Oletko 30+v vela tehnyt sterilisaation? Miksi? Miksi et?
Harkitsemme mieheni kanssa tätä vaihtoehtoa. Hormonaalinen ehkäisy ei sovi eikä meistä kumpikaan halua lisääntyä.
Kommentit (299)
En ole, mieheltä on laitattu piuhat poikki kun täysi-ikäistyi kuusi vuotta minua ennen. En tiedä suostuttaisiinko edes minultakin laittamaan, olisi kyllä hyvä juttu.
Olemme tehneet. Miksikö? Emme halua lapsia.
Sterilisaatio ei vaikuta runsaisiin kuukautisiin, pillerit vie menkat pois. Jos saisin kohdunpoiston lähtisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Olemme tehneet. Miksikö? Emme halua lapsia.
Minkä ikäisenä teit(te) ja minkä ikäinen olet(te) nyt?
Olen suhteessa saman sukupuolisien kanssa, joten ehkäisy ei ole tarpeen.
Olen, heti kun täytin 30. Halusin mahdollisimman varman ja helpon ehkäisyn.
En, koska en ole parisuhteessa. Jos seksiä on, tapahtuu se joka tapauksessa kumin kanssa.
Ei ole ollut tarvetta, koska pillerit on käytössä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme tehneet. Miksikö? Emme halua lapsia.
Minkä ikäisenä teit(te) ja minkä ikäinen olet(te) nyt?
Olimme 30 ja 39. Nyt olemme 36 ja 45.
Vierailija kirjoitti:
Olen, heti kun täytin 30. Halusin mahdollisimman varman ja helpon ehkäisyn.
Miltä henkisesti tuntui lopettaa hedelmällisyys lopullisesti? Itse olen 100% varma etten halua lapsia, mutta mulla on yleisestikin vaikea ”sitoutua” mihinkään, niin lopullisuus käsitteenä sinällään hieman ahdistaa. Olisi ihanaa olla luonnostaan hedelmätön.
Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.
Sulla ei ole tullut vielä se ikäraja täyteen, joten et ole tietenkään voinut sitä saada.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.
Turha hakata päätä seinään kun se ikäraja on 30 ilman tosi pätevää syytä. Perseestä, mutta realiteetti.
Vierailija kirjoitti:
Olen 29 -vuotias vela nainen, en ole saanut sterilisaatiota pyynnöistä huolimatta. Jatkuva ramppaaminen lääkäreillä on alentavaa, kuluttavaa ja aikaa vievää. Jossain vaiheessa taas kuitenkin varattava aikaa, tämä luonnollisesti vaikuttaa ihan päivittäiseen elämään. En haluaisi käyttää hormonaalista ehkäisyä, pelkään kuollakseni seksiä pelkän kumin kanssa ja tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen tyydyttävyyteen. Koen ettei minua kohdata terveydenhuollossa järkevästi ja itsemääräämisoikeuttani poljetaan, LAPSIA EN HALUA, IKINÄ.
Miksi ihmeessä et teetä tuota ulkomailla? Jos mieheni ei olisi teettänyt vasektomiaa itselleen, olisin aivan varmasti hankkinut tuon ulkomailta. -2
Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.
Millä syillä he yrittivät sinua käännyttää? Kuulostaa ärsyttävältä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.
Millä syillä he yrittivät sinua käännyttää? Kuulostaa ärsyttävältä!
Se, että pyydetään harkitsemaan erittäin huolellisesti jokaiselta kannalta, ei ole käännyttämistä! Kuitenkin tapahtuu niin, että strerilisaatioita myöhemmin tulee purettaviksi, tai tulee tarvetta kalliisiin alkionsiirtoihin tms. kun mieli muuttuu. Jos ja kun itse on varma päätöksestään, voi myös vastata kysymyksiin tyynen itsevarmasti ja suuttumatta, niin kuin aikuisen ihmisen odottaisi tekevän muissakin elämäntilanteissa. Kyllähän sitä joutuu perustelemaan muitakin asioita, työpaikkahaastatteluissa tai vuokra-asuntoa etsittäessä jne. Niin miksei sitten silloin kun tekee vaikeasti peruttavan päätöksen? Oikeastaan soisin, että myös avioliittoa solmivat joutuisivat vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin, että tietäisivät mitä ovat tekemässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.
Millä syillä he yrittivät sinua käännyttää? Kuulostaa ärsyttävältä!
Ärsyttävää se olikin. Ei mitään varsinaista syytä ollut, mutta kolmeen kertaan prosessin eri vaiheissa jankattiin edelleen, että olenhan nyt aivan varma, ja että "turha tulla sitten muutaman vuoden jälkeen vaatimaan sterilisaation purkua, KUN mieli muuttuu". Asioita ei esitetty asiallisesti vaan siihen sävyyn, että olisin jollain tavalla vähä-älyinen ja ja tulisin varmuudella katumaan ratkaisuani myöhemmin.
Ymmärrän, että halutaan varmistaa asiakkaan seisovan päätöksensä takana, mutta vielä aamulla sairaalaan mennessäni asiaa jankattiin useaan otteeseen ja minua kohdeltiin kuin B-luokan kansalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt, heti kun täytin 30. Nyt olen 42 (nainen). Päivääkään en ole katunut. Olen aina tiennyt, että en tule haluamaan omia lapsia koskaan, ja hormonaalinen ehkäisy aiheutti lukuisia terveysongelmia. Odotin kuin kuuta nousevaa tuota päivää, kun sain mennä sterilisaatiota hakemaan. Helppoa se ei silti ollut, päätäni yritettiin käännyttää moneen otteeseen prosessin aikana. Mutta todella tyytyväinen päätökseeni olen.
Millä syillä he yrittivät sinua käännyttää? Kuulostaa ärsyttävältä!
Se, että pyydetään harkitsemaan erittäin huolellisesti jokaiselta kannalta, ei ole käännyttämistä! Kuitenkin tapahtuu niin, että strerilisaatioita myöhemmin tulee purettaviksi, tai tulee tarvetta kalliisiin alkionsiirtoihin tms. kun mieli muuttuu. Jos ja kun itse on varma päätöksestään, voi myös vastata kysymyksiin tyynen itsevarmasti ja suuttumatta, niin kuin aikuisen ihmisen odottaisi tekevän muissakin elämäntilanteissa. Kyllähän sitä joutuu perustelemaan muitakin asioita, työpaikkahaastatteluissa tai vuokra-asuntoa etsittäessä jne. Niin miksei sitten silloin kun tekee vaikeasti peruttavan päätöksen? Oikeastaan soisin, että myös avioliittoa solmivat joutuisivat vastaamaan tiukkoihin kysymyksiin, että tietäisivät mitä ovat tekemässä...
En suuttunutkaan kysymyksistä, mutta se, millä tavalla ne esitettiin, oli alentavaa. Ei sen puoleen, että itsetuntoni kestää kyllä senkin, mutta asiat voisi hoitaa ja esittää eri tavalla. Tuntui siltä, että hoitajat itse ärsyyntyivät siitä, että haluan toimenpiteen tehdä. Nakeltiin niskoja ja tiuskittiin, että turha tulla sitten vaatimaan myöhemmin toimenpiteen purkua, KUN mieli muuttuu. No, pääasia, että homma hoidettiin, ja elämänlaatu sen jälkeen parani huomattavasti.
En. Ei ole kumppania eikä seksuaalista elämää, ei ole ollut 12 vuoteen enkä usko että enää tulee koskaan, joten ei ole tarvetta ehkäisylle.