Haluan kieltäytyä kummin tehtävästä. Voiko ystävyys jatkua?
Onko kellään kokemusta siitä, että kieltäytyy ystävän lapsen kummiksi ryhtymisestä ja ystävyys ei siitä kärsi? En tiedä, miksi ystävä edes pyysi minua (en ole lapsirakas) ja nyt olen nukkunut yön huonosti miettien, miten kieltäytyä kohteliaasti ja ystävyyttä vahingoittamatta.
Kommentit (41)
Joku tosi hyvä, ei liian monimutkainen, syy on löydyttävä. Ja silti jää se pieni särö ystävyyteen. Mutta kannustan kieltäytymään, jos et vilpittömästi voi sanoa haluavasi kummiksi. Lapsi ansaitsee kiinnostuneen kummin. Itse en enää älä kenenkään kummiksi tämän elämän aikana. Kiintiö on täynnä.
Eroa kirkosta niin vältyt kyselyiltä
Ehdottomasti kannattaa kieltäytyä. Kyllä hän ymmärtää, jos olette oikeita ystäviä.
Eroat kirkosta ja kerrot ettei onnistu.
Kyllä ystävyys kärsi.
Pyydettiin kummiksi viikon var.ajalla ja ristiäiset oli järkätty just siihen kohtaan kun olin kertonut olevani matkalla.
Se ei kuulemma haitannut!
No minua haittasi, että mut haluttiin kummiksi muttei ristiäisiin.
Välit katkesi sittemmin kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Eroat kirkosta ja kerrot ettei onnistu.
Näin minäkin tein.
Hmm, mulla on yksi kummilapsi ja hänen kummiksi pyytäminen tuli aivan puskista lapsen nimijuhlissa. Kaikkien onneksi suostuin ja ihan hyvillä mielin lähdin siis kummiksi ensijärkytyksestä toivuttuani. Jäin kuitenkin miettimään, mitä olisin tehnyt, jos en olisi halunnutkaan kummiksi.
Uskoisin, että voit sanoa vain rehellisesti ettet koe olevasi kummiksi sopiva henkilö ja että rooli on sinulle vieras. En sinuna välttämättä korostaisi sitä, ettet ehkä pidä lapsista niin suuresti, sillä se voi olla pikkuvauvan vanhemmille kova pala. Sano vain, että olet otettu kunniasta, mutta että koet kummiuden sinulle vaikeksi asiaksi ja näkisit lapsen kummina mieluummin sellaisen henkilön, joka kokee tehtävän omakseen ja osallistuu lapsen elämään siinä roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti kannattaa kieltäytyä. Kyllä hän ymmärtää, jos olette oikeita ystäviä.
Juuri näin. Ystävyyskin perustuu rehellisyydelle.
Kirkosta eroaminen on varmaan se helpoin ratkaisu. Ystävästäsi kyllä sitten riippuu miten hän asian ottaa.
Jotkut loukkaantuvat silti, vaikka kuinka nätisti kieltäytyisi ja hyvällä syyllä.
En kuulu kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa. Lapselle on toinen kummi, joka kuuluu kirkkoon ja se on seurakunnalle kuulemma ok. Ap
Kieltäydy ihmeessa, sano että näet joka tapauksessa lapsen kasvavan ja olet siinä mukana koska olette ystäviä tai sano että harkitset kirkosta eroamista tai muu valkoinen valhe.
Minulla on äitini sisko kummina, kummillani sittemmin todettiin persoonallisuushäiriö ja muitakin psykiatrisia diagnooseja. Lapsena oli todella raskasta kun kaikki aina muistuttivat että "sinun kummitätisi" ihmisestä joka oli vihamielinen lapsia kohtaan ja jolla oli mitä omituisempia tempauksia. Lahjaksi sain joskus hänen vanhoja hienhajuisia vaatteitaan murrosiässä. Koko muu suku hyljeksi tätä ihmistä koska hän on todella ikävä ja ilkeä. Minun pitäisi luoda kontaktia häneen koska minä olen hänen kummilapsensa. Nuorena oli ollut normaali, siksi oli kummiksi valittu.
Olen niin traumatisoitunut lapsena asiasta että omilla lapsillani ei ole ollenkaan kummeja eikä heitä ole tästä syystä kastettu ollenkaan koska kirkkohan nuo kummit vaatii.
Aviomiehelläni on yhteisiä kummilapsia entisen vaimonsa kanssa. Tuokin kuvio vaikuttaa jotenkin raskaalle.. olla nyt lapsen kummeina pariskunta joka on sitten eronnut ja jotka mieluummin toivovat ettei olisi mitään yhteistä olemassa. Miehelleni joskus olen vihjaissut että kutsuttaisiinko kummilapsen perhe kylään (sieltäpäin ei kutsua synttäreille tms ole tullut) mutta miestäni lähinnä ahdistaa koska molemmat perheet ovat erityisesti entisen vaimon ystäviä. Lahjan lähettäminen lapselle jota ei ole vuosiin nähnyt olisi taas hänen mielestään outoa.
Vierailija kirjoitti:
En kuulu kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa. Lapselle on toinen kummi, joka kuuluu kirkkoon ja se on seurakunnalle kuulemma ok. Ap
Sano siis että voit olla ns aikuisystävä mutta et halua antaa mitään kummmilupausta koska sehän on uskonnollinen.
Keskustele. Kysy, haluavatko he oikeasti huonon kummin lapselleen. Jos he senkin jälkeen haluavat sinut kummiksi, niin harkitse vielä.
Mitä se kummius tarkoittaa? Niinpä.
Ei ole lapsen edun mukaista alkaa kummiksi jos ei halua. Miten ystävyys voisi siihen edes kariutua?
Ystävyys voi kärsiä vaikka kuinka ryhtyisi kummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ystävyys voi kärsiä vaikka kuinka ryhtyisi kummiksi.
Luultavasti kärsisikin. Ap ei kuulu kirkkoon eli lahja-automaatiksi häntä tässä pyydetään. Jos Ap:n ystävä suuttuu kieltäytymisestä, niin onko hän oikea ystävä ollutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuulu kirkkoon, mutta se ei kuulemma haittaa. Lapselle on toinen kummi, joka kuuluu kirkkoon ja se on seurakunnalle kuulemma ok. Ap
Sano siis että voit olla ns aikuisystävä mutta et halua antaa mitään kummmilupausta koska sehän on uskonnollinen.
Hei, tämähän on hyvä muotoilu. Kiitos! Ap
Sanoisin olevani otettu ja kiitollinen kunniasta mutta valitettavasti joudun kieltäytymään, koska en koe kumman tehtäviä omakseni, enkä pystyisi tarjoamaan sellaista suhdetta, jonka lapsi ansaitsee. Jos ystävällä ei ole kauheasti muita keitä kysyä kummiksi niin voisin vielä harkita mutta ei siinäkään tapauksessa se olisi näin ilkeästi sanottuna "oma ongelmani."
Mikset voi vain suostua?