyväisiä tavalliseen elämäämme. =) =)

Ai niin, ja rakastamme myös toisiamme. Kyllä elämä on ihanaa.

Rahaa mihinkään ylimääräiseen ei ole, mutta ei se näytä onneemme vaikuttavan. Onni tulee ennen muuta toimivista perhe-, sukulais- ja ystävyyssuhteista sekä kyvystä nauttia elämän pienistä iloista.

En nauti ylettömistä ylellisyyksistä. Mieheni ei tarvitse eikä saa tuoda minulle kalliita lahjoja enkä itsekään hemmottele itseäni kalliilla kauneushoidoilla. Todella usein tuodaan ihan peittelemättömästi ilmi, että mitä kalliimpi esine tai huvi on, sitä suurempaa nautintoa se tuottaa. Ihan vain siksi että tuntee itsensä ihan superarvokkaaksi kun saa jotain niin kallista.

Töitä ei ole ollut viime aikoina kuin sijaisuuksia tai määräaikaisia,minimipalkalla tietty.



Olen yhden lapsen yksinhuoltaja,asutaan vuokralla kauniissa ympäristössä ja asunnossa. Ystäviä onneksi on :) Selkäleikkaukseen olen menossa;kivut on kovat mutta silti tunnen oloni onnelliseksi..

opetella olemaan onnellinen siitä, mitä minulla on. Olen vähän jo oppinutkin. Minulla objektiivisesti katsoen kaikki hyvin. Hyvä aviomies, kaksi tervettä lasta, oma koti, vakituinen työ jne.