Onpas surullista

Jos haluaisin viettää jouluaaton oman perheeni kanssa, menisin hautausmaalle kynttilän ja suklaakonvehtien kanssa ja istuisin mummin ja papan haudalle. Muiden jouluun en kelpaa. En äitini (alkoholisti, joka elää laitoksessa ja joka inhoaa minua). En isäni (äitipuoleni ei halua minua enää heille, koska minulla on omia lapsia). Siskopuoleni ovat etäisiä. Joskus nähdään, tullaan toimeen ihan hyvin, mutta joulut he ovat aina omiensa kanssa.

Tajusin tämän tänään, että ei ole kuin se yksi hautapaikka, minne saan mennä. Niin, minulla on oma perhe, ja heidän kanssaan olen totta kai. Mutta aina miehen sukulaisten kanssa. Nyt se on alkanut häiritä, että olisipa minullakin omia ihmisiä, olisipa minulla tarjota lapsilleni muitakin kuin minä itse.