Ystävällisyydellä ilkeyteen vastaaminen. Miten vaikuttaa?
Kuvitteleeko toinen saavansa kaiken anteeksi tuosta vaan? Voiko joku olla niin paatunut, että ei yhtään omatunto kolkuta näissä tilanteissa? Riippuu tietty ihmisestä. Mutta mitä sanoo kyökkipsykologit? :D
Kommentit (19)
Ei kannata yrittää. Jos joku ei oo sun puolella, hän ei todennäköisesti ole koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Ehkä ymmärsin väärin otsikosta, mutta itse tykkään vastata ystävällisyydellä muiden ilkeyteen. Joskus se hiertää näitä kiukkupusseja entisestään, mutta se ei ole minun ongelmani. Viha ja aggressiivisuus ei ole avain onneen. Jos jotain ärsyttää hymyni ja ystävällisyyteni, on se ehdottomasti hänen ongelmansa (ja heikkoutensa).
Lähinnä sitä tarkoitin että minkälaisen tunteen se saa ilkeilijässä aikaan?
Varmasti joku voi niin kuvitella.
Olen kuitenkin ystävällinen itsekkäämmistä syistä. Koska se on aina itselleen voitto, jos ei alennu samalle tasolle. Voi katsoa paremmin mielin peiliin. Antaa toisen vetää herneet keuhkoihin ja elää sen kanssa jälkikäteen. Sama ei sovi minulle, empaattiselle ihmiselle.
Pitää sua tyhmänä ja heikkona, mutta voi hämääntyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Ehkä ymmärsin väärin otsikosta, mutta itse tykkään vastata ystävällisyydellä muiden ilkeyteen. Joskus se hiertää näitä kiukkupusseja entisestään, mutta se ei ole minun ongelmani. Viha ja aggressiivisuus ei ole avain onneen. Jos jotain ärsyttää hymyni ja ystävällisyyteni, on se ehdottomasti hänen ongelmansa (ja heikkoutensa).
Lähinnä sitä tarkoitin että minkälaisen tunteen se saa ilkeilijässä aikaan?
Ei mitään tunnetta josta ois sulle iloa.
Ilkeilevät vain vielä enemmän.
Parempi laittaa luu kurkkuun jo alkumetreillä. Saa itse paremman mielen.
Kusipäät kannattaa kiertää kaukaa. Ei niihin auta mikään eikä kannata niihin tuhlata aikaansa.
Ehkä livessä tuo toimii (riippuu vähän tilanteesta), tällä palstalla ei alkuunkaan.
Se riippuu henkilöstä ja syistä ilkeyteen. Joku voi häkeltyä ja tulla ehkä noloksi tajutessaan oman käytöksen, jotain toista se voi ärsyttää lisää jne.
Olen miettinyt vaikuttaako asiaan se, onko ystävällisesti vastaaminen aitoa vai ei.
Esimerkiksi itse saatan netissä oikeasti kiehua mutta en halua näyttää sitä vaan yritän vastata asiallisesti. Kuitenkin yleensä käy niin, että toinen jatkaa ilkeilyään. En tiedä annanko ns. kiltteydellä itsestäni alistuvan raukan vaikutelman, vai huomaako toinen rivien välistä, että olen oikeasti ärtynyt häneen, eli provosoinko tarkoittamattani häntä lisää. En yritä tarkoituksella provosoida, vaan haluaisin oikeasti sen toisen osapuolen tulevan asiallisemmaksi, mutta harmittaa kun niin harvoin käy.
Joskus harvemmin toinenkin osapuoli muuttuu asiallisemmaksi. Ehkä näin käy todennäköisemmin silloin, kun olen itse oikeasti rauhallinen ja ystävällinen, siis kunnioittava toista kohtaan, enkä yritä peitellä todellisia tunteitani.
Vierailija kirjoitti:
Kusipäät kannattaa kiertää kaukaa. Ei niihin auta mikään eikä kannata niihin tuhlata aikaansa.
Joskus on vaan pakko olla tekemisissä ja koittaa pärjätä
Toimii usein ihan hyvin. Olen kokeillut käytännössä. Voit myös mielessäsi kuvitella että jos olet itse ilkeä jollekin ja hän vastaa ystävällisyydellä niin miten itse reagoit tuossa tilanteessa? Toki sitten täydet narsistit ovat oma lukunsa.
Hämmentyy, suuttuu, alkaa ajatella, huomaa käyttäytyneensä tökerösti. Mulle sopii noi kaikki reaktiot ihan hyvin.
On ihmisiä, jotka kuvittelevat, että ystävällinen ihminen on kynnysmatto (ajatteleeko ap että ystävällinen on sellainen?).
Ystävällinen ihminen ei mun mielestä ole saamaton lössykkä. Ystävällinen on myös itselleen ystävällinen ja puolustaa itseään, eikä anna ķenenkään talloa.
Kyllä minä anteeksi annan, mutta ei se tarkoita että sikailua sallisin. Jos sikailijan omatunto ei kolkuta, eikä hän osaa muuttaa käytöstään, sopii sikailla ihan muualla kun mun seurassa.
Narsistiset henkilöt ainakaan eivät ymmärrä "toisen posken kääntämistä". Eli hukkaan menee ystävällinen reaktio.
Samoin esim. asuinmaani ihmiset ovat erilaisia. Täällä kiltteys ja vilpitön ystävällisyys vieraita kohtaan tulkitaan hölmöydeksi ja heikkoudeksi. Toki kohtelevat omia ystäviään ja perheenjäseniään eri tavalla, mutta raja vedetään heihin. Muut ovat uhka tai hyötymisen kohde. Täällä jopa ysikymppiset vanhukset vedättävät tolloa suomalaista, joka osoittaa heille, vieraille, pyyteetöntä ystävällisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Ehkä ymmärsin väärin otsikosta, mutta itse tykkään vastata ystävällisyydellä muiden ilkeyteen. Joskus se hiertää näitä kiukkupusseja entisestään, mutta se ei ole minun ongelmani. Viha ja aggressiivisuus ei ole avain onneen. Jos jotain ärsyttää hymyni ja ystävällisyyteni, on se ehdottomasti hänen ongelmansa (ja heikkoutensa).
Lähinnä sitä tarkoitin että minkälaisen tunteen se saa ilkeilijässä aikaan?
Oman kokemuksen mukaan joko hämmennystä tai häpeää. Näkee usein ilmeestä, että hämmentyvät kun sivalluksella ei ole toivottavaa vaikutusta. Tehokas keino, joko alkavat vältellä kun totuttu vallankäytön menetelmä ei toimi ja epävarmuus valtaa, monet myös selvästi joutuvat kohtaamaan oman käytöksensä kun eivät saa vastakaikua tai taistelutoveria, saattavat sitten pyytää anteeksi. Tämän jälkeen täytyy vielä itse antaa ilkeily anteeksi, jotta voidaan jatkaa puhtaalta pöydältä. Ilkeilijät ovat usein huojentuneita siitä, antaa armon käydä oikeudesta ja saavat uuden mahdollisuuden jos kykenevät itsetutkiskeluun lainkaan. T. Hankalahkojen asiakkaiden kanssa säännöllisesti työskentelevä
No osa varmasti voi hämmentyäkin mutta suurin osa varmasti vaan ärsyyntyy enemmän ja samalla pitää ystävällistä ihmistä tyhmänä ja heikkona ja tylyttää vaan lisää koska voi.
Osa voi kokea että ilkeys oli ok koska toinen on vaan yhä ystävällinen vaikka paskaa tulee niskaa. Neuraali asenne parempi jos ei pysty/halua pitää puoliansa.
Monella kommentoijalla on ajatus että ystävällisyydelle pitäisi saada vastakaikua. Kuvittelemme määränpään ystävällisyydelle ja ystävällisyydestä tulee keino, ei olotila. Kun olemme tässä ja nyt, olemme pysähtyneet, olemme perillä. Olemme aina olleet perillä, mutta meillä on aina ollut kiire jonnekin muualle, olemme aina olleet poissaolevia. Kuin aurinkokin, ystävällisyys voi vain paistaa. Ei se tarvitse reaktioita. Seuraukset ovat vain uusia abstrakteja rakennelmia. Riittää, että olemme ystävällisiä :D jatkakaa.
En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Ehkä ymmärsin väärin otsikosta, mutta itse tykkään vastata ystävällisyydellä muiden ilkeyteen. Joskus se hiertää näitä kiukkupusseja entisestään, mutta se ei ole minun ongelmani. Viha ja aggressiivisuus ei ole avain onneen. Jos jotain ärsyttää hymyni ja ystävällisyyteni, on se ehdottomasti hänen ongelmansa (ja heikkoutensa).