Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Missä olisi yhteisö/paikka, joka hyväksyy yh-äidin ilman halveksintaa?
28.11.2018 |
Olen erittäin yksinäinen ja kahden lapsen yh-äiti (ex olisi riistänyt ennen pitkää henkeni, jos en olisi eronnut). Avioliiton ja aiemman ulkomailla asumiseni myötä ystväyyssuhteet ovat jääneet vuosien varrella ulkomaille ja avioliiton aikana en saanut sellaisia pitääkään. Olenkin nykyisin työkavereita ja paria ulkomaista chat-kaveria lukuunottamatta täysin yksinäinen, ts. mulla ei ole ainoatakaan live-kaveria. Exäni tai vanhempieni kanssa juttelen muutaman kerran viikossa puhelimessa. Siinä kaikki.
Mihin toimintaan kehtaisin/uskaltaisin mennä mukaan näillä taustoillani? Toisin sanoen missä saisin olla avoimesti oma itseni ilman, että mua katseltaisiin halveksien nenänvartta pitkin, kun mulla ei ole kumppania tai kavereitakaan?
Haluaisin mennä johonkin sosiaaliseen harrastukseen/toimintaan ja jonkun seurakunnan toimintaan ehkä mukaan, mutta niissä on vieläkin häpeällisempää olla yh-äiti. En nyt voi mistään itselleni kumppaniakaan keksiä, kun se nyt on vieläkin vaikeampaa.
Lastenkaan kanssa yhdessä en kehtaa kovinkaan moneen paikkaan mennä, sillä he ovat hieman villejä ja toinen on ns. erityislapsi, joten häpeän heidänkin käytöstään, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Yhdessä käydään joissain paikoissa (Heureka, eläinpuistot ym. ja hoplop jne.) kolmistaan vapaa-ajalla, mutta eipä niissä uusiin ihmisiin tutustu kuitenkaan. Mikä auttaisi?
Kommentit (47)
Miksi h.%$$ssä uusi aloitus taas?
Tämä on joku naisvihaajamies, joka provoaa ja yrittää painostaa kaikkia naisia suhteeseen vastenmielistenkin miesten kanssa haukkumalla yh:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotin ajan varaamista ev.lut. seurakunnan diakonille, joka voisi toimia keskusteluapuna ja ohjata seurakunnassa tarjolla olevaan toimintaan.
Mystinen ajatus, että joku halveksisi sinua taustasi vuoksi. Totta, tällä palstalla riittää ihmisiä, jotka suhtautuvat negatiivisesti, mutta valtaosa normaaleista ihmisistä hyväksyy eron.
Suosittelen Facebookissa olevaa Naisten treffit (muistaakseni) -palstaa, jota kautta monet naiset ovat tutustuneet uusiin ihmisiin.
Et sinä ole ainoa eronnut ja monilla muillakin on huolia lapsistaan. :)
Jos et itse arvosta itseäsi, niin huono se on muidenkaan sinun häntääsi alkaa nostelemaan. Kissa nostaa itse häntänsä, eli tässä tapauksessa se olet sinä. Lopeta typerä itsesääli. Itsesääli ei ole sinua auttanut tähänkään mennessä, joten fiksu ihminen muuttaa toimintatapojaan silloin. Ihmiset arvostavat sinua tasan niin paljon kuin sinä arvostat itseäsi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi h.%$$ssä uusi aloitus taas?
Tämä on joku naisvihaajamies, joka provoaa ja yrittää painostaa kaikkia naisia suhteeseen vastenmielistenkin miesten kanssa haukkumalla yh:ta.
En ole naistenvihaaja missään tapauksessa, enkä kyllä ole mieskään. Olen kyllä ihan nuoresta lähtien lukenut mm. Suomi24-palstaa ja ne mielipiteet siellä ovat juurtuneet käytännössä faktoina ajatteluuni. En toivo kenenkään olevan huonossa suhteessa.
Itselläni ei ole mitään yh-äitejä vastaan, mutta tällä ja monilla muillakin palstoilla on tullut ilmi se, että käytännössä kaikki miehet suhtautuvat hyvin negatiivisesti ja halveksien yh-äiteihin ja osa naisistakin. En voi sille itse mitään ja siihen on mun nyt vain sopeuduttava.
Lisäksi uskovaisisten ihmisten parissa on kieltämättä myös negatiivista suhtautumista eronneita kohtaan muutenkin keskivertoa enemmän. Sekin on vain realismia ja fakta, joka käy ilmi erilaisia palstoja lukemalla. Se myös tuo uusia haasteita, jos ajattelisi menevänsä jonkun seurakunnan toimintaan mukaan.
Olen nimittäin todella ujo ja itsetuntoni on aika huono. Lannistun helposti, jos kohtaan negatiivista kohtelua. En osaa oikein pitää puoliani ja kohdata vaikeuksia itsevarmasti ja vahvasti.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et itse arvosta itseäsi, niin huono se on muidenkaan sinun häntääsi alkaa nostelemaan. Kissa nostaa itse häntänsä, eli tässä tapauksessa se olet sinä. Lopeta typerä itsesääli. Itsesääli ei ole sinua auttanut tähänkään mennessä, joten fiksu ihminen muuttaa toimintatapojaan silloin. Ihmiset arvostavat sinua tasan niin paljon kuin sinä arvostat itseäsi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
No siis en osaa olla sellainen, että jotenkin yksin jaksaisin kohottaa kaikkien yh-äitien mainetta kollektiivisesti olemalla jotenkin rohkea ja esimerkillinen nainen. Hädin tuskin voimani riittävät edes nykyisen elämäni elämiseen ja arjen pyöritykseen. Olen kiltti ja kunnollinen, raitis ja työssäkäyvä, mutta olen todella ujo hissukka ja välttelen luontaisesti kaikkea sellaista, että olisin jotenkin esillä ja näkyvillä.
Miten silti voisin jotenkin tyhjästä arvostaa itseäni, kun ei minussa ihan oileasti ole mitään erityistä arvostamisen aihetta? En ole tehnyt mitään huippuhienoa ja "coolia" vuosikausiin, vaan olen vain elänyt ensin huonossa suhteessa ja kasvattanut lapsia sekä käynyt töissä. Niitä ennen opiskelin. Arkeni on erittäin harmaata, tylsää ja yksinäistä.
T. Ap
Lisäksi minun ihailemani henkilö tiettävästi suhtautuu negatiivisesti yh-äiteihin ja siihen, että erosin. :( Siis en tunne häntä henkilökohtaisesti, mutta olen välillä jutellut hänen kanssaan. Hän ilmeisesti suhtautuu minuun hyvinkin negatiivisesti monellakin tasolla ja edustan (yh-äitiyteni ja eroni vuoksi) täysin toisenlaisia elämänarvoja kuin mitä hän itse edustaa. Itse ihailen häntä valtavasti kuitenkin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mystinen ajatus, että joku halveksisi sinua taustasi vuoksi. Totta, tällä palstalla riittää ihmisiä, jotka suhtautuvat negatiivisesti, mutta valtaosa normaaleista ihmisistä hyväksyy eron.
Suosittelen Facebookissa olevaa Naisten treffit (muistaakseni) -palstaa, jota kautta monet naiset ovat tutustuneet uusiin ihmisiin.
Et sinä ole ainoa eronnut ja monilla muillakin on huolia lapsistaan. :)
On varmasti sellaisiakin, jotka hyväksyvät tai "suvaitsevat" minun olemassaoloni, mutta ainakin miehet ja parisuhteessa elävät naiset eivät oikein kovin myönteisesti oletuksena suhtaudu. Olen huomannut, että pari naapuriakin suhtautuu jotenkin pilkallisen halveksivasti minuun. Päiväkodissakin oli nihkeä suhtautuminen, mutta sen jälkeen, kun lasten isä (minua kohtaan kamala, mutta siistin ja komeahkon näköinen ensikatsomalta) kävi joskus päiväkodilla, niin statukseni jotenkin kohosi, vaikka olenkin eronnut.
T. Ap
Sen erityislapsen diagnoosin mukainen potilasyhdistys. He järjestävät virkistys- ja sopeutumisvalmennustilaisuuksia. Jopa leirejä. Tai yksinhuoltajien yhdistyskset. Suomi on kuuluisa yhdistyksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen erityislapsen diagnoosin mukainen potilasyhdistys. He järjestävät virkistys- ja sopeutumisvalmennustilaisuuksia. Jopa leirejä. Tai yksinhuoltajien yhdistyskset. Suomi on kuuluisa yhdistyksistään.
Olen sellaista harkinnutkin. Siitä yh-statuksestani haluaisin oikeasti vain vaieta. Työpaikallanikin vain yksi tietää, että olen eronnut ja ex-miehenikään ei ole vielä pari vuotta eron jälkeenkään kertonut töissään kenellekään.
T. Ap
En ole huomannut mitään yh-halveksuntaa muualla kuin tällä palstalla. Ehkä elän laput silmillä. Ainoat yh-kommentit olen saanut positiivisessa valossa. Ehkä en osaa tulkita katseita ja naivilta oletan ihmisten arvostavan henkilöä joka raataa kahden edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että olen juuri tyypillinen pullea yh tummien lasten kanssa. Mutta sitähän aloitiskin ajaa takaa.
Silti olen saanut ihan normaalia kohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen erityislapsen diagnoosin mukainen potilasyhdistys. He järjestävät virkistys- ja sopeutumisvalmennustilaisuuksia. Jopa leirejä. Tai yksinhuoltajien yhdistyskset. Suomi on kuuluisa yhdistyksistään.
Olen sellaista harkinnutkin. Siitä yh-statuksestani haluaisin oikeasti vain vaieta. Työpaikallanikin vain yksi tietää, että olen eronnut ja ex-miehenikään ei ole vielä pari vuotta eron jälkeenkään kertonut töissään kenellekään.
T. Ap
Kommenteista päätellen eka toimi olisi käydä itse oma suhtautuminen yksinhuoltajiin läpi. Ongelman ydin näyttäisi olevan siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut mitään yh-halveksuntaa muualla kuin tällä palstalla. Ehkä elän laput silmillä. Ainoat yh-kommentit olen saanut positiivisessa valossa. Ehkä en osaa tulkita katseita ja naivilta oletan ihmisten arvostavan henkilöä joka raataa kahden edestä.
En minäkään livenä ole saanut muita ikäviä viboja kuin naapureilta ja siltä ainoalta työkaverilta, joka tietää (se yksi naapuri kyseli, tarvitsisinko apua, kun yksin kannoin raskaita muuttotavaroita ja katseli sitä ennen jotenkin epäuskoisina - siitä jäi jotenkin ikävä olo, kun siis sen katseesta näki, että se arvasi, ettei ole ns. miestä talossa).
Se työkaveri suhtautuu minuun nykyään jotenkin alentuvan säälivästi ja puhuu aina yh-äidit sitä ja tätä blabla., toisin sanoen en ole enää hänelle oma itseni, vaan yh-äitien edustaja pelkästään. Muille työkavereilleni en aio edes kertoa (tosin en ole varma, onko se yksi lipsauttanut asian eteenpäin).
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että olen juuri tyypillinen pullea yh tummien lasten kanssa. Mutta sitähän aloitiskin ajaa takaa.
Silti olen saanut ihan normaalia kohtelua.
No niin. Sieltä niitä kommentteja jo tulikin. Olen itse asiassa hoikka ja lapseni ovat blondeja.
T. Ap
No ei yh-äitejä missään halveksuta Suomessa. Ei edes missään uskonnollisissa yhteisöissä. Ja jos kaipaat ystäviä, mitä väliä sillä on, mitä miehet parisuhteessa kumppanilta toivovat?
Jos olet tosissasi, etkä provo, suosittelen terapiaa. Projisoit omaa epävarmuuttasi muihin ihmisiin. Päiväkodissa ei varmasti kukaan paheksu yksinhuoltajuutta. Eikä missään muuallakaan.
Ei avioero ole mikään ihanne tai tavoite, mutta jokainen tietää, että joillekin se tulee eteen, ja sitten ollaan eronneita. Ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut mitään yh-halveksuntaa muualla kuin tällä palstalla. Ehkä elän laput silmillä. Ainoat yh-kommentit olen saanut positiivisessa valossa. Ehkä en osaa tulkita katseita ja naivilta oletan ihmisten arvostavan henkilöä joka raataa kahden edestä.
En minäkään livenä ole saanut muita ikäviä viboja kuin naapureilta ja siltä ainoalta työkaverilta, joka tietää (se yksi naapuri kyseli, tarvitsisinko apua, kun yksin kannoin raskaita muuttotavaroita ja katseli sitä ennen jotenkin epäuskoisina - siitä jäi jotenkin ikävä olo, kun siis sen katseesta näki, että se arvasi, ettei ole ns. miestä talossa).
Se työkaveri suhtautuu minuun nykyään jotenkin alentuvan säälivästi ja puhuu aina yh-äidit sitä ja tätä blabla., toisin sanoen en ole enää hänelle oma itseni, vaan yh-äitien edustaja pelkästään. Muille työkavereilleni en aio edes kertoa (tosin en ole varma, onko se yksi lipsauttanut asian eteenpäin).
On se hirveää, joku ihan tarjosi apua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut mitään yh-halveksuntaa muualla kuin tällä palstalla. Ehkä elän laput silmillä. Ainoat yh-kommentit olen saanut positiivisessa valossa. Ehkä en osaa tulkita katseita ja naivilta oletan ihmisten arvostavan henkilöä joka raataa kahden edestä.
En minäkään livenä ole saanut muita ikäviä viboja kuin naapureilta ja siltä ainoalta työkaverilta, joka tietää (se yksi naapuri kyseli, tarvitsisinko apua, kun yksin kannoin raskaita muuttotavaroita ja katseli sitä ennen jotenkin epäuskoisina - siitä jäi jotenkin ikävä olo, kun siis sen katseesta näki, että se arvasi, ettei ole ns. miestä talossa).
Se työkaveri suhtautuu minuun nykyään jotenkin alentuvan säälivästi ja puhuu aina yh-äidit sitä ja tätä blabla., toisin sanoen en ole enää hänelle oma itseni, vaan yh-äitien edustaja pelkästään. Muille työkavereilleni en aio edes kertoa (tosin en ole varma, onko se yksi lipsauttanut asian eteenpäin).
On se hirveää, joku ihan tarjosi apua...
No siis enemmän itseäni ärsytti se tuijottelu ja se kommentti siitä, että olenko itse kantamassa niin painavia taakkoja. Moikkaan mieluusti ja se on täysin ok, mutta en pidä tuijottelusta. Sanoin, etten tarvitse mitään apua ja että mieluusti kannan ne yksinkin.
Se tilanne oli nimittäin vähän nolo jo muutenkin ja olin todella uupunut niiden kantamisesta. Silloin olisi tyylikästä mennä vain ikäänkuin huomaamatta hienotunteisesti ohitse. Nolasin itseni tuplasti siinä tilanteessa (kannoin yksin ja olin niin fyysisesti uupunut muiden nähden). En viitsisi rähjäisen väsyneenä alkaa selitellä mitään erityistä elämäntilanteestani kenellekään.
Sen jälkeen valitettavasti tuli antipatiat sitä naapuria kohtaan, kun mielestäni se katselee halveksien, kun olen kodin ainoa aikuinen. Sillä ei ole myöskään lapsia, joten todennäköisesti sitä ärsyttää myös liiankin eloisat lapseni. Hävettää kävellä sen ohitse samaan aikaan, kun tiedän, ettå se inhoaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut mitään yh-halveksuntaa muualla kuin tällä palstalla. Ehkä elän laput silmillä. Ainoat yh-kommentit olen saanut positiivisessa valossa. Ehkä en osaa tulkita katseita ja naivilta oletan ihmisten arvostavan henkilöä joka raataa kahden edestä.
En minäkään livenä ole saanut muita ikäviä viboja kuin naapureilta ja siltä ainoalta työkaverilta, joka tietää (se yksi naapuri kyseli, tarvitsisinko apua, kun yksin kannoin raskaita muuttotavaroita ja katseli sitä ennen jotenkin epäuskoisina - siitä jäi jotenkin ikävä olo, kun siis sen katseesta näki, että se arvasi, ettei ole ns. miestä talossa).
Se työkaveri suhtautuu minuun nykyään jotenkin alentuvan säälivästi ja puhuu aina yh-äidit sitä ja tätä blabla., toisin sanoen en ole enää hänelle oma itseni, vaan yh-äitien edustaja pelkästään. Muille työkavereilleni en aio edes kertoa (tosin en ole varma, onko se yksi lipsauttanut asian eteenpäin).
On se hirveää, joku ihan tarjosi apua...
No siis enemmän itseäni ärsytti se tuijottelu ja se kommentti siitä, että olenko itse kantamassa niin painavia taakkoja. Moikkaan mieluusti ja se on täysin ok, mutta en pidä tuijottelusta. Sanoin, etten tarvitse mitään apua ja että mieluusti kannan ne yksinkin.
Se tilanne oli nimittäin vähän nolo jo muutenkin ja olin todella uupunut niiden kantamisesta. Silloin olisi tyylikästä mennä vain ikäänkuin huomaamatta hienotunteisesti ohitse. Nolasin itseni tuplasti siinä tilanteessa (kannoin yksin ja olin niin fyysisesti uupunut muiden nähden). En viitsisi rähjäisen väsyneenä alkaa selitellä mitään erityistä elämäntilanteestani kenellekään.
Sen jälkeen valitettavasti tuli antipatiat sitä naapuria kohtaan, kun mielestäni se katselee halveksien, kun olen kodin ainoa aikuinen. Sillä ei ole myöskään lapsia, joten todennäköisesti sitä ärsyttää myös liiankin eloisat lapseni. Hävettää kävellä sen ohitse samaan aikaan, kun tiedän, ettå se inhoaa minua.
Tarvitset oikeasti terapiaa.
T. Yh
Alue: Aihe vapaa
Jostain syystä aiempi ketju oli poistettu. Ajattelin, että vihdoinkin olisin saanut lukea kommentteja, mutta ei...joku oli taas poistanut sen. :'(
En siis asu itse missään uskonnollisessa yhteisössä maalla, vaan Helsingissä. Omat vanhempani ovat verrattain nuoria ja liberaaleja.
Olen aivan todella yksinäinen siis. Ja kaipaisin paikan, jossa voisi jutella toisten aikuisten kanssa. Harmillista, kun en ehtinyt edes lukea kaikkia vastauksia, sillä huomasin ketjun poiston, kun olin ensimmäiseen kommenttiin vastannut. :'(
T. Ap