Lue keskustelun säännöt.
Puolison kuoleman toivominen
08.12.2018 |
Mitä mieltä olet sellaisesta? Saako tästä puhua?
T. Vaimo jonka mies toivoo mt-ongelmaisen puolisonsa kuolemaa ennemmin kuin eroaa ja kohtaa eroon liittyvät ikävät tunteet
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei toi nyt terve ajatus ole, mutta inhimillinen joskus, jossain tilanteessa. Jos se on pysyvä mielentila niin tarvitset apua, jos se tulee riidan tms tilanteen keskellä niin eroa, se on varoitusmerkki.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.
Näinhän se on. Mieheni on kerran ollut naimisissa aiemmin ja ero oli valtava häpeä hänelle.
Hän myös harrastaa kaikenlaista henkistä eristämistä, koska sehän oli toimivaksi osoittautunut ratkaisu mt-ongelmiin jo 1600-luvulla...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.
Kauheaa. Et voi olla tosissasi. Eroaisin sata kertaa mieluummin, kuin että puolisoni kuolisi, jos en olisi tyytyväinen. Miten joku voi olla niin itsekeskeinen, että nauttisi elämästään enmmän, jos kumppani kuolisi, kuin että tämä ottaisi eron, vaikka rakastaisikin häntä yli kaiken?
t.kristallikissa
Toi nyt on mun mielestä aika säälittävää. Ennemmin mää toivon että ihminen josta en pidä tulee ihan sekopääksi ja joutuu ja pääsee hoitoon. On jotain tosi vaikutustakin sitten!
Sääli on sairautta. ts aika sairas tapaus. tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ymmärrä miksi et vaan eroa. Ei se ole vaikeaa.IHan typerähän sä olet jos toisen kuolemaa toivot sen sijaan että hankkisit oman asunnon ja laittaisit paperit oikeuteen sen jälkeen. Ei sun asia ole miettiä miehen häpeää, hän itsehän on syypää eroon.
Sä tässä häpeät ja se estää sua eroamasta vaikka syytä oiskin.
Vierailija kirjoitti:
No ei toi nyt terve ajatus ole, mutta inhimillinen joskus, jossain tilanteessa. Jos se on pysyvä mielentila niin tarvitset apua, jos se tulee riidan tms tilanteen keskellä niin eroa, se on varoitusmerkki.
On ollut pysyvää ja pitkään jatkunutta, mutta "lopetti" kun aloin huomauttamaan asiasta. Oletettavasti siis kätkee ajatuksensa entistä paremmin.
Mulle on alkanut tulla itsetuhoisia ajatuksia ja saan niihin vahvistusta tuosta, kun miehenikin sitä toivoo. Toisaalta olen järkyttynyt, että miten ihmeessä voin olla ajautunut elämässäni tähän, että oma puoliso kokisi kuolemani helpotuksena ja toivoo sitä.
Yhtenä päivänä sanoin, että olen aina halunnut uskoa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, hän katkaisi puheeni ja alkoi raivota, että ei todellakaan ole! Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samanarvoisia vaan toiset ovat arvokkaampia.
Olin tuostakin järkyttynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä ihme sua pakottaa olemaan tuollaisen miehen kanssa? Tuohan on kuin eläisi murhaajansa kanssa yhdessä ennen sitä murhaa tietäen että se toinen suunnittelee murhaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erokin enemmän hän häpeää sairauttani.
Alan antaa masennukselle periksi, koska tämä ympäristö ei tue minua henkisesti, eikä ole voimia lähteä poiskaan. Oikesti varmaan kuolisin realistisesti ajatellen melko pian eron jälkeen. Tämä on enää tällaista arpomista, onko minulla toivoa vai ei (avioliittoa en ajattele edes).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi nyt terve ajatus ole, mutta inhimillinen joskus, jossain tilanteessa. Jos se on pysyvä mielentila niin tarvitset apua, jos se tulee riidan tms tilanteen keskellä niin eroa, se on varoitusmerkki.
On ollut pysyvää ja pitkään jatkunutta, mutta "lopetti" kun aloin huomauttamaan asiasta. Oletettavasti siis kätkee ajatuksensa entistä paremmin.
Mulle on alkanut tulla itsetuhoisia ajatuksia ja saan niihin vahvistusta tuosta, kun miehenikin sitä toivoo. Toisaalta olen järkyttynyt, että miten ihmeessä voin olla ajautunut elämässäni tähän, että oma puoliso kokisi kuolemani helpotuksena ja toivoo sitä.
Yhtenä päivänä sanoin, että olen aina halunnut uskoa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, hän katkaisi puheeni ja alkoi raivota, että ei todellakaan ole! Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samanarvoisia vaan toiset ovat arvokkaampia.
Olin tuostakin järkyttynyt.
Okei. Kauanko olette olleet yhdessä? Onko lapsia? Mitä luulet, että auttaako vai pahentaako puolisosi pahaa oloasi tai mt-ongelmiasi? Kuulostaa siltä näin äkkisältään että sun voisi todella olla parempi ilman häntä. Itsekin olisin tuollaisista asioista järkyttynyt. Ketkä ihmiset muuten ovat hänen mielestään sitten tärkeämiä? Onkohan miehelläsi jonkinasteista empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeisyyttä ja osaamattomuutta ymmärtää ja käsitellä tunteitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.
Tulepa esittelemään tämä teoriasi nuorten leskien vertaistukiryhmään tapaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
No mikä ihme sua pakottaa olemaan tuollaisen miehen kanssa? Tuohan on kuin eläisi murhaajansa kanssa yhdessä ennen sitä murhaa tietäen että se toinen suunnittelee murhaa...
Olen ajautunut umpikujaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei toi nyt terve ajatus ole, mutta inhimillinen joskus, jossain tilanteessa. Jos se on pysyvä mielentila niin tarvitset apua, jos se tulee riidan tms tilanteen keskellä niin eroa, se on varoitusmerkki.
On ollut pysyvää ja pitkään jatkunutta, mutta "lopetti" kun aloin huomauttamaan asiasta. Oletettavasti siis kätkee ajatuksensa entistä paremmin.
Mulle on alkanut tulla itsetuhoisia ajatuksia ja saan niihin vahvistusta tuosta, kun miehenikin sitä toivoo. Toisaalta olen järkyttynyt, että miten ihmeessä voin olla ajautunut elämässäni tähän, että oma puoliso kokisi kuolemani helpotuksena ja toivoo sitä.
Yhtenä päivänä sanoin, että olen aina halunnut uskoa, että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, hän katkaisi puheeni ja alkoi raivota, että ei todellakaan ole! Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole samanarvoisia vaan toiset ovat arvokkaampia.
Olin tuostakin järkyttynyt.
Okei. Kauanko olette olleet yhdessä? Onko lapsia? Mitä luulet, että auttaako vai pahentaako puolisosi pahaa oloasi tai mt-ongelmiasi? Kuulostaa siltä näin äkkisältään että sun voisi todella olla parempi ilman häntä. Itsekin olisin tuollaisista asioista järkyttynyt. Ketkä ihmiset muuten ovat hänen mielestään sitten tärkeämiä? Onkohan miehelläsi jonkinasteista empatiakyvyttömyyttä, itsekeskeisyyttä ja osaamattomuutta ymmärtää ja käsitellä tunteitaan?
Mies häpeää sairauttani ja sen myötä minua. Olen mitätön. Esim. joku aika sitten iloisena silmätloistaen kerroin hakevani yhtä työpaikkaa hän karjaisi "Ei!". Huomautin tästä hänelle ja kysyin näkeekö hän itse reagoinnissaan mitään outoa, hän kiistää kaiken (mitätöintiä on ollut niin paljon jo, etten enää puhu mitään). Nykyään jos mietin mitä vaan mihin liittyy jonkinlainen ajatus toivosta päässä alkaa jyskyttää "edes puokisoni ei usko minuun".
Tarvitset ap ulkopuolisen juttelukaverin. Jos et pääse vastaanotolle, kriisipuhelin tai nettiterapia. Miehesi käyttäytyy törkeästi. Ei tuota tarvitse sietää.
Ja jokainen on yhtä arvokas. Olet oikeassa.
Varmasti voisit paremmin erossa miehestä. Ero voi olla paranemisen alku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.
Tulepa esittelemään tämä teoriasi nuorten leskien vertaistukiryhmään tapaamiseen.
No jos mulla olis ihminen jota rakastan, mieluummin menettäisin hänet kuolemalle (sairaus, mutta ei esim.henkirikos jossa syyllinen) kuin toiselle naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on mun mielestä aika säälittävää. Ennemmin mää toivon että ihminen josta en pidä tulee ihan sekopääksi ja joutuu ja pääsee hoitoon. On jotain tosi vaikutustakin sitten!
Sääli on sairautta. ts aika sairas tapaus. tuokin.
Tuohan on kuolemaa pahempi rangaistus, vain sairas toivoo tuollaista.
Eroa tuollaisesta ankeuttajasta. Onko sulla ketään hyvää ystävää jolta voisit pyytää eroon ja käytännön järjestelyihin apua ja tukea? Kun tuosta pääset eroon ja elämä menee uusille uomille, voi olla että jonkun ajan päästä alkaakin helpottaa. Vaikka tottakai eroaminen on ensin raskasta. Kyllä sinä siitä selviät. Parempi elämä odottaa vielä tulevaisuudessa. Ja olet todellakin arvokas ihminen. Miehesi taitaa olla lytännyt sun itsetuntoa aikalailla. Sulla on ihan sama oikeus elää ja olla niin kuin muillakin tässä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.
Tulepa esittelemään tämä teoriasi nuorten leskien vertaistukiryhmään tapaamiseen.
No jos mulla olis ihminen jota rakastan, mieluummin menettäisin hänet kuolemalle (sairaus, mutta ei esim.henkirikos jossa syyllinen) kuin toiselle naiselle.
Ei toista voi omistaa kuin jonkun esineen.
Eipä tästä juurikaan puhuta, mutta totuus on se että puolison kuolema on helpompi kestää kuin ero. Riippumatta siitä onko suhteessa tunteita ja rakkautta vai ei.