Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitkä voivat olla syitä siihen kun tahdonvoima, motivaatio, luonteen lujuus ja ahkeruus ovat kadonneet?
16.12.2018 |
Ärsyttää tämä tilanteeni. En välitä enää tarpeeksi mistään, että oikeasti jaksaisin panostaa johonkin hommaan täysillä tai varsinkaan itseeni ja terveyteeni, joka oli minulle aikasemmin todella tärkeää.
Juon (alkoholia) kun huvittaa, syön miten tekee mieli ja mitä vain välittämättä enää juurikaan ravitsemuksellisesta puolesta tai omasta kropastani. Vaikkakin se harmittaa aina välillä niin en enää luota itseeni, että pystyn pitämään itseni kurissa.
En vain jaksa enää kontrolloida itseäni kun aina jossain vaiheessa kuitenkin sorrun mielitekoihin oli asia sitten mikä vain.
Tai mikään suunnitelmani ei vain pidä koska jokin juttu laukaisee hälläväliä-asenteen joka tapauksessa.
Työn nyt hoidan hyvin tietysti. Olen todella kunnianhimoinen ollut ja vastuuta ottanut mielelläni. Nykyään tuntuu kyllä, että on ihan sama vaikka en tekisi mitään ja tuntuu, etten loppuen lopuksi edes osaa mitään vaikka suoriudun hyvin työstäni. En vain saa mitään kiksejä onnistumisesta enää.
En innostu enkä motivoidu. Ellei kyseessä ole kavereita ja viiniä tms.
Muuten aivan sama.
Mikä minua vaivaa? Tämä on ihan hirveää.
Pelkään, että lihon lisää ja menetän kaiken rakentamani vain sen takia kun enää ei sytytä.
Mitä neuvoksi?
Taustalla kyllä ollut joskus vakavaa masennusta, riippuvuuksia, työuupumusta, lapsuussa paljon erilaisia häiriöitä kuten alkoholismia yms. Sitten tietysti huonoja suhteita jne. Paljon on tapahtunut mutta olen todella korkealle päässyt kun vertaa aikaisempaan elämään.
Mietin, että mikä tämä pysähdys nyt on. Mitä jos elämä alkaa hiipuun huonompaan suuntaan täysin.
Yksinäisyyskö. Rakkauden kaipuu tms...
En ymmärrä miksi olisin masentunut.
Haluan vain palon takaisin.
Olen päälle parikymppinen, jos sillä on väliä.
Kommentit (6)
Meinasin sanoa, että vaihdevuodet, mutta oletkin noin nuori. Mulla on ihan samanlainen fiilis, mutta olen jo 47.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tollasii kausii tuu kaikilla.. Ei aina tartte mennä mitenkään täysillä.. voi ottaa rennomminkin, etenkin välillä.
jos sulla ei vaikka oo mitään uutta, niin ei oo välttämättä mitään kipinääkään.
ite oon esim. tajunnu sen, et jos kontrolloi hirveesti syömisiään, niin se vaihtoehto ei pidemmällä aikavälillä oo välttämättä terveellisempää kun se, et syöt sillon tällön suklaata vaikka tyylii mahamakkaratki olis sen takia (sori vaan kaikki laihuuden ihannoijat sekä miehet että naiset :)), vaan usein jopa päin vastoin.. :)
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa, että vaihdevuodet, mutta oletkin noin nuori. Mulla on ihan samanlainen fiilis, mutta olen jo 47.
Täällä yks kuusymppinen mummo komppaa.
Ap:lle sanon, että voi olla piilevää masennusta. Uskon että itsellä on samaa. Minulla myös burnout koettu ja vaikea masennus nuorempana. Elämä kolhi monin tavoin.
Asun ja elän yksin. Parisuhteesta ei ole enää toivoa, aikuisilla lapsilla omat elämät, osa ulkomailla.
Tuntuu, ettei viitsi panostaa enää mihinkään. Paitsi että olisi siedettävää ja välillä voisi kokea ilon pilkahduksia. Päivät kuluvat ja elämä menee menojaan. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tollasii kausii tuu kaikilla.. Ei aina tartte mennä mitenkään täysillä.. voi ottaa rennomminkin, etenkin välillä.
jos sulla ei vaikka oo mitään uutta, niin ei oo välttämättä mitään kipinääkään.
ite oon esim. tajunnu sen, et jos kontrolloi hirveesti syömisiään, niin se vaihtoehto ei pidemmällä aikavälillä oo välttämättä terveellisempää kun se, et syöt sillon tällön suklaata vaikka tyylii mahamakkaratki olis sen takia (sori vaan kaikki laihuuden ihannoijat sekä miehet että naiset :)), vaan usein jopa päin vastoin.. :)
Ymmärrän kyllä, että tietysti ihmisillä tulee kausia kun ei pysty olemaan täysillä läsnä elämässään ja omissa tavoitteissaan.
Mutta entäs sitten kun on lihonnut kymmenen kiloa, alkoholinkäyttö on paljon runsaampaa, mikään ei kiinnosta ja oma elämä tuntuu niin turhalta, että toivoisi sen vain olevan ohi. Toisaalta taas tulee päiviä kun haluan elää ja näen asioissa hyviä puolia, tai yritän tietysti kannustaa itseäni ajattelemalla, että tämä menee ohi kyllä.
Tämä tilanne on todella ahdistava ja kurja. Harvemmin edes valitan mutta pelkään menettäväni otteen kaikesta. Koska olen oikeasti hyvin sinnikäs ja pärjäävä ihminen vaikka voinkin pahoin.
Nyt kun en jotenkin saa mistään otetta, jotenkin vain tuntuu, että valo on sammunut enkä yhtään tiedä miten sen saisin taas palamaan. Turhauttava tunne ja pelottaa paljonkin. Ahdistaa.
Uusia asioita on paljonkin ollut tänä vuonna. Olen rakastunut, olen palanut loppuun, olen saanut useita palkankorotuksia, olen aloittanut uudessa työssä ja lähtenyt vanhasta pitkäaikaisesta työpaikasta. Olen menestynyt uudessakin, olen muuttanut toiseen kaupunkiin, olen tavannut uusia ihmisiä ja ystävystynyt jne.
Paljon ollut ja vielä tulee olemaan paljon muutoksia. Jälleen uusi työpaikka muuton vuoksi ja uusi kaupunki.
Stressiä mutta hyvää sellaista. Pidän kiertelystä enkä voi jämähtää näin nuorena paikoilleni, pakko yrittää saada näköalaa asioihin sekä kehittyä.
Ehkä olen vain stressaantunut. Pelkään tulevia muutoksia kun ole vielä täysin ehkä toipunut edellisistä asioista. Tai no, ei niissä kai mitään toipumista ole. Kunhan olen vain mennyt eteenpäin. Ehkä vähän liiankin kovaa toisinaan...
Kiitos kaikille vastaajille.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Up