Miten ihmiset pärjäsi 1800-luvulla pelkkien mustavalkotelkkujen kanssa?
Onhan mustavalkoelokuvissa monesti nostalgian tuntua, mutta olisi äärimmäisen masentavaa katsoa esim Onnenpyörää ilman värejä. Luultavasti jooa haastavaa, koska nyt rosvosektorin erottaa hyvin siitä, että se on väriltään musta, kun kaikki muut sektorit ovat kirkaamman värisiä.
Ja ennen vanhaan telkut olivat todella pieniä. Mustavlkoinen 21-tuumainen epätarkka putkitelevisio jäisi varmaan pölyttymään, oli sitten nettiä vaihtoehtona tai ei. Mieluummin vaikka radiota kuuntelisi.
Kommentit (13)
Ja 1700-luvulla katsottin veivattavia vhs-videoita.
Teille on opetettu vissiin aika erikoista historiaa? Valeopettaja?
Hyvin pärjättiin. Muistan elävästi, kuinka v. 1801 perheen uudesta Telefunkenista siirrettiin turha tv-ruutu syrjään ja pistettiin pystyyn nukketeatteri. Vanhat olkinuket ja käpylehmät olivat kovin suosittuja siihen aikaan. Tosi-tv:n parasta antia ikinä!
Kyllä ne oli väritelkkareita, maailma oli silloin mustavalkoinen.
Katsoin elokuvan, joka sijoittui 1300-luvun englantiin. Siihen aikaan oli jo värifilmejä.
Siihen aikaan piirrettiin hiilellä tykkäyksiä naapurin vanhan ladon seinään (ja kirkkoveneitä).
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan piirrettiin hiilellä tykkäyksiä naapurin vanhan ladon seinään (ja kirkkoveneitä).
Seurasaaressa on kuva kirkkoveneistä eli niitä oli jo siihen aikaan, kun saari muodostui.
Eihän ne mustavalkoisia ne televisiot ollu. Ruutu otettiin irti ja sytytettiin sinne sisälle päre palamaan. Ruutu takaisin kiinni, ja kuvissa oli nätti seepian sävy. Oli tietysti vähän hankalaa kun ne päreet paloi niin nopeesti ja aina sai pomppia sohvalta lykkimään uutta pärettä pidikkeeseen, mutta sitä varten kehitettiin kaukosäädin. Ruutu aukes nappia painamalla ja automaattinen päreensyöttäjä lykkäsi uuden päreen pidikkeeseen. Nappia piti vaan painaa juuri oikealla hetkellä että uusi päre syttyi vanhan jämistä.
Nyt tulee järkyttävää tietoa: Meillä oli mustavalkotelkkari vielä 1970-luvulla.
Ei sillä putouksella tai vain elämäällä ollut niin väliä, hyvin sai mustavalkoisena käsityksen. Eikä Roope tai Akukaan näytä niin erilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan mustavalkoelokuvissa monesti nostalgian tuntua, mutta olisi äärimmäisen masentavaa katsoa esim Onnenpyörää ilman värejä. Luultavasti jooa haastavaa, koska nyt rosvosektorin erottaa hyvin siitä, että se on väriltään musta, kun kaikki muut sektorit ovat kirkaamman värisiä.
Ja ennen vanhaan telkut olivat todella pieniä. Mustavlkoinen 21-tuumainen epätarkka putkitelevisio jäisi varmaan pölyttymään, oli sitten nettiä vaihtoehtona tai ei. Mieluummin vaikka radiota kuuntelisi.
Kaikki on suhteellista ja kaikkia ilmiöitä on (jälkeenpäinkin) muistettava aina tarkastella sitä niiden oman aikansa taustaa vasten ja osattava myös SUHTEUTTAA ne ajatellen oman aikansa lähtökohdista käsin .
Ota huomioon, ettei KOKO MAAILMASSA ollut missään sen parempaa televisiokuvan laatua KUKAAN silloin vielä nähnytkään.
Eikä tietenkään voinutkaan nähdä missään, kun kun sellaiseen eio oltu vielä päästy missään maassa.
Jo siinä, että (äänen lisäksi) elävä kuva yleensä pystyttiin välittämään ,oli jo ihmettä kerrakseen.
Harvemmilla oli silloin ,vielä television aivan alkuaikoina, varaa sellaista vastaanotinta itselleen hankkia ja ihmisiä kerääntyi (siitä on ollut tv-dokumentteja ja lehtikirjoituksia) esim. Stockmannin tavaratalon ikkunoiden ääreen katselemaan tuota ihmettä v. 1957, (kun ne Tesvision koelähetykset täällä alkoivat).
Kyllä se valtava tv-innostus siitä sitten muutamassa vuodessa alkoi levitä ja jo 1960-luvun alussa vastaanotinten määrä alkoi olla (varsinkin Helsingissä,Lahdessa ja Tampereella) jopa, voi sanoa, suuri.
Televisio alkoi jo ainakin niissä paikoissa olla jo joka kodin laite.
Yhdysvallat oli tässä asiassa Eurooppaa edellä, sillä tv-lähetykset olivat siellä alkaneet jo 1940-luvun loppuvuosina.
(...silloin täällä meillä kaikki (kankaat ja elintarvikkeetkin)olivat vielä ( tietenkin sen jokaisen tuotteesta maksettavan ja sen siitä määritellyn ostohinnan rahan lisäksi) kuitenkin vain säännöstelykorteilla ostettavissa ja ainakin useimpia esim. länsi-autoja sai vielä jonottaakin ostajana liikkeiden asiakaslistalla .
Kansa maksoi sotakorvauksia ja silloin Suomessa kuunneltiin vielä vain niitä isoja sen aikaisia putkiradioita, joista hienoimmat ,omilla huonekalujaloillaan seisovat mallit samaan kaappiin kuuluvine levysoittimineen olivatkin status-esineitä ja perheen , oikeita 'luxus' hankintoja).
Sieltä (tai vaikka sitten niistä halvoista, markkinoiden perusmallisista ) seurattiin niin v;n -52 olympialaiset kuin kaikki muutkin urheiluselostukset,seurattiin tietokilpailuja , kuunneltiin kuunnelmia ja esim. jännittäviä 'Pekka Lipposen& Kalle-Kustaa Korkin' seikkailuja ja olipa toisinaan tarjolla jopa sitä ihan kevyttä iskelmämusiikkiakin. (...ainaisen Sibeliuksen ym. ns. 'arvokkaan' klassisen musiikin lisäksi.)
Sinä ap., minä ja kaikki muutkin täällä tällä hetkelle elämme nyt käytössämme olevan tekniikan suhteen AIVAN ERI maailmassa, kuin missä ihmiset vielä silloin , tv:n alkutaipaleen aikoina elelivät.
OTA TÄMÄ HUOMIOON aina (... kaikkea muutakin ) menneiden aikojen tekniikkaa kritisoidessasi ja vähätellessäsi.
Mikäli taas tästä, siihen (alkuaikojen tv-kuvaan verrattuna ) nyt tietenkin valtavan paljon tarkemmasta ja vielä kaikissa väreissä näkyvästä kuvanlaadusta halutaan keskustella, niin muuten....
.... se sinun ihan oma henkilökohtainen panoksesi siihen (että se välitettävän kuvan laatu siis, on sellaiseksi nykyisekseen saatu aikojen saatossa kehitettyä ) ei liene varmaankaan ole mikään suuren suuri ?
(Vuoden 1952 Olympialaiset muuten olivat tavallaan myös 'vedenjakajana' historiassamme., sillä sen jälkeen kehitys alkoi jo edetä ripeästi kohti sitä 60-luvun vaihetta, jolloin meilläkin alettiin jo puhua 'hyvinvointiyhteiskunnasta'.)
Eikä puhelimissakaan ollut lainkaan näyttöjä! Mistä ne on voinu tietää, kelle ne soittaa? On se ollu vaikeeta.
Se oli harmillista kun ei ollut vielä sähköä ja jouduttiin katsomaan sitä putkitelkkaria kynttilän valossa. Köyhimmissä pirteissä pärettä poltettiin.