Lue keskustelun säännöt.
viiltely ja koulu
Viiltelijä
12.12.2018 |
Oon 13 vuotias tyttö Joensuusta. Tein netissä masennus testejä ja kaikissa tuli tulos että olen vakavasti masentunut. Aloitin viiltelyn puolivuotta sitten kun muutimme. Minulla on. Viiltely jälkiä käsissä ja jaloissa ja muutama viikko sitten rupesin hakkaamaan itseäni puulohkoilla (omassa huoneessa siis takka) eli kädet ja jalat mustelmilla. Kukaan ei siis tosiaan ole huomannut mitään. Kerran kävin kuraattorilla koska olen kuulemma liian epäsosiaalinen ja iskä epäili ettei minulla ole kavereita jne... minulla on oikeastaan itsemurha juttuja mielessä, paikka ja tapa on siis tiedossa. On vaikea olla satuttamatta itseään, meillä on ensiviikolla koulu uintia eli pitäisi olla viiltelemättä viikkoon. Sisäliikunnassakin on hieman vaikeuksia peittää paikkoja mutta kyllä se aina onnistuu. Voinko kertoa vaikka opolle tai kuraattorilla sillain että he eivät kertoisi vanhemmille? En tosiaan haluaisi kertoa iskälle. Haluaisin kertoa jollekin, se vain tuntuu mahdottomalle ja ainakin saisin syyn miksi saan aina kokeista 6-8 vaikka osaan kaiken suurinpiirtein. Se ei ole helppoa kertoa jollekin ” en jaksanut nousta sängystä ja harjoitella kokeeseen” no sitten tulee ”no mikäs siinä on niin vaikeaa, nouset vaan” mutta kun se ei ole niin helppoa. Minulla oli myös mielessä että ”vahingossa” arvet näkyvät ja sitten.... No en tiedä.
Kommentit (6)
Kerro opolle, terkkarille, kelle tahansa. Oikeasti sinä tarvitset ja pystyt saamaan apua. Olet hurjan arvokas ja tärkeä ihminen läheisillesi, ja ansaitset paremman olon.
Me aikuiset haluamme auttaa. Ja ihan oikeasti, jonain päivänä on taas valoisampaa. Sinunkin elämässäsi. Olet fiksu jos masentuneenakin saat jopa kaseja.
Heti huomenna koulussa puhu jollekin. Vaikka sille kaikkein kilteimmän oloiselle opettajalle. Apua on.
Voimia sinulle, ja älä tee itsellesi pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä millainen vsitiolovelvollisuus opolla tai kuraattorilla on, mutta kriisipuhelimeen voit soittaa anonyyminäkin.
"Kriisipuhelin
päivystää vuoden jokainen päivä ja yö numerossa
010 195 202
arkisin klo 09.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00"
https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-e…
Mistä sun pahaolo johtuu? Ja minkä takia, et pysty vanhemmillesi puhumaan? Sinuna ottaisin asian esille ensin vanhempien kanssa
Rupea urheilemaan säännöllisesti ja tee näin olosi hyväksi. Annos rasitusta ja adrenaliinia parantaa oloasi ja tunnet itsesi tätä myöden itsevarmemmaksi. Kuuntele musiikkia, joka vie pois aggressiota viillellä itseäsi. Kirjoita huoliasi paperille, mutta vain itseäsi varten. Niillä pääset alkuun jos pystyt vain pitäytymään näissä kuvioissa tarpeeksi kauan. Sitten jaksat taas.
Kuule, et ole ainoa. Mene ihmeessä puhumaan kuraattorille ensin ja kerro, että haluat itse kertoa vanhemmille. Vanhemmillesi tullaan ilmoittamaan, mutta se ei ole kamala asia! Parempi, että teet sen itse. He rakastavat sinua ja haluavat parastasi. Haluat itsekin apua tilanteeseen ja parasta on, kun sinulla on tukijoukot ja muut ymmärtävät, mitä on meneillään. Miksi käyttäydyt, kuten käyttäydyt. Vanhemmille voi joskus olla vaikeaa käsitellä asioita, kun kyseessä on oma maailman rakkain pieni ihminen. Ensireaktio ei välttämättä ole fiksuin. Silti he rakastavat sinua ihan äärettömästi. Myös vanhemmat voisivat jutella kuraattorin kanssa ja jos sinulle on helpompaa niin kuraattori voi selittää asian vanhemmille. Mutta ei tarvitse hävetä, että apua kaikki saavat tietää. Se on normaalia ja on hyvä hakea apua. Ja hae apua. Elämä vain paranee siitä. Ihan oikeasti, sinussa ei ole mitään vikaa. Kaikki me ollaan koettu yhtä sun toista. Yksin ei tarvitse eikä pidä jäädä.
Puulohko = halko. Surullista, etteivät vanhempasi tai kukaan muukaan kuuntele sinua.