Meidän kakkosluokkalainen ei ole vielä kyseenalaistanut joulupukin olemassaoloa.

Ei sitä näin joulun alla kannatakkaan kyseenalaistaa. Jää pian lahjat saamatta.

Kyllä vähän uskoo kolmannella luokalla olevakin vielä. Uskokoot, kyllä se kupla pian puhkeaa.

Minäkin uskoin jollain tavalla vielä 10-vuotiaanakin. Olen ihan normaaliälynen kai muuten.

Taisin uskoa joulupukkiin pidempään kuin jumalaan.

Joulupukki on muuten uskottavampi juttu, kun ikuinen rakkaus.

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Tosikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Tosikko.

No voin olla ihan suosiolla, jos se ei-tosikkous meinaa toisen naurettavaksi tekemistä ja valehtelua. Pikaisella googlailulla selviää, että kaikki tutkijat ja psykologit ovat myös tosikkoja ja pitävät lapsille joulupukista valehtelua haitallisena. Tarpeellista se ei ainakaan todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Olethan muistanut kuitenkin kastaa lapsesi ja laittaa hänet pyhäkouluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Tosikko.

No voin olla ihan suosiolla, jos se ei-tosikkous meinaa toisen naurettavaksi tekemistä ja valehtelua. Pikaisella googlailulla selviää, että kaikki tutkijat ja psykologit ovat myös tosikkoja ja pitävät lapsille joulupukista valehtelua haitallisena. Tarpeellista se ei ainakaan todellakaan ole.

Höpö, höpö... Joulupukki on satua eikä valehtelua... En ole itse kokenut tulleeni millään tavoin petetyksi lapsena vaikka joulupukkiin uskoinkin. Kasvatuksessa on joku muu vinossa kuin joulupukki, jos lapsi kokee itsensä petetyksi ja naurunalaiseksi.

Meillä tokaluokkalainen sanoi alkusyksystä "mä ja pinja ollaan meidän luokalla ainoat joiden mielestä joulupukki on totta, kaikki muut sanoi sen olevan satua". Jaksoin silloin kannustaa poikaa siihen, että kyllä se joulupukki on ihan oikea.

Nyt reilu kuukausi sitten eräässä tapahtumassa oli joulupukki ja hänellä oli vähän kökkönen naamari ja asu. Poikaan ei enää tehonnut joulupukkisatu vaan tahtoi tietää totuuden. Kerroin sitten hänelle, että satua se on, mutta se joulupukin tarina on monesta aikuisestakin kiehtova ja hauska jolla saa leikkiä. Pojasta se tuntui hyvältä vastaukselta ja pitihän hänen tietysti mennä sanomaan 6v veljelle ettei joulupukkia oikeasti ole. 6v vähän suuttui asiasta ja on kiikunkaakun uskooko enää vai ei.

Ensin kusetetaan täyttä häkää ja sitten ollaan kiukkuisina, kun se uskookin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Oon tästä, omille lapsilleni en aio satuolennoista valehdella. Voin joulupukista ym. satuolennoista hyvin puhua, mutta jos multa lapsi kysyy onko niitä oikeesti olemassa niin vastaan silloin kyllä totuuden. 

T: itse lapsena huijatuksi tullut, ja sen silloin saatuani selville lievästi loukkaantunut

Oon samaa mieltä siis^

Siis miksi lapsille pitää valehdella, että joku joulupukki olisi olemassa?

Vähän tökeröä ihan siltäkin kantilta, että oikeasti uskovat jonkun mystisen miehen kiikuttavan heille kalliita lahjoja. Eikö olisi parempi, että paketissa olisi antajan nimi, jolloin lapsi tietäisi ketä kiittää.

Minulle ei ikinä ole uskoteltu satuolentoja totena, enkä ole mitään menettänyt.

Lapset 7 ja 4, en ole koskaan uskotellut heille, että joulupukki olisi totta.

Kyllä jo pienet lapset hiljalleen ymmärtävät, että joulupukki on enemmän satua ja tarinaa kuin täyttä totta. Ei sitä nyt kannata lapselle valehtelemalla valehdella, mutta joulun alla ei ole oikea aika laukoa lapselle suoria totuuksia, jos toinen ei mitenkään ole ÄÄNEEN kyseenalaistanut .  Jos lapsi epäilee joulupukin olemassaoloa, niin ei kannata alkaa väittää vastaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi valehtelet lapsellesi? Onko tavoitteena tuhota luottamus? Vai tehdä hänestä pelle ikätovereiden silmissät

Joulu voi olla hieno ja tunnelmallinen juhla myös lapselle ihan ilman huijausta ja naurettavaksi tekemistä. Pukista valehtelu ei palvele lasta vaan aikuista, joka nauttii narraamisesta; on niin hassua ja söpöä, kun ressu uskoo kaiken, mitä keksitään.

Lapsi ei valheita tarvitse. Herkut ja lahjat ja muut tuovat odotuksen ja juhlatunnelman ihan sellaisenaan. Joulupukin tulo jännitti minuakin aikoinaan, vaikka isä ja äiti kertoivat, että se on vain semmoinen leikki. Silti joulu oli jännää ja hienoa. Missään nimessä en olisi halunnut tulla narratuksi.

Sinun on korkea aika korjata virheesi ja kertoa lapselle totuus! Helpommalla olisit toki päässyt, jos et olisi valehdellut alun perinkään.

Tosikko.

No voin olla ihan suosiolla, jos se ei-tosikkous meinaa toisen naurettavaksi tekemistä ja valehtelua. Pikaisella googlailulla selviää, että kaikki tutkijat ja psykologit ovat myös tosikkoja ja pitävät lapsille joulupukista valehtelua haitallisena. Tarpeellista se ei ainakaan todellakaan ole.

Höpö, höpö... Joulupukki on satua eikä valehtelua... En ole itse kokenut tulleeni millään tavoin petetyksi lapsena vaikka joulupukkiin uskoinkin. Kasvatuksessa on joku muu vinossa kuin joulupukki, jos lapsi kokee itsensä petetyksi ja naurunalaiseksi.

Moni lapsi on tuntenut itsensä petetyksi, vaikka sinä et olisikaan. Ja tottahan se onkin, että tietyllä tavalla heitä on petetty, vaikka tarkoitus olisikin ollut hyvä. Satu on kertomus, joka kerrotaan epätotena. Joulupukki-juttu on ihan puhdasta valehtelua.