Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä olisi yhteisö/paikka, joka hyväksyy yh-äidin ilman halveksintaa?
28.11.2018 |
Olen erittäin yksinäinen ja kahden lapsen yh-äiti (ex olisi riistänyt ennen pitkää henkeni, jos en olisi eronnut). Avioliiton ja aiemman ulkomailla asumiseni myötä ystväyyssuhteet ovat jääneet vuosien varrella ulkomaille ja avioliiton aikana en saanut sellaisia pitääkään. Olenkin nykyisin työkavereita ja paria ulkomaista chat-kaveria lukuunottamatta täysin yksinäinen, ts. mulla ei ole ainoatakaan live-kaveria. Exäni tai vanhempieni kanssa juttelen muutaman kerran viikossa puhelimessa. Siinä kaikki.
Mihin toimintaan kehtaisin/uskaltaisin mennä mukaan näillä taustoillani? Toisin sanoen missä saisin olla avoimesti oma itseni ilman, että mua katseltaisiin halveksien nenänvartta pitkin, kun mulla ei ole kumppania tai kavereitakaan?
Haluaisin mennä johonkin sosiaaliseen harrastukseen/toimintaan ja jonkun seurakunnan toimintaan ehkä mukaan, mutta niissä on vieläkin häpeällisempää olla yh-äiti. En nyt voi mistään itselleni kumppaniakaan keksiä, kun se nyt on vieläkin vaikeampaa.
Lastenkaan kanssa yhdessä en kehtaa kovinkaan moneen paikkaan mennä, sillä he ovat hieman villejä ja toinen on ns. erityislapsi, joten häpeän heidänkin käytöstään, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Yhdessä käydään joissain paikoissa (Heureka, eläinpuistot ym. ja hoplop jne.) kolmistaan vapaa-ajalla, mutta eipä niissä uusiin ihmisiin tutustu kuitenkaan. Mikä auttaisi?
Kommentit (47)
Ihan hirveää. Tätä palstaa lukiessa kyllä oppii uskomattomia asioita ihmisten sisäisestä ajatusmaailmasta.
Mene terapiaan, ap. Lastesi takia, jos et itsesi takia. He ovat ansainneet paremman maailmankuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapuri yritti olla ystävällinen ja avulias, ja sinä torjuit hänet ja nyt ajattelet, että hän inhoaa sinua?
Ja ystäviä haluaisit?
Voi herra isä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveää. Tätä palstaa lukiessa kyllä oppii uskomattomia asioita ihmisten sisäisestä ajatusmaailmasta.
Mene terapiaan, ap. Lastesi takia, jos et itsesi takia. He ovat ansainneet paremman maailmankuvan.
Mikä on hirveää? En haluaisi toki olla tällaisessa tilanteessa. Olen suuren osan elämästäni ollut jonkinlaisessa altavastaajan tilanteessa, ja se tuntuu todella kuluttavalta. Melkein yhtä raskasta (henkisesti) oli asua sinkkuna ulkomailla, kun sai aina puolustella taustaansa ja syntyperäänsä ja kuunnella ne samat kliseet maanmiehistään. Parisuhteessa on aina helpompaa, kun se puoliso on siinä puolustamassa "pahaa maailmaa" vastaan ja se puoliso on ikäänkuin omalla puolellani, niin ainakin joku on mun puolellani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei yh-äitejä missään halveksuta Suomessa. Ei edes missään uskonnollisissa yhteisöissä. Ja jos kaipaat ystäviä, mitä väliä sillä on, mitä miehet parisuhteessa kumppanilta toivovat?
Jos olet tosissasi, etkä provo, suosittelen terapiaa. Projisoit omaa epävarmuuttasi muihin ihmisiin. Päiväkodissa ei varmasti kukaan paheksu yksinhuoltajuutta. Eikä missään muuallakaan.
Ei avioero ole mikään ihanne tai tavoite, mutta jokainen tietää, että joillekin se tulee eteen, ja sitten ollaan eronneita. Ei sen kummempaa.
Olet ihailtavan avarakatseinen, mutta monilla on hyvin piintyneet asenteet. Ihmiset pitävät hieman huonompana yleisesti ja miehet pitävät jotenkin löyhämoraalisina naisina yh-äitejä ja eronneita naisia, ja sitten saakin olla altavastaajan roolissa, puolustella ja tuntea häpeää.
Tai sitten nuo on vain sinun asenteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kts. Pienperheyhdistys
Hän ei nimenomaan halua olla yh. Eli tuo firma ei sovi. Potilasjärjestö sopisi paremmin.
Kaffepulla kirjoitti:
Naapuri yritti olla ystävällinen ja avulias, ja sinä torjuit hänet ja nyt ajattelet, että hän inhoaa sinua?
Ja ystäviä haluaisit?
Voi herra isä.
Se oli sellaista halveksinnan ja säälin sekaista. Näytin jotenkin surkealta raukalta niine painavine taakkoineni ilmeisesti ja ne arvasivat, ettei mulla ole miestä auttamassa, joten siksi suhtautuivat erityisen halveksivasti. Se sama naapurin nainen sittemminkin aina tuijotti niin pitkään mua, että nolostuin ja kiusaannuin siitå pahasti. Lähinnä pyytelin kerran jopa anteeksi, kun satuin samaan paikkaan samaan aikaan. Mä siis tykkään tervehtiä naapureita ja ehkä vaihdan pari sanaa kohteliaasti jostain pinnallisesta, neutraalista aiheesta; mutta tuijottelusta tulee todella ei-toivottu olo.
Toki toivoisin, että olisi ystäviä, mutta en tosiaan tiedä, mitä kautta sellaisia löytäisin.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap ole edes YH koska hänellä on yhteishuoltajuus exänsä kanssa.
Kunhan taas joku latvabee trollaa ja kerjää huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kts. Pienperheyhdistys
Hän ei nimenomaan halua olla yh. Eli tuo firma ei sovi. Potilasjärjestö sopisi paremmin.
En toki haluaisi olla sellainen, jos saisin valita, mutta enpä nyt uutta kumppaniakaan kovin helposti pysty löytämään juuri siitä samasta syystä (kun siis miehet kaihtavat yh-äitejä yleisesti ja muutenkin heitä kiinnostaa reilusti alle kolmekymppiset naiset lähinnä). Mutta sen asian levittely ja siitä voimaantuminen kuulostaa todella teennäiseltä itselleni. Toki se voi jollekin muulle sopia.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Naapuri yritti olla ystävällinen ja avulias, ja sinä torjuit hänet ja nyt ajattelet, että hän inhoaa sinua?
Ja ystäviä haluaisit?
Voi herra isä.
Se oli sellaista halveksinnan ja säälin sekaista. Näytin jotenkin surkealta raukalta niine painavine taakkoineni ilmeisesti ja ne arvasivat, ettei mulla ole miestä auttamassa, joten siksi suhtautuivat erityisen halveksivasti. Se sama naapurin nainen sittemminkin aina tuijotti niin pitkään mua, että nolostuin ja kiusaannuin siitå pahasti. Lähinnä pyytelin kerran jopa anteeksi, kun satuin samaan paikkaan samaan aikaan. Mä siis tykkään tervehtiä naapureita ja ehkä vaihdan pari sanaa kohteliaasti jostain pinnallisesta, neutraalista aiheesta; mutta tuijottelusta tulee todella ei-toivottu olo.
Toki toivoisin, että olisi ystäviä, mutta en tosiaan tiedä, mitä kautta sellaisia löytäisin.
T. Ap
Sulla on nyt sen verran mutua ja tulkintaa tuossa että kannattais ehkä käydä jossain juttelemassa noista sun mt-ongelmista. SINÄ et naapurin ajatuksia susta kuvittele, siihen sulla ei ole eväitä vaan noi naapurin ajatuksiksi laittamasi mietelmät ovat ihan vaan sun omia ajatuksia susta itsestäs eikä niillä ole todellisuudessa mitään tekemistä sen naapurin TODELLISTEN ajatusten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kts. Pienperheyhdistys
Hän ei nimenomaan halua olla yh. Eli tuo firma ei sovi. Potilasjärjestö sopisi paremmin.
En toki haluaisi olla sellainen, jos saisin valita, mutta enpä nyt uutta kumppaniakaan kovin helposti pysty löytämään juuri siitä samasta syystä (kun siis miehet kaihtavat yh-äitejä yleisesti ja muutenkin heitä kiinnostaa reilusti alle kolmekymppiset naiset lähinnä). Mutta sen asian levittely ja siitä voimaantuminen kuulostaa todella teennäiseltä itselleni. Toki se voi jollekin muulle sopia.
T. Ap
Sulla on oikeasti pahoja paikkaansapitämättömiä pakkoajatuksia.Ihan tulee IKIS mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Hyi mikä sadisti olet. Harmittelet varmaan kun pimeä keskiaika noitavainoineen meni sulta ohi? Olisit pitänyt naisihmisiä mielelläsi ruodussa polttamalla varoitukseksi roviolla. Nyt sulla on käytössäsi vain netti-inkvisitio, ihmispolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Ja vielä: miten voin tehdä parannuksen? En "tahallani" tehnyt hänen kanssaan lapsia; ennen raskauksia hän oli vielä kuin eri ihminen. Luulin, että hän oli ihan ok puoliso. Hän muuttui vasta raskausaikana kamalaksi ja väkivaltaiseksi. Alkoholiongelmaa hänellä ei ole koskaan ollutkaan.
T. Ap
Minulla on tuollainen kaveri. Hänellä on pakko olla mies. Ei vaihda usein, yrittää suhteessa viimeiseen asti. Ongelma on siinä, että ottaa sen ensimmäisen vastaan tulevan myötämielinen Urpon. Akateeminen nainen ja joku bubiurpo puolisona.
Mä olen eronnut itse mutta en ole koskaan kokenut että olisin jotenkin huonompi ihminen eroni takia. Päinvastoin, elämäni oli paskaa väkivaltaisen miehen kanssa ja sen päivän jälkeen kun muutin lasten kanssa pois, kaikki on ollut vain parempaa. Toki ongelmia on ollut, mutta elämänlaatu on ollut parempaa.
En itse ole huomannut että jotkut eivät pitäisi minusta juuri sen takia että olen yksinhuoltaja. Ehkä se johtuu myös siitä että en pidä sitä mitenkään suurena minua määrittävänä tekijänä? Minä olen äiti jolla on pari lasta ja joka nyt sattuu hoitamaan ne lapset yksin. Ei se kuulu siihen millaisia ystäviä minä "hankin", tai siis kuuluu kyllä, mutta ei ensisijaisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Et joudu lopun elämääsi kärsimään, ja liikaahan se kärsimys tietenkin on aina, sitä en tarkoitakaan että se oikein olisi. Kautta aikain on ympäristö asettanut henkilöitä pannaan, kyllä, keskiaikana omalla tyylillä, toisella tavalla nykyaikana, ja kyllähän se edelleen nykyaikanakin on liioiteltua käytöstä, mutta niin se vain silti menee. O hyvä ymmärtää mekanismi.
Tämä on se sama syy, miksi eri miesten kanssa avoimesti ilotteleva nais-ihminen saa halveksuntaa osakseen. Nykyaikana ei pitäisi enää mitään lutkka-sanoja olla enää käytössäkään, mutta niin vain on. Se ei muutu sillä että joku tekee somekampanjan, tai tarjoutuu itse tällaiseksi esimerkiksi vapaasta tahdostaan.
Ai mitä sitten voi itse tehdä? No ensinnäkin lakata olemasta se äärinkohdeltu naikkonen. Eli ei ole mitään tarvetta avata omaa menneisyyttään kenellekään uudelle tuttavuudelle. Kulkea pystypäin, ja mennä mukaan, ja olla näyttämättä sitä harmistusta, olla niin kuin ei kuulisikaan mitään juoruiluja, ja olla reagoimatta silmienpyörityksiin.
Katsoa reilusti, ystävällisesti, ja hymyillen suoraan imisiä silmiin, eikä kulkea nöyrtyneenä katse maassa.
Ja ennen kaikkea olla ottamatta yhtään paskkaa ukkoa riesakseen enää ikinä.
T: olin yh-äiti itsekin, ja olen tuo, ketä lainasit.
Alue: Aihe vapaa
Olet oikeassa. Nyt minäkin suhtaudun säälivästi.😉