Siis eihän tuota Jutta Grahnin miestä ikinä selitetty?

Ei selitettykään.

Mutta tässä:

Veikko Huovinen kertoo eräässä tarinassaan Jutta Grahnista, hienostorouvasta, joka esittelee ystävättärilleen uuden miehensä.

Mies ei kuitenkaan saavu olohuoneeseen kättelemään arvon rouvia, vaan juosta viuhahtaa muutaman kerran sen poikki ja huutaa mennessään sanoja sellaisia kuin ”pylly”! ”pippeli”! ja muuta vastaavaa. Sen jälkeen hän piiloutuu jonnekin.

Rouvat katselevat näytelmää sekavin tuntein, mutta ennen pitkää päällimmäiseksi nousee kateus. Itse kukin kyselee pian mieheltään nyreänä, miksi tämä on aina vain samanlainen poroporvarillinen vätys eikä ollenkaan niin jännittävä kuin Jutta Grahnin uusi mies.

Jutan hiljaista ylpeyttä ja pariskunnan avioelämän onnellista menoa voimme vain kuvitella, siinä Huovinen ei enempää lukijaa auta. Jotenkin tarina kuitenkin kuulostaa lähes uskottavalta. Niin monta asiaa loksahtaa kohdalleen, kun ne, jotka toisiaan tarvitsevat, myös ne löytävät. Avioliitothan solmitaan taivaassa.

http://timo-vihavainen.blogspot.com/2016/06/jutta-grahn-on-taalla.html