Terapia
Onko kellään kokemusta miten nämä hommat menee. Kävin kouluterveydenhuollossa puhumassa pahasta olosta (olen aikuisopiskelija). Siellä sanottiin että kyllä psykoterapiaan pääsen. No parin viikon kuluttua tuli kutsu mutta se olikin psykiatrian hoitajalle, hänen luona olen nyt käynyt monta kk muutaman viikon välein.
Kerron olosta ja viime aikoina olen sanonut että tuntuu että olotila huononisi koko ajan, on unettomuutta jne. Hän ei oikeastaan ikinä anna minkäänlaisia neuvoja, kuuntelee ja nyökyttelee. Mukava ihminen ja kyllä tietyllä tapaa se asioista kertominen auttaa mutta nyt tuntuu että puhumme koko ajan vaan samoista asioista, eli lähinnä kuinka arki on mennyt.
Emme perehdy esimerksi lapsuudessa tapahtuneeseen traumaan ollenkaan. Onko tämä hoitajalla käyminen joku välietappi vain?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Mun kotikaupungissa toi hoitaja on se apu, mitä ensisijaisesti tarjotaan pelkästään ja se on pskaa. Itse tappelin yli vuoden että sain lähetteen psykologin arvioon, minkä aika on vasta tulossa. Sekin vaati sen että olo huononi hirveästi. Saa nähdä mitä ton ajan jälkeen, oletan että paluu taas hoitajalle juttelee, tosin toivottavasti erille, koska toi kellä olen käynyt on ihan kamala. Ja hoitajahan ei suostunut lähetettä kirjoittaa, vaikka sen se yleensä kuuluis tehdä, lääkäri suostui viimein tekee sen kun kävi paristi valittaa. Tosin sillekään ei pelkkä masennus riittänyt, mutta kaksisuuntaisen epäily pisti asiaan vauhtia.
No voihan hitto. Inhottaa kun kerran sai itsestään sen verta irti että pystyi myöntämään että kaikki ei ole ok ja nyt ei saakkaan apua.
ei se terapeutti sen enempää sulle neuvo, mitä sun pitäisi tehdä. Sekin kuuntelee ja nyökyttelee ja sit lopuksi se kysyy, että no mitä sinä voisit tehdä tämän asian paranemiseksi. Itse se pitää keksiä, siihen sitoutua ja sitten tehdä.
Niin no siis julkisen puolen psykoterapiaan on todella vaikea päästä. Ja sitä edeltää aina psykiatrin luona käyminen ja hänen lausuntonsa. Eli siis erikoislääkäri on seuraava askel. Jos teillä päin ei pääse julkiselle puolelle terapiaan, voit saada lääkäriltä lausunnon Kelan tukemaan yksityiseen terapiaan.
Ei tuo hoitajalla käyminen ole terapiaa vaan enemmänkin sellaista voinnin seuraamista. Valitettavasti julkiselta puolelta on suht vaikeaa päästä ihan oikeaan terapiaan, ellei ongelmat ole tosi vakavat ja uhkaa työkykyä. Esim. itselläni syömishäiriö, paniikkihäiriö sekä huijarisyndrooma pahana, ja ihan itse yksityisellä joudun terapiani maksamaan, kunnalta ei tosiaan tipu.
Et pääse Kelan terapiaan ilman psykiatrin lähetettä ja hakemusta. Psykiatria on pitänyt tavata useampi kuukausi ennen kuin saat lausunnon. Psykoterapeutin joudut itse etsimään ja sitten jännitetään meneekö hakemus läpi Kelassa.
Vierailija kirjoitti:
ei se terapeutti sen enempää sulle neuvo, mitä sun pitäisi tehdä. Sekin kuuntelee ja nyökyttelee ja sit lopuksi se kysyy, että no mitä sinä voisit tehdä tämän asian paranemiseksi. Itse se pitää keksiä, siihen sitoutua ja sitten tehdä.
Tietty, en mä nyt odotakkaan että toinen ihminen kertoo miten elän elämäni mutta esimerkiksi tuohon unettomuuteen kaipaisin vinkkiä.
Tai neuvoja miten päästä lapsuuden traumasta yli. Kun kerran selkeästi en osaa asiaa käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Et pääse Kelan terapiaan ilman psykiatrin lähetettä ja hakemusta. Psykiatria on pitänyt tavata useampi kuukausi ennen kuin saat lausunnon. Psykoterapeutin joudut itse etsimään ja sitten jännitetään meneekö hakemus läpi Kelassa.
Ok, kiitos tiedosta!
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kehoon-koteloitunut-trauma-on-mahdoll…
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito…
SELMA OMA-APUOHJELMA TRAUMAATTISEN KRIISIN KOKENEILLE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pääse Kelan terapiaan ilman psykiatrin lähetettä ja hakemusta. Psykiatria on pitänyt tavata useampi kuukausi ennen kuin saat lausunnon. Psykoterapeutin joudut itse etsimään ja sitten jännitetään meneekö hakemus läpi Kelassa.
Ok, kiitos tiedosta!
Yleensä muuten psykiatri vielä velvoittaa suostumaan lääkehoitoon, ja terapiaan suostutaan vain sitten jos lääkehoito ei tuo tarpeeksi apua yksin.
Mun kotikaupungissa toi hoitaja on se apu, mitä ensisijaisesti tarjotaan pelkästään ja se on pskaa. Itse tappelin yli vuoden että sain lähetteen psykologin arvioon, minkä aika on vasta tulossa. Sekin vaati sen että olo huononi hirveästi. Saa nähdä mitä ton ajan jälkeen, oletan että paluu taas hoitajalle juttelee, tosin toivottavasti erille, koska toi kellä olen käynyt on ihan kamala. Ja hoitajahan ei suostunut lähetettä kirjoittaa, vaikka sen se yleensä kuuluis tehdä, lääkäri suostui viimein tekee sen kun kävi paristi valittaa. Tosin sillekään ei pelkkä masennus riittänyt, mutta kaksisuuntaisen epäily pisti asiaan vauhtia.