Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? Liittyy opiskelupaikan vastaanottamiseen
itsepähän soppani keitin
28.11.2018 |
Eli tilanne on se, että valmistuin pari vuotta sitten lukiosta, ja olen nyt ollut sen pari vuotta ns. välivuosityössä jossa olen viihtynyt ihan hyvin. Lukiosta valmistumiseni myöhästyi kuitenkin aikoinaan muutamalla vuodella mm. vakavan unettomuuden takia. Nyt tuon valmistumisen myöhästymisen ja välivuosittelun takia olenkin sitten jo 24-vuotias ja paineet lähteä jatko-opiskelemaan ovat HUIMAT. Lähes kaikki ikäiseni ystävät ovat jo valmistuneet korkeakoulusta, tai ovat juuri valmistumassa tai siirtymässä maisteriopintoihin. Tunnen oloni jälkeenjääneeksi heidän seurassaan. Tähän päälle vielä sukulaisilta tuleva painostus siitä milloin lähden opiskelemaan, ja tietenkin oma haluni päästä opiskelemaan sellaista alaa mitä jaksaisin tehdä eläkeikään saakka ja millä elättäisin itseni. Tämä välivuosityöni kun se ei kuitenkaan ole. Olisin toki hakenut jatko-opiskelupaikkaa jo heti lukiosta valmistuttuani, mutta en ole vielä löytänyt itselleni mieluista alaa joten hakeminenkin on jäänyt.
Noh pikakelaus, nämä kaikki ulko- ja sisäpuolelta tulleet paineet johtivat siihen, että päädyin viime syksyn haussa hakemaan ammattikorkeakouluun ja hieman yllättäen - pääsin todistusvalinnalla kouluun sisään! Hain siis hoitoalalle. Kyseessä ei ole sairaanhoitaja, vaan eräs toinen amk-hoitaja. Tämä ala on ollut mietinnässäni jo muutaman vuoden sillä se täyttää osan kriteereistä joita työltäni toivon (työ on itsenäistä ja rauhallista, saan toimia ikäänkuin asiantuntijana ja työllisyyskin on loistava), mutta se ei ole kuitenkaan täysin sitä mikä tuntuu omalta. Tämä ala on ollut minulle se vaihtoehto B, se ala jolle haen jos en pääse mihinkään muuhun kouluun. Ja nyt päädyin sitten paineiden musertamana hakemaan suoraan tänne vaihtoehto B:hen, vaikka en ole edes vielä keksinyt vaihtoehto A:ta saatika hakenut sinne.
En ole vielä hyväksynyt koulupaikkaa, sillä tuntuu, että haluaisin tulevaisuudeltani ehkä vielä hieman enemmän, hieman haastavampaa työtä (vaikka toki tämäkin työ on haastavaa) ja ehkä paremmin palkattua työtäkin. Hoitoalakin itsessään mietityttää, ja olen kouluunpääsyn jälkeen alkanut ajattelemaan että onko minusta sittenkään muiden ihmisten hoivaajaksi. Toisaalta tuntuu ihanalta ajatukselta, että pääsisin vihdoinkin jatkamaan elämääni jos vastaanotan koulupaikan, mutta toisaalta päässäni takoo ajatus siitä, että tulenko katumaan tätä "ihan-ok" alavalintaani. Yliopistossa olisi muutama houkutteleva ala, mutta en osaa päättää tiettyä alaa, ja sisäänpääsykin saattaisi sitten olla taas monen vuoden prosessi. Siksi tuntuisi houkuttelevalta vastaanottaa tämä hoitoalan opiskelupaikka ja välttää vielä mahdollisesti parin vuoden paikallaan junnaaminen elämässä.
Nyt olisivatkin siis kaikki mielipiteet ja neuvot tervetulleita; mitä te tekisitte jos olisitte tilanteessani? Kannattaisiko minun luopua unelmistani ja tyytyä siihen, että pääsen varmasti työllistävälle alalle jossa työ vaikuttaa ihan ookoolta, vai olisiko sittenkin järkevämpää kieltäytyä koulupaikasta ja jatkaa vielä unelma-alan etsintää ja hakua?
Anteeksi vielä ehkä hieman huonosti jäsenneltyä ja vaikealukuista tekstiä, tämä aihe kun herättää niin paljon tunteita itsessäni että on vaikea kirjoittaa sujuvasti :S
Kommentit (33)
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne. Tein ensin duunia lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla 3 vuotta, koska en kerta kaikkiaan tiennyt mitä haluaisin opiskella. Sitten menin hakemaan apua ammatinvalintapsykologilta, jonka kanssa päädyttiin siihen että lähtisin opiskelemaan bioanalyytikoksi terveydenhoito-oppilaitokseen. Se oli lähinnä ala, joka ei erityisemmin ahdistanut, koska siinä varsinaista ihmisten hoitamista ei ole vaan vain lyhyitä kohtaamisia näytteenoton merkeissä.
No, menin sinne kouluun, mutta tajusin aika pian, että mulle epäsosiaaliselle erakolle se näytteenotossa ihmisten kohtaaminenkin oli ahdistavaa. Lisäksi totesin että työ on älyllisesti ei-vaativaa, rutiininomiaista ja tylsää. Halusin jotain haastavampaa. Niinpä hain yliopistoon ihan toiselle alalle, sellaiselle jota ammatinvalintapsykologi ei olisi ikinä minulle ehdottanut koska kerroin että matematiikka ei ole vahvuuteni. Pääsin yliopistoon ja lopetin siis terveydenhoitoalan opinnot vuoden jälkeen kesken.
Eli ihan miten vaan voi toimia, voit olla ottamatta tuota opiskelupaikkaa tai vaikka tehdä kuten minä, mennä sinne ja antaa sille mahdollisuuden mutta jos sitten tuntuu siltä ettei ole oma juttu niin hakea samaan aikaan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne. Tein ensin duunia lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla 3 vuotta, koska en kerta kaikkiaan tiennyt mitä haluaisin opiskella. Sitten menin hakemaan apua ammatinvalintapsykologilta, jonka kanssa päädyttiin siihen että lähtisin opiskelemaan bioanalyytikoksi terveydenhoito-oppilaitokseen. Se oli lähinnä ala, joka ei erityisemmin ahdistanut, koska siinä varsinaista ihmisten hoitamista ei ole vaan vain lyhyitä kohtaamisia näytteenoton merkeissä.
No, menin sinne kouluun, mutta tajusin aika pian, että mulle epäsosiaaliselle erakolle se näytteenotossa ihmisten kohtaaminenkin oli ahdistavaa. Lisäksi totesin että työ on älyllisesti ei-vaativaa, rutiininomiaista ja tylsää. Halusin jotain haastavampaa. Niinpä hain yliopistoon ihan toiselle alalle, sellaiselle jota ammatinvalintapsykologi ei olisi ikinä minulle ehdottanut koska kerroin että matematiikka ei ole vahvuuteni. Pääsin yliopistoon ja lopetin siis terveydenhoitoalan opinnot vuoden jälkeen kesken.
Eli ihan miten vaan voi toimia, voit olla ottamatta tuota opiskelupaikkaa tai vaikka tehdä kuten minä, mennä sinne ja antaa sille mahdollisuuden mutta jos sitten tuntuu siltä ettei ole oma juttu niin hakea samaan aikaan muualle.
Kiitos tästä kommentista! Sinänsä vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta lähteä kokeilemaan tämän alan opiskelua ja hakea sitten muualle jos ei nappaakaan, mutta opintolaina pelottaa. Joutuisin ottamaan sitä kuitenkin jokaiselta kuukaudelta kun koulussa olen, ja jos vaihtaisin alaa ja olisin ollut tuossa koulussa jo vuoden niin se opintolainan määrä kyllä kasvaisi aika rutkasti. Samatellen olen epävarma siitä, onko koulunvaihtajalla edes mahdollisuutta siihen 40% opintolainan "anteeksiantoon", joka olisi minulle näin köyhän perheen lapsena kuitenkin aika tärkeä. Ap
Kannattaa miettiä tarkkaan mitä tekee. Jos otat tuon amk-paikan vastaan ja haluat myöhemmin opiskella ihan toisen alan yliopistotutkinnon, sisäänpääsy tulee olemaan erittäin vaikeaa koska et enää pääse hakemaan ensikertalaisten kiintiössä. Jos taas suoritat tuon amk-koulutuksen ja haluat jatkaa yliopistossa maisterikoulutukseen (terveystieteet), sisäänpääsy on paljon helpompaa.
Lisäksi kannattaa sulkea korvat sille, mitä ympäristö vaatii. Ja unohtaa ajatukset, että olet jo liian vanha ja sinun pitäisi olla elämässä jossain tietyssä vaihessa. Olet edelleen tosi nuori ja kerkeät kyllä elämässäsi opiskelemaan ja tekemään töitä enemmän kuin tarpeeksi.
Jos kerran yliopistoon pääsy voi olla muutaman vuoden prosessi, niin ilman muuta otat vastaan tämän "ihan ok" paikan. Jos sinulla on keväisin lukemista yliopiston pääsykokeisiin, niin suunnittelet opintosi niin että otat keväällä enemmän aikaa lukemiselle ja yrität päästä sinne unelmiesi paikkaan. Organisoi niin että jaksat. Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa? Elämä saattaa olla pari kuukauttaa pelkkää työtä ja lukemista, mutta et ole ainoa. Ja kuka tietää vaikka tämä vastaanottamasi "ok paikka" olisikin ylikiva. Aina voi lukea ylemmän AMK-tutkinnon ja hyvä tyyppi pääsee etenemään työssään.
Itse olen aikanani lukenut ylemmän AMK-tutinnon päätoimisen työni ohessa. Osa tehtävistä oli toki tehtävissä ja sovellettavissa silloiseen työhöni.
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Jep. Pääsykokeisiin luku on ihan täysipäiväistä hommaa. Yo:ssa vaikein tentti on pääsykoe, muu onkin helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Jokseenkin tuo kuva minullakin pääsykokeisiin lukemisesta on. Luultavasti joutuisin ottamaan töistäni jonkinnäköistä vapaata, että voisin täysillä keskittyä yliopiston pääsykokeisiin - ja ehkä valmennuskurssiinkin. Vuokrakin pitäisi silti maksaa, huoh. Asun pk-seudulla ja no, Helsingin yliopistossa ei ole mitkään päätä huimaavat sisäänpääsyprosentit. Itseäni kiinnostavilla aloilla ne ovat parhaimmillaan kolmen prosentin luokkaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervendenhuolto-ala on rutiinityötä alusta loppuun. Samat asiat teet eläkkeeseen asti joka päivä.
Kannattaa miettiä tykkäätkö sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne. Tein ensin duunia lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla 3 vuotta, koska en kerta kaikkiaan tiennyt mitä haluaisin opiskella. Sitten menin hakemaan apua ammatinvalintapsykologilta, jonka kanssa päädyttiin siihen että lähtisin opiskelemaan bioanalyytikoksi terveydenhoito-oppilaitokseen. Se oli lähinnä ala, joka ei erityisemmin ahdistanut, koska siinä varsinaista ihmisten hoitamista ei ole vaan vain lyhyitä kohtaamisia näytteenoton merkeissä.
No, menin sinne kouluun, mutta tajusin aika pian, että mulle epäsosiaaliselle erakolle se näytteenotossa ihmisten kohtaaminenkin oli ahdistavaa. Lisäksi totesin että työ on älyllisesti ei-vaativaa, rutiininomiaista ja tylsää. Halusin jotain haastavampaa. Niinpä hain yliopistoon ihan toiselle alalle, sellaiselle jota ammatinvalintapsykologi ei olisi ikinä minulle ehdottanut koska kerroin että matematiikka ei ole vahvuuteni. Pääsin yliopistoon ja lopetin siis terveydenhoitoalan opinnot vuoden jälkeen kesken.
Eli ihan miten vaan voi toimia, voit olla ottamatta tuota opiskelupaikkaa tai vaikka tehdä kuten minä, mennä sinne ja antaa sille mahdollisuuden mutta jos sitten tuntuu siltä ettei ole oma juttu niin hakea samaan aikaan muualle.
Kiitos tästä kommentista! Sinänsä vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta lähteä kokeilemaan tämän alan opiskelua ja hakea sitten muualle jos ei nappaakaan, mutta opintolaina pelottaa. Joutuisin ottamaan sitä kuitenkin jokaiselta kuukaudelta kun koulussa olen, ja jos vaihtaisin alaa ja olisin ollut tuossa koulussa jo vuoden niin se opintolainan määrä kyllä kasvaisi aika rutkasti. Samatellen olen epävarma siitä, onko koulunvaihtajalla edes mahdollisuutta siihen 40% opintolainan "anteeksiantoon", joka olisi minulle näin köyhän perheen lapsena kuitenkin aika tärkeä. Ap
Itse nostin myös kaiken mahdollisen opintolainan koko opiskeluajalta. En koskaan murehtinut asiaa, varsinkaan kun tämä toinen ala jolle hankin akateemisen koulutuksen, on varmasti työllistävä ja hyväpalkkainen (it-ala). Ja siinähän ne opintolainat tuli ihan helposti ja huomaamatta palkoista maksettua sitten kun töihin pääsi. Mitään opintolainan anteeksiantoja ei siihen aikaan ollut, mutta eipä kaivattukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Riippuu nyt ihan mihin hakee. Itse hain opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia, ja pääsykoemateriaali oli ihan kevyttä kamaa, ja vain 1 kirja. Pääsin vieläpä sisään kiintiössä jossa otetaan 15 parhaiten pääsykokeessa menestynyttä ilman huomioimatta todistuksia tai muuta, vaikka lukaisin sen kirjan vain 2 kertaa läpi.
- 2
Tähän olisi helppo vastata, että jättäisin vaihtoehto B:n ja keskittyisin nyt täysillä A:n valintakokeeseen. Mutta jos et edes tiedä, mikä se olisi, niin se tekeekin asiasta paljon vaikeampaa.
Varmaan ottaisin B:n vastaan, mutta isona riskinä siinä on kyllä, että sen jälkeen et ole enää ensi kertaa pyrkimässä korkeakouluun ja pääsy vaikeutuu.
Hankala tilanne. Tuntuu silti aika haihattelulta hylätä opiskelupaikka ja jäädä odottelemaan sitä, että sulle valkenee, mitä oikeasti tahdot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Jokseenkin tuo kuva minullakin pääsykokeisiin lukemisesta on. Luultavasti joutuisin ottamaan töistäni jonkinnäköistä vapaata, että voisin täysillä keskittyä yliopiston pääsykokeisiin - ja ehkä valmennuskurssiinkin. Vuokrakin pitäisi silti maksaa, huoh. Asun pk-seudulla ja no, Helsingin yliopistossa ei ole mitkään päätä huimaavat sisäänpääsyprosentit. Itseäni kiinnostavilla aloilla ne ovat parhaimmillaan kolmen prosentin luokkaa. Ap
Kannattaa kyllä miettiä onko tuo Helsingin yliopisto ihan ehdoton. Pääsymahdollisuuksia voisi lisätä kummasti jos antaisi vaikka Turulle tai Tampereellekin mahdollisuuden, edes toissijaisena hakuvaihtoehtona. Ja sitäkin tehdään, että haetaan alalle jonne on suht helppo päästä sisään, sitten vaihdetaan linjaa vuoden jälkeen ja siinä onkin siitä ekalta alalta sivuainekokonaisuus samalla valmiina. Ja joskus käy niinkin, että kakkosvaihtoehto, jonka piti olla vaan "vaihdan heti kun pystyn" imaisee mukaansa ja tekeekin siitä tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
. Asun pk-seudulla ja no, Helsingin yliopistossa ei ole mitkään päätä huimaavat sisäänpääsyprosentit. Itseäni kiinnostavilla aloilla ne ovat parhaimmillaan kolmen prosentin luokkaa.
Eli sun pitäisi päättää, että otatko tuon amk-paikan vastaan ja unohdat yliopiston noilta aloilta vai jätätkö paikan ottamatta ja koitat saada yliopistopaikan. Koska jos sisäänpääsyprosentti on 3, se on vielä minimaalisempi niillä, jotka ei pääse hyötymään ensikertalaiskiintiöstä. Eli sisäänpääsyn ei-ensikertalaiskiintiöstä saa unohtaa.
Sen sijaan, että ottaisin amk-paikan vastaan ja kokeilisin yliopistoon hakua jos amk ei nappaa, en ottaisi amk-paikkaa ja kokeilisin yliopistoon hakemista. Jos en pääsisi, niin sinne amk:iin varmaankin pääsisi myöhemminkin. Helpompi se on noin päin tehdä, kuin se, että käyttää ensikertalaisstatuksensa johonkin sellaiseen, joka jääkin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne. Tein ensin duunia lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla 3 vuotta, koska en kerta kaikkiaan tiennyt mitä haluaisin opiskella. Sitten menin hakemaan apua ammatinvalintapsykologilta, jonka kanssa päädyttiin siihen että lähtisin opiskelemaan bioanalyytikoksi terveydenhoito-oppilaitokseen. Se oli lähinnä ala, joka ei erityisemmin ahdistanut, koska siinä varsinaista ihmisten hoitamista ei ole vaan vain lyhyitä kohtaamisia näytteenoton merkeissä.
No, menin sinne kouluun, mutta tajusin aika pian, että mulle epäsosiaaliselle erakolle se näytteenotossa ihmisten kohtaaminenkin oli ahdistavaa. Lisäksi totesin että työ on älyllisesti ei-vaativaa, rutiininomiaista ja tylsää. Halusin jotain haastavampaa. Niinpä hain yliopistoon ihan toiselle alalle, sellaiselle jota ammatinvalintapsykologi ei olisi ikinä minulle ehdottanut koska kerroin että matematiikka ei ole vahvuuteni. Pääsin yliopistoon ja lopetin siis terveydenhoitoalan opinnot vuoden jälkeen kesken.
Eli ihan miten vaan voi toimia, voit olla ottamatta tuota opiskelupaikkaa tai vaikka tehdä kuten minä, mennä sinne ja antaa sille mahdollisuuden mutta jos sitten tuntuu siltä ettei ole oma juttu niin hakea samaan aikaan muualle.
Kiitos tästä kommentista! Sinänsä vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta lähteä kokeilemaan tämän alan opiskelua ja hakea sitten muualle jos ei nappaakaan, mutta opintolaina pelottaa. Joutuisin ottamaan sitä kuitenkin jokaiselta kuukaudelta kun koulussa olen, ja jos vaihtaisin alaa ja olisin ollut tuossa koulussa jo vuoden niin se opintolainan määrä kyllä kasvaisi aika rutkasti. Samatellen olen epävarma siitä, onko koulunvaihtajalla edes mahdollisuutta siihen 40% opintolainan "anteeksiantoon", joka olisi minulle näin köyhän perheen lapsena kuitenkin aika tärkeä. Ap
Itse nostin myös kaiken mahdollisen opintolainan koko opiskeluajalta. En koskaan murehtinut asiaa, varsinkaan kun tämä toinen ala jolle hankin akateemisen koulutuksen, on varmasti työllistävä ja hyväpalkkainen (it-ala). Ja siinähän ne opintolainat tuli ihan helposti ja huomaamatta palkoista maksettua sitten kun töihin pääsi. Mitään opintolainan anteeksiantoja ei siihen aikaan ollut, mutta eipä kaivattukaan.
Jep, hoitoalalla saisin varmasti maksella opintolainoja pois monta, monta vuotta. Ei kyllä ainakaan yhtään motivaatiota alaa kohtaan nosta tuo pienipalkkaisuus :-D Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet muutkin ovat opiskelleet työnsä ohessa, joten miksi sinä et pystyisi lukemaan pääsykokeisiin opintojesi ohessa?
Opiskelu ja pääsykokeisiin luku on kaksi täysin eri asiaa, huomaa ettet ole yliopiston pääsykokeisiin lukenut. Mikään opiskelu ei taatusti ole niin raskasta ja vaativaa kuin pääsykokeisiin luku, pääsykoemateriaali kun pitää osata about ulkoa sekä pystyä soveltamaan sitä.
Riippuu nyt ihan mihin hakee. Itse hain opiskelemaan tietojenkäsittelyoppia, ja pääsykoemateriaali oli ihan kevyttä kamaa, ja vain 1 kirja. Pääsin vieläpä sisään kiintiössä jossa otetaan 15 parhaiten pääsykokeessa menestynyttä ilman huomioimatta todistuksia tai muuta, vaikka lukaisin sen kirjan vain 2 kertaa läpi.
- 2
Useimmilla aloilla se ei kuitenkaan mene noin. Vaan niin, että pääsykokeisiin valmistautuminen vaatii todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli aikoinaan vähän sama tilanne. Tein ensin duunia lukion jälkeen tehtaan liukuhihnalla 3 vuotta, koska en kerta kaikkiaan tiennyt mitä haluaisin opiskella. Sitten menin hakemaan apua ammatinvalintapsykologilta, jonka kanssa päädyttiin siihen että lähtisin opiskelemaan bioanalyytikoksi terveydenhoito-oppilaitokseen. Se oli lähinnä ala, joka ei erityisemmin ahdistanut, koska siinä varsinaista ihmisten hoitamista ei ole vaan vain lyhyitä kohtaamisia näytteenoton merkeissä.
No, menin sinne kouluun, mutta tajusin aika pian, että mulle epäsosiaaliselle erakolle se näytteenotossa ihmisten kohtaaminenkin oli ahdistavaa. Lisäksi totesin että työ on älyllisesti ei-vaativaa, rutiininomiaista ja tylsää. Halusin jotain haastavampaa. Niinpä hain yliopistoon ihan toiselle alalle, sellaiselle jota ammatinvalintapsykologi ei olisi ikinä minulle ehdottanut koska kerroin että matematiikka ei ole vahvuuteni. Pääsin yliopistoon ja lopetin siis terveydenhoitoalan opinnot vuoden jälkeen kesken.
Eli ihan miten vaan voi toimia, voit olla ottamatta tuota opiskelupaikkaa tai vaikka tehdä kuten minä, mennä sinne ja antaa sille mahdollisuuden mutta jos sitten tuntuu siltä ettei ole oma juttu niin hakea samaan aikaan muualle.
Kiitos tästä kommentista! Sinänsä vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta lähteä kokeilemaan tämän alan opiskelua ja hakea sitten muualle jos ei nappaakaan, mutta opintolaina pelottaa. Joutuisin ottamaan sitä kuitenkin jokaiselta kuukaudelta kun koulussa olen, ja jos vaihtaisin alaa ja olisin ollut tuossa koulussa jo vuoden niin se opintolainan määrä kyllä kasvaisi aika rutkasti. Samatellen olen epävarma siitä, onko koulunvaihtajalla edes mahdollisuutta siihen 40% opintolainan "anteeksiantoon", joka olisi minulle näin köyhän perheen lapsena kuitenkin aika tärkeä. Ap
Itse nostin myös kaiken mahdollisen opintolainan koko opiskeluajalta. En koskaan murehtinut asiaa, varsinkaan kun tämä toinen ala jolle hankin akateemisen koulutuksen, on varmasti työllistävä ja hyväpalkkainen (it-ala). Ja siinähän ne opintolainat tuli ihan helposti ja huomaamatta palkoista maksettua sitten kun töihin pääsi. Mitään opintolainan anteeksiantoja ei siihen aikaan ollut, mutta eipä kaivattukaan.
Jep, hoitoalalla saisin varmasti maksella opintolainoja pois monta, monta vuotta. Ei kyllä ainakaan yhtään motivaatiota alaa kohtaan nosta tuo pienipalkkaisuus :-D Ap
Kyllähän noita tavallisesti monta vuotta, jopa yli vuosikymmen maksellaan, ja siksi juuri opintolaina onkin niin kiva kun sitä voi lyhentää vaikka vain jonkun kämäisen satasen kuussa 10 vuotta, eikä silti kerry valtavaa korkotaakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäkin tehdään, että haetaan alalle jonne on suht helppo päästä sisään, sitten vaihdetaan linjaa vuoden jälkeen ja siinä onkin siitä ekalta alalta sivuainekokonaisuus samalla valmiina.
Sitä linjaa ei noin vaan vaihdeta, vaan se vaihdetaan ainoastaan pääsykokeiden kautta, jos vaihdetaan. Ja kun on ensikertalaisstatuksensa menettänyt, linjaa vaihdetaan vielä paljon epätodennäköisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Asun pk-seudulla ja no, Helsingin yliopistossa ei ole mitkään päätä huimaavat sisäänpääsyprosentit. Itseäni kiinnostavilla aloilla ne ovat parhaimmillaan kolmen prosentin luokkaa.
Eli sun pitäisi päättää, että otatko tuon amk-paikan vastaan ja unohdat yliopiston noilta aloilta vai jätätkö paikan ottamatta ja koitat saada yliopistopaikan. Koska jos sisäänpääsyprosentti on 3, se on vielä minimaalisempi niillä, jotka ei pääse hyötymään ensikertalaiskiintiöstä. Eli sisäänpääsyn ei-ensikertalaiskiintiöstä saa unohtaa.
Sen sijaan, että ottaisin amk-paikan vastaan ja kokeilisin yliopistoon hakua jos amk ei nappaa, en ottaisi amk-paikkaa ja kokeilisin yliopistoon hakemista. Jos en pääsisi, niin sinne amk:iin varmaankin pääsisi myöhemminkin. Helpompi se on noin päin tehdä, kuin se, että käyttää ensikertalaisstatuksensa johonkin sellaiseen, joka jääkin kesken.
Tuo ensikertalaisuus on kyllä opintolainan määrän kanssa sellainen asia, joka saa tämän valinnan tuntumaan siltä että nyt on tosiaankin kyseessä sellainen valinta joka määrittää loppuelämäni. Jos joku vatipää ei olisi keksinyt ensikertalaiskiintiötä, en olisi tässä edes kyselemässä ja avautumassa vauvapalstalle tarinaani, vaan olisin jo hyväksynyt minulle tarjotun koulupaikan aikoja sitten :-D Mitään ongelmaa ei olisi, voisin rauhassa katsoa kuoriutuisiko alasta sittenkin se lempparialani, ja jos ei, niin vaihtaa alaa ja olla näinollen paremmin hyödyksi yhteiskunnalle kun päätyisin sellaiselle alalle joka oikeasti kiinnostaisi ja siten työmotivaatiokin olisi huipussaan. Kiitos rutkasti ensikertalaiskiintiön keksijälle tästä!! Voisin paasata loputtomiin tästä kuinka ensikertalaiskiintiö on aivan p-ska keksintö ja pitkällä tähtäimellä vain kaikin puolin huono asia, kun tulevaisuudessa ihmiset ovat päätyneet sellaiselle alalle josta eivät sitten loppujenlopuksi pidäkään - ja mihin se johtaakaan? Ihmisten uudelleenkouluttautumiseen joskus nelikymppisinä. Sanokaa minun sanoneen! Vihainen Ap :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitäkin tehdään, että haetaan alalle jonne on suht helppo päästä sisään, sitten vaihdetaan linjaa vuoden jälkeen ja siinä onkin siitä ekalta alalta sivuainekokonaisuus samalla valmiina.
Sitä linjaa ei noin vaan vaihdeta, vaan se vaihdetaan ainoastaan pääsykokeiden kautta, jos vaihdetaan. Ja kun on ensikertalaisstatuksensa menettänyt, linjaa vaihdetaan vielä paljon epätodennäköisemmin.
Ok, nämä on muuttuneet siitä kun itse opiskelin näköjään. Silloin saman tiedekunnan sisällä onnistui aika helposti vaihtaa toiseen oppiaineeseen. Itse opiskelin matemaattis-luonnontieteellisessä ja siihen aikaan kun matematiikkaan ja tietojenkäsittelyoppiin oli helppo päästä sisään, niin jotkut jotka oikeasti halusivat lukea esim. biokemiaa tai biologiaa, hakivat noihin kahteen ensinmainittuun, sitten anoivat pääaineen vaihtoa.
En osaa sanoa, mutta se mikä työllistää juuri nyt ei välttämättä työllistä 5 tai 10 vuoden päästä.