Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitäisi lähteä, mutta en osaa

Vierailija
12.12.2018 |

Parisuhde on tullut tiensä päähän. Omat tunteet ovat täysin kuolleet ilman sen kummempaa syytä. Elämä on vaan kasvattanut kliseisesti erilleen ja tunnen eläväni enemmän kämppiksen kuin puolison kanssa.

Mutta en osaa lähteä. En tiedä miten ottaa edes miehelle puheeksi etten halua enää jatkaa. Mies on hyvä ja kiltti enkä halua loukata mitenkään. Lisäksi asian ajatteleminenkin saa minut itkemään joten aiheesta puhuminen tulee olemaan todella vaikeaa. En kuitenkaan mitenkään täysin kylmä häntä kohtaan ole, välitän tosi paljon ja hän on minulle tärkeä. Jatkoa en vain näe enää, olen jo pari vuotta sinnitellyt ja odottanut että tämä tunne menisi ohi.

joten... miten jättää toinen kauniisti, niin että ystävyys edes säilyisi?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostat oudolta.

Vierailija
2/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi ystävyyden pitäisi säilyä? 

Pakkaat välttämättömän tavarat mukaan ja jätät avaimet pöydälle. Ei se sen vaikeampaa ole. Suhdetta on turha jatkaa riitelemällä materiasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä nuo tunteiden kylmenemiset kertovat omasta kriisistä, eivät niinkään parisuhteen kriisistä. Jokaisessa pidemmässä parisuhteessa ns. "kämppisaika" on väkisin jossain vaiheessa kohdalla. Kannattanee korjata oma pää (psykologi?) ennen kuin parisuhde kariutuu.

Sama ongelma toistuu seuraavassakin parisuhteessa.

T: Kokemus opettaa

Vierailija
4/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa kirjoituksesi facebookissa?

Vierailija
5/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tunteet noin vaan lopu.

Siihen on syy. Tai niitä ei ole ikinä ollutkaan.

Vierailija
6/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eiköhän tuo ole juuri sitä eroprosessia. Näin ulkopuolisena sanoisin, että olisi reilua ottaa mies mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nyt sinä teet sitä surutyötä itse, sitten kun eittämättä ennemmin tai myöhemmin olet märehtinyt asian siihen pisteeseen, että sinulla on vaihtoehtona enää kertoa miehelle, dumppaat vain sen kaiken hänen surutyökseen. Parisuhde on aloitettu yhdessä pienin askelin, minusta se pitäisi myös päättää yhdessä alkutekijöistä lähtien. "Minusta tuntuu että olemme saapumassa yhteisen tiemme päähän" on paljon reilumpaa, kun vielä itsekin on epävarma, kuin sitten vaan pudottaa pommi sanomalla, että "olemme tulleet yhteisen tiemme päähän". Silloin sinä olet tullut siihen yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
12.12.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yleensä nuo tunteiden kylmenemiset kertovat omasta kriisistä, eivät niinkään parisuhteen kriisistä. Jokaisessa pidemmässä parisuhteessa ns. "kämppisaika" on väkisin jossain vaiheessa kohdalla. Kannattanee korjata oma pää (psykologi?) ennen kuin parisuhde kariutuu.

Sama ongelma toistuu seuraavassakin parisuhteessa.

T: Kokemus opettaa

Ja joka alapeukuttaa tätä, ei ole koskaan ollut pidemmässä suhteessa.