Lue keskustelun säännöt.
Onko jonkun ulkonäkö muuttunut parempaan suuntaan raskauden jälkeen?
17.12.2018 |
Odotan esikoista, ja pelottaa oma ulkonäön rupsahtaminen enemmän, kuin kehtaa kenellekään myöntää. Olen tottunut olemaan pieni ja siro, ja googlettelen maanisesti eri diy-rasvoja ym. keinoja pitää raskausarvet loitolla...mietityttää myös oma tuleva, väistämätön univaje ja se, miten se vaikuttaa omaan ulkonäköön ja jaksamiseen ja aktiivisuuteen. Jos täällä on joku, joka kokee ettei raskaus ja lasten saanti ole vienyt ulkonäköä huonompaan suuntaan, olisin kiitollinen niistä pienimmistäkin tsempeistä! Olen täysin rakastunut lapseeni jo nyt ja odotan äitiyttä enemmän kuin mitään. Nyt olisi vain tärkeää saada kuulla, että kaikki eivät suinkaan leviä joka suuntaan synnytyksen jälkeen, vaan siitä voi myös palautua. Ja mikäli joillain on hyviä vinkkejä nopeaan palautumiseen tai raskausarpien ennaltaehkäisyys, otan niitä myös ilolla vastaan! :))
Saan hieman toivoa yhdestä kaveristani, joka näyttää mielestäni paremmalta äidiksi tultuaan. Hän oli tosin melkein sairaalloisen hoikka ennen raskautta, nyt hän on saanut vähän lisää painoa ja näyttää heti terveemmältä. Tämä on varmaan kuitenkin aika marginaalista...
Kommentit (78)
Yhdeksän kuukautta on naisen elämässä verraten lyhyt aika. Ei ole mitään estettä sille, ettetkö voisi palautua hyvin ja näyttää jopa paremmalta kuin ennen. Äidiksi tultuani itse ainakin sain sellaista itsevarmuutta, mitä minulla ei aikaisemmin ollut, sellaista hälläväliä -asennetta muiden mielipiteistä ja sitä kautta rohkeutta tehdä esim. enemmän itseni näköisiä tyylivalintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun suomalaisia naisia katselee, niin äitiys tuntuu olevan monille tekosyy lopettaa minkäänlainen itsestään huolehtiminen. En voi ymmärtää. Oma vaimo onneksi palautui ihan hyvin, tissit toki roikkuu mutta sille ei mitään voi. Ylipainoiseksi jääminen on vain omaa laiskuutta.
T. Mies
Mina painoin raskauden alussa 39 kiloa. Arpia ei tullut yhtaan, mutta raskauskiloja jai 5kg ja mielestani kaikki oikeisiin paikkoihin. Pidan uudesta ns.naisellisemmasta ulkonaostani. En tieda vaikuttiko se etten imettanyt, mutta rinnat vaan pyoristyi raskauden myota. Sektioarpi on niin alhaalla bikinirajan alla, etta vain mieheni on nahnyt sen, ja sekin on nyt 3v jalkeen nakymaton. Minua raskaus siis kohteli hyvin.
Lapsiluku jaa yhteen, ennen kuin joku aloittaa perus irvailukommentit. En kylla ikaantymistakaan erityisesti pelkaa.
Laihduin imetyksen myötä ja olin aivan mallimitoissa. Eli mun kohdalla näin ja tiedän muitakin.
Tosin me kaikki olimme ihan normaalipainoisia jo alun perin.
Yleensä lihavat lihoo entisestään ja hoikat hoikistuvat. Ei taida mitään tilastoa tälle olla eli tuttavapiiriotannalla mennään.
Raskaus toi +15kg,mutta synnärille jäi 20kg...No pieni repeämä,joka siis parani.Mutta pidät itsestäsi huolta nyt ja sitten kun lapsi syntyy.(vaunulenkit!!!).Jos lapsi nukkuu huonosti niin tuo toki raskasta,mutta sitten vaan unikoulua ja apua muualta.Itse ei meinannut ehtiä välillä syödä joten tein valmiita annoksia (hedelmää,vihannesta,kunnon ruokaa) kerralla kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ole yhtä hehkeä, kuin ennen lapsia (joita on kaksi), mutta ihan hyvännäköinen silti.
Jotain varmasti tapahtuu. Kaikki vähäsen valahtaa, pigmenttiläiskät on todennäköisiä jossain mitoin, jos oot lyhyt, vatsan ihon venyminen vielä todennäköisempää. Mut kas kummaa, mulle ainakin on kertynyt raskauksista ja synnytyksistä ihan uutta kunnioitusta kroppaani kohtaan. Ennen stressasin ihan samoin, nyt ajattelen että pienet jäljet on vaan osoituksia siitä, mitä hienoa keho on tehnyt. Lasten saannin jälkeen oon eri lailla pitänyt huolta itsestäni, nimenomaan rakastaen, en ulkonäön vuoksi. Oon onnellisempi nahoissani, vaikka se nahka ei enää niin täydellinen olekaan.
On raskaudesta mahdollista palautua hyvin. Synnytin esikoisen tammikuussa ja muuten näytän lähes samalta, mutta rinnat vähän roikkuu enemmän ja lantio on leveämpi.
Ja voin myös kertoa sellaisen lohdutuksen, että siitä omasta ulkonäöstä tulee ihan toisarvoinen, kun saa sen oman rakkaan lapsen maailmaan. Itse ajattelin myös että voi ei tulen näyttämään hirveältä ja apua tuli kaksi raskausarpea jo ja kuinkahan pallo se vatsa sitten synnytyksen jälkeen on. Vannoin myös, että meikkaan ja laitan hiuksia ja olen huoliteltu äiti. No, vauvan synnyttyä en ole ollut tippaakaan kiinnostunut noista asioista, en koe tarpeelliseksi meikata tai puunata itseäni koska se lapsi on mulle tärkein asia ja etusijalla kaikessa :) niin se äitiys muuttaa eikä pidä enää samoja asioita tärkeinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä voi sanoa kenenkään synnyttäneen kaverin näyttävän paremmalta kuin ennen lapsia. Ei se kropan rupsahtaminen ole aina niin näkyvä ja paha, mutta veikkaan että väsymys on isompi tekijä ulkonäön menettämisessä. Mulla ei siis lapsia ole, mutta just tuossa kolmenkympin molemmin puolin kun alkaa ekat rypyt monille ilmestymään niin on paha kun ei saa tarpeeksi unta. Vauvojen äidit on tosi väsähtäneen näköisiä, mutta vuoden jälkeen alkaa helpottaa. Sitten on yksi kaveri, jolla on kolme lasta, ja se kyllä näkyy. Ei ole aikaa laittaa itseään eikä palautua synnytysten jälkeen, ei ole aikaa nukkua tai liikkua tai syödä terveellisesti. Ihan nättejä naisia silti kaikki, ei vaan enää mitään neitosia vaan äitejä.
Lantio jäi pysyvästi leveämmäksi ja kengänkoko kasvoi numerolla. Rinnat arpiset ja roikkuvat. Vatsassa (nyt jo haalistunut) sektioarpi. +3kg on vielä raskauskiloja, vaikka synnytyksestä on neljä vuotta. Nuo ovat kaikki kuitenkin suht pieniä asioita, aivan toisarvoisia niinkuin joku sanoikin. Keskity vauvaasi ja omaan jaksamiseesi, et ole kenellekään ulkonäöstäsi tilivelvollinen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen, mutta se johtuu ihan täysin muuttuneesta asenteesta. Halusin olla hyvä esimerkki lapsilleni ja laihdutin sekä aloin pitää enemmän huolta itsestäni. Halusin olla milf ;) arpia ei tullut, mutta tissit lerpahtivat, suunnittelen leikkausta lähivuosiin. Muuten näytän paremmalta ja voin paremmin kuin ennen lapsia.
Veikkaan että synnytyksen jälkeen kiinnostaa enemmän muut asiat kuin peilikuva. Halutessasi saat itsesi ihan niin timmiksi kuin intoa piisaa.
Ja kannattaa muistaa että paikat rupsahtaa ajan myötä vaikka et yhtään lasta hankkisi. Esim olkavarsista näkee vanhenemisen. Mutta todellakin luulen että laitat asiat mielessäsi tärkeysjärjestykseen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alapeukutatte viestia 4? Jos se johtuu esim.painosta, huomioikaa etta olen 150cm pitka. Jos muista syista, niin miksi?
Eka raskaus lisäsi muhun 15 kg, melkein kaikki tippui pois ekoilla viikoilla synnytyksen jälkeen ja touhutessa ja lenkkeillessä vauvan kanssa ekan vuoden aikana laihduin vielä 6 kiloa ekstraa. Hiukset oli kyllä jatkuvasti rähmäset ja meikkiä en jaksanut ajatellakkaan, vatta nahkatkin olivat löysät kun ollut ylipainoinen koko elämä ennen sitä painon pudotusta.
Olin silloin huippu kunnossa kun tulin raskaaksi taas... Kauhee oksettava olo jos ei syönyt jotain 5 min välein heti ekoista viikoista lähtien. Hups, pyöristyin 25kg ennen synnytystä. Ei meinannut millään saada pois ekana vuotena, sitt tää viimeinen puol vuos on rupenut laskemaan taas, melkein jo samassa kunnossa kun ennen tokaa vauvaa.
Hiukset lakanneet tippumasta tupsuissa päästä ja melkein saa öisin nukkua taas joten ehkä jaksais panostaa omaan ulkonäköön pian taas.
Ehdotan että ei hankita enempää kuin yhtä lasta ennen kuin taaperovuodet ohitettu jos haluaa näyttää hyvältä.
Jos on hankkinut lapset hyvän miehen kanssa niin palautus entiseen on helpompaa ja nopeampaa, jos on laiskan paskiaisen kanssa niin äiti ei saa yhtään aikaa ittelleen eikä oo kauheen paljon kiinnostustakaan enää miellyttää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin 31 kun sain ekan lapseni ja nyt olen 38, joten olen siinä ikävaiheessa, jossa vanheneminen alkaa näkyä, että sikäli vertaaminen lapsia edeltävään tilanteeseen ei ole kauhean hedelmällistä. Mutta siis eivät ne raskaudet ja imetykset ole mielestäni kauheasti vaikuttaneet ulkonäkööni, muuta kuin tilapäisesti. Ei raskausarpia, rinnat ovat edelleen kivan näköiset (joskin pehmeämmät). Vatsassa on selkeästi sellainen löysempi kohta, mutta ei se nyt mielestäni kovin iso muutos ole. Mulle on tullut viimeisen vuoden ajan painoa, koska olen nukkunut huonosti ja harrastanut liian vähän liikuntaa, mutta en sitäkään yhdistäisi lapsiin.
Yleensä korvien välissä kuitenkin tapahtuu sellainen iso muutos, että kun keskittyy enemmän siihen lapseen, ei jää niin paljon aikaa reflektoida sitä, miltä näyttää muiden silmissä.
Tuo väsymys on muuten varmaan se suurin tekijä, miksi juuri synnyttänyt tai pienen vauvan äiti näyttää usein jotenkin kulahtaneelta (anteeksi sanavalintani, been there as well! :D). Itse ainakin olin ekan vuoden niin väsynyt (koliikkivauva), etten jaksanut tehdä mitään ylimääräistä - hyvä kun ekan parin kuukauden aikana ehdin peseytyä kunnolla. Nyt tyttäreni on 2,5 vuotta ja olen löytänyt itseni uudelleen. Raskauskiloja ei juuri jäänyt ja nyt jaksan ja ehdin taas harrastaa liikuntaa. Nukun täysiä öitä ja syön terveellisesti. Niin kuin joku muukin sanoi tuolla, äitiyden myötä itsekin sain lisää itsevarmuutta ja itsetuntemusta omasta ulkonäöstä. Kropasta tuli niin paljon muutakin kuin sievä, siitä tuli vahva! Ollaan ylpeitä siitä, mihin kaikkeen meidän naisten kehot pystyy <3
Tissit paisui a->c kuppiin ja jäivät sellaisiksi 😁
Sain ekan lapsen alle kolmekymppisenä, eikö ulkonäkö vuodessakaan palautunut entiselleen. Raskausaikana kiloja tuli noin 10, mikä on normaali lukema. Silti mahaan jäi järkyttävä pussi löysää nahkaa ja rasvaa ja vyötärönympärys on 86 cm, vaikka paino sinänsä normaalin rajoissa (tosin 4 kg enemmän kuin ennen raskautta). Kuntosalille pääsin ekaa kertaa, kun lapsi oli 7 kk. Sillä ja imetyksen lopettamisella sain pudotettua alkuun kuukaudessa 2 kg.
No rehellisesti sanottuna kaipaan vanhaa itseäni joka päivä. Lapseni on nyt 3 vuotta, mutta kroppa on kasaan lösähtänyt ja löysä, naamassa väsymyksen uurtamia juonteita, rinnat kuin vanhalla naisella osoittaa suoraan lattiaan. Yritän olla välittämättä näistä asioista, mutta kun itsekin olin tottunut olemaan pieni ja nätti niin kyllä tämä koville ottaa. En siis ole ylipainoinen tai mitään ja pidän itsestäni hyvää huolta, mutta nahka venyi niin paljon ettei tuolle mitään voi. Katselin vähän aikaa sitten vanhoja kuvia kaveriporukan kanssa ja purskahdin itkuun. Olin niin nuoren ja onnellisen näköinen, nyt näytän kymmenen vuotta vanhemmalta! Mies yrittää kannustaa ja lohduttaa ja olen kiitollinen että hänelle kelpaan mutta en voi sille mitään että olen vähän katkera. Hänen ulkonäkönsä on vain parantunut enkä voi kuin toivoa, ettei kukaan salikissa vie häntä minulta. Senkin takia yritän olla näyttämättä pahaa mieltäni, katkeruus ei ainakaan kaunista ketään.
Vierailija kirjoitti:
Sain ekan lapsen alle kolmekymppisenä, eikö ulkonäkö vuodessakaan palautunut entiselleen. Raskausaikana kiloja tuli noin 10, mikä on normaali lukema. Silti mahaan jäi järkyttävä pussi löysää nahkaa ja rasvaa ja vyötärönympärys on 86 cm, vaikka paino sinänsä normaalin rajoissa (tosin 4 kg enemmän kuin ennen raskautta). Kuntosalille pääsin ekaa kertaa, kun lapsi oli 7 kk. Sillä ja imetyksen lopettamisella sain pudotettua alkuun kuukaudessa 2 kg.
Lisään vielä: rinnat yhtä kuppikokoa isommat kuin ennen raskautta eivätkä hirveästi roiku, mikä on Ok, mutta ne jäivät eri kokoisiksi :( sopivia rintaliivejä ei enää löydy millään.
Vihaan synnytyksen jälkeistä kroppaani kokonaisuudessaan ihan helvetin paljon.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta itse en tunne kyllä ketään joka ainakaan paremmalta äitiyden myötä näyttäisi. Yhtä hyvä on kuitenkin mahdollinen, ja vaikka ekan vuoden ajan lapsen synnyttyä voi olla, ettet ole parhaimmillasi (väsymys, raskauskilot, hiustenlähtö jne) se aika on varsin nopeasti ohi. Kun raskausaikana elää terveellisesti eikä syö kahden edestä, kiloja ei kerry niin paljon. Itsellä lähti imettäessä melkein kuin itsestään, kiinteytymisen kanssa saikin sitten tehdä enemmän töitä. Rinnat eivät tule olemaan entisellään, varaudu siihen. Vatsa voi palautua ihan täydellisestikin, tämä on niin yksilöllistä ja riippuu niin monesta asiasta. Kannattaa kysyä omalta äidiltä tai siskolta, jos sellainen mahdollisuus on, miten hän palautui synnytyksestä.