Parisuhdekriisit

Nyt tarvitsee vertaistukea parisuhdekriiseistä ja niiden selvittämisestä.

Me olemme 27- ja 28-vuotias pari, yhdessä olleet 6 vuotta. Kaksi vuotta sitten meidän piti mennä naimisiin, mutta mies perui häät. Asia selvitettiin ja elämä jatkui, en ainakaan huomannut olevani katkeroitunut. Nyt meidän piti muuttaa minun töideni perässä Lappiin (siellä olisi ollut miehelle oman alan työpaikka), mutta mies iski viime hetkellä jarrut pohjaan ja samaan syssyyn kertoi, ettei tiedä rakastaako enää ja että haluaako olla yhdessä. Tästä alkoi kaukosuhde (kestää max 1.5 vuotta) ja ensimmäinen parisuhdekriisimme. Juttelimme, juttelimme ja juttelimme. Mies on perinteinen suomalainen mies, joka ei tunteista hirveämmin avaudu, mutta kertoi nyt tunteistaan ja ajatuksistaan. Aluksi tuli paljon synkkiä kommentteja; ei tätä kannata jatkaa, ei näe yhtään loogista syytä olla yhdessä, ei rakasta vaan tuntee enemmän lähimmäisenrakkautta.

Pikkuhiljaa asiat lähti selviämään ja pari kuukautta sitten miehessä tapahtui iso muutos; hän piristyi, on iloisempi, tulee paljon halaamaan ja suutelemaan, seksi sujuu. Kuulemma hän ymmärsi syksyn aikana, että asiat eivät ole niin huonosti, kuin miltä ne olivat pahimmillaan pari vuotta (!!) vaikuttaneet ja jutteleminenkin kuulemma auttoi selvittämään päätä. Nyt asiat tuntuu sujuvan hyvin, vaikka kaukosuhde (nähdään viikonloppuisin) tuo omat haasteensa. Mies katsoo minua usein rakastuneen näköisenä, katse on täynnä hellyyttä ja lempeyttä, kutsuu minulla söpöillä lempinimillä, hassuttelee kanssani, tekee kanssani pipareita yms ja auttaa ja lohduttaa, jos syksyn ongelmat meinaa taas nousta minulla pintaan ja yöllä ottaa tiukasti kainaloonsa nukkumaan. Eilen puhuttiin ohi mennen, että olisi kiva omistaa joskus yhdessä koti, ja mies kysyi, sopisiko minulle rivitaloasunto. Hän ei puhu paljoa tulevaisuudesta, koska ei halua antaa lupauksia, joita ei voi pitää, joten tämä tuli aika yllätyksenä.

Tästä kaikesta huolimatta nuo kolme isoa takapakkia huolestuttavat ja murehdin koko ajan; haluaako mies olla varmasti kanssani, eihän hän vain yritä miellyttää minua (hän on kova poika miellyttämään, ei millään haluaisi aiheuttaa surua/pahaa mieltä) ja entä jos nämä takapakit ovat vain vihjeitä tulevaisuuden ongelmista. Toisaalta miehen kanssa minulla on hyvä olo, saan nauraa, saan hellyyttä ja hänelle saan puhua kaikesta mieltä painavasta. Hieman on siis ristiriitainen olo, tosin fiilikset on paljon paremmat kuin vaikka kuukausi sitten. Voiko tästä nousta näin "helposti"?

Millaisia parisuhdekriisejä teillä oli? Miten pääsitte niistä yli? Jättivätkö ne teihin jälkensä?