Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Missä olisi yhteisö/paikka, joka hyväksyy yh-äidin ilman halveksintaa?
28.11.2018 |
Olen erittäin yksinäinen ja kahden lapsen yh-äiti (ex olisi riistänyt ennen pitkää henkeni, jos en olisi eronnut). Avioliiton ja aiemman ulkomailla asumiseni myötä ystväyyssuhteet ovat jääneet vuosien varrella ulkomaille ja avioliiton aikana en saanut sellaisia pitääkään. Olenkin nykyisin työkavereita ja paria ulkomaista chat-kaveria lukuunottamatta täysin yksinäinen, ts. mulla ei ole ainoatakaan live-kaveria. Exäni tai vanhempieni kanssa juttelen muutaman kerran viikossa puhelimessa. Siinä kaikki.
Mihin toimintaan kehtaisin/uskaltaisin mennä mukaan näillä taustoillani? Toisin sanoen missä saisin olla avoimesti oma itseni ilman, että mua katseltaisiin halveksien nenänvartta pitkin, kun mulla ei ole kumppania tai kavereitakaan?
Haluaisin mennä johonkin sosiaaliseen harrastukseen/toimintaan ja jonkun seurakunnan toimintaan ehkä mukaan, mutta niissä on vieläkin häpeällisempää olla yh-äiti. En nyt voi mistään itselleni kumppaniakaan keksiä, kun se nyt on vieläkin vaikeampaa.
Lastenkaan kanssa yhdessä en kehtaa kovinkaan moneen paikkaan mennä, sillä he ovat hieman villejä ja toinen on ns. erityislapsi, joten häpeän heidänkin käytöstään, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Yhdessä käydään joissain paikoissa (Heureka, eläinpuistot ym. ja hoplop jne.) kolmistaan vapaa-ajalla, mutta eipä niissä uusiin ihmisiin tutustu kuitenkaan. Mikä auttaisi?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan vai oletko joku tuttuni? No pyöreät kaksi vuotta kyllä on.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan vai oletko joku tuttuni? No pyöreät kaksi vuotta kyllä on.
T. Ap
Vainoharhainen?
Olet raportoinut täällä kaiken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Et joudu lopun elämääsi kärsimään, ja liikaahan se kärsimys tietenkin on aina, sitä en tarkoitakaan että se oikein olisi. Kautta aikain on ympäristö asettanut henkilöitä pannaan, kyllä, keskiaikana omalla tyylillä, toisella tavalla nykyaikana, ja kyllähän se edelleen nykyaikanakin on liioiteltua käytöstä, mutta niin se vain silti menee. O hyvä ymmärtää mekanismi.
Tämä on se sama syy, miksi eri miesten kanssa avoimesti ilotteleva nais-ihminen saa halveksuntaa osakseen. Nykyaikana ei pitäisi enää mitään lutkka-sanoja olla enää käytössäkään, mutta niin vain on. Se ei muutu sillä että joku tekee somekampanjan, tai tarjoutuu itse tällaiseksi esimerkiksi vapaasta tahdostaan.
Ai mitä sitten voi itse tehdä? No ensinnäkin lakata olemasta se äärinkohdeltu naikkonen. Eli ei ole mitään tarvetta avata omaa menneisyyttään kenellekään uudelle tuttavuudelle. Kulkea pystypäin, ja mennä mukaan, ja olla näyttämättä sitä harmistusta, olla niin kuin ei kuulisikaan mitään juoruiluja, ja olla reagoimatta silmienpyörityksiin.
Katsoa reilusti, ystävällisesti, ja hymyillen suoraan imisiä silmiin, eikä kulkea nöyrtyneenä katse maassa.
Ja ennen kaikkea olla ottamatta yhtään paskkaa ukkoa riesakseen enää ikinä.
T: olin yh-äiti itsekin, ja olen tuo, ketä lainasit.
Kiitos tästä. ❤ Tämä oli hyvä, rehellinen vastaus, josta oli apua. Tosin se itsetunnon vahvistaminen vie oman aikansa. Moni ihminen vain kiistää sen tietyn ilmiön olemassaolon, jolloin tulee entistäkin turhautuneempi olo. Mutta tämä auttoi siis, koska tavoitit täysin sen, miltä minusta itse asiassa tuntuu.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan vai oletko joku tuttuni? No pyöreät kaksi vuotta kyllä on.
T. Ap
Vainoharhainen?
Olet raportoinut täällä kaiken
En nyt jaksa uudelleen lukea kommenttejani, mutta en nyt noin tarkkaan ole tietääkseni kirjoittanut missään toisessakaan viestissä. En ole vainoharhainen. Ehkä jollain palstaa lukevalla on vain ilmiömäisen hyvä muisti, kun hädintuskin aina muistan edes omaa syntymäpäiväänikään. Puhumattakaan siitä, että muistaisin jonkun anonyymin palstalaisen höpinöitä pikkutarkasti, edes jonkun ns. vakitrollin ym.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan vai oletko joku tuttuni? No pyöreät kaksi vuotta kyllä on.
T. Ap
Itse asiassa mun tarkkaa avioerokuukautta ei tiedä kukaan muu kuin exäni, minä ja kaksi muuta henkilöä mahdollisesti. Tarkkaa päivämäärää ei taida niistäkään neljästä tietää kuin vain kaksi henkilöä (=minä ja exäni), emmekä kumpikaan muistaisi sitä, jos nyt kysyttäisiin. :) Jos nyt ihan live-ihmisistä elämässäni on kyse.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ympäristön halveksunnalla on myös ihan selvä tarkoitus. Pitää ihmiset jollain tasolla ruodussa, jolloin he eivät ole ennalta arvaamattomia, osaavat noudattaa yhteiskunnan asettamia sanattomiakin sääntöjä, sekä eivät ole mahdollinen uhka muille. Jos sinua halveksutaan oikeasti (eikä vain omassa mielessäsi), niin kannattaa miettiä syitä siihen, ja tehdä parannus. Eli jos olet tahalasi tehnyt lapset juopon vainohullun kanssa, niin sen halveksiminen ympäristön puolelta tarkoittaa sitä, että sinun tulee parantaa tapasi, eikä enää toistaa niitä samoja virheitä. Joten ota vastu teoistasi, äläkä syytä muita omista virheistäsi, vaan myönnä että olet itse vastuussa, ja sitten et sälytä paskaa eksää sen eksän kontolle, vaan otat vastuun siitä että sinä itse olet hänet ottanut.
Noinhan se varmaankin käytännössä meneekin, mutta joudunko lopun ikäni kärsimään sitä sosiaalista rangaistustani ja siihen liittyviä "näpäytyksiä" ihmisiltä? Miten käytännössä otan siitä vastuun muuten paitsi vain nielemällä harmistukseni ja turhautumiseni? Onko kaikki sosiaaliset huvitukset ja suhteet multa nyt kiellettyjä lopun ikäni, kun menin avioitumaan itseäni kohtaan julman ja vaarallisen ihmisen kanssa? Olen nyt jo kaksi vuotta elänyt eron jälkeen ja ainakaan mitään uutta hyvää ei ole ollut edes näköpiirissä kertaakaan. Miten voin päästä siitä kaikesta ylitse?
T. Ap
Eihän suitä vielä kahta vuotta ole
Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan vai oletko joku tuttuni? No pyöreät kaksi vuotta kyllä on.
T. Ap
Vainoharhainen?
Olet raportoinut täällä kaiken
En nyt jaksa uudelleen lukea kommenttejani, mutta en nyt noin tarkkaan ole tietääkseni kirjoittanut missään toisessakaan viestissä. En ole vainoharhainen. Ehkä jollain palstaa lukevalla on vain ilmiömäisen hyvä muisti, kun hädintuskin aina muistan edes omaa syntymäpäiväänikään. Puhumattakaan siitä, että muistaisin jonkun anonyymin palstalaisen höpinöitä pikkutarkasti, edes jonkun ns. vakitrollin ym.
T. Ap
Reulu vuosi sitten täällä jankkasit eroasi
Alue: Aihe vapaa
Minä olen ollut myös yh. Huonoa kohtelua en saanut kuin netissä. Mua kohdeltiin asiallisesti ja hyvin niin työpaikalla, päiväkodiss kuin missä tahansa muuallakin.
Ja en hävennyt yh-statustani, avioliiton epäonnistuminen harmitti, mutta toisaalta myös helpotti.
Voisit aloittaa hyväksymällä itsesi ja päätöksesi, yksinhuoltujuus ei ole hävettävä asia.