Mitä teet jos yhden illan kumppani antaa numeronsa, mutta et ajattele tapaavasi uudestaan?

Sanon ”soitellaan”, vaikka en olekaan soittamassa.

Jos tuo henkilö on jotenkin vastenmielinen niin silloin jätän kaiken yhteydenpidon pois. Sellaista tilannetta minulla ei tosin (onneksi) ole vielä ollut. Jos hän on muuten mukava mitta ei kuitenkaan se oikea, niin sitten kyllä ainakin jonkun kiitosviestin lähetän.

Miksi pitäisi tehdä yhtään mitään. Poistan ylimääräiset numerot samantien, enkä jakele omaani.

En tietenkään lähetä mitään kiitosviestejä. 

Kerran kävi nolo tilanne, kun annoin oman puhelinnumeroni jollekin miehelle (ihan vain siis baarissa tavattiin, ei vietetty yötä yhdessä). Tämä mies sitten soitti viikon aikana monta kertaa, mutta en vastannut tuntemattomaan numeroon, koska tiesin, että se oli hän eikä minua oikeasti kiinnostanutkaan. Oli kuitenkin niin sinnikäs, että ajattelin pääseväni vähemmällä, kun vastaan. En kuitenkaan saanut sanottua, että turhaan soittelee, vaan kerroin, että on kiireitä (juu, raukkamaista tiedän). Hän antoi minulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että jos minä soitan sitten kun minulla on paremmin aikaa. Hän luetteli puhelinnumeronsa, mutta en kirjoittanut sitä ylös. Sitten mies pyysi minua toistamaan puhelinnumeron, että tuli varmasti oikein. Enhän voinut sitä toistaa, kun en sitä kirjoittanut. Siinä vaiheessa oli pakko sanoa, että en aio hänelle soittaa.  Opinpahan, etten anna numeroa, ellen oikeasti halua, että minulle soitetaan.