HEI!! Mulla on ongelma ja kaipaisin teiltä mielipiteitä ja ajatuksia
Luulen että tässä ongelmassani voi olla jonkun mielestä pientä provosointia tai ylimielistä itsensä kohottamista, mutta itselleni se on silti ongelma.
Kaipaisin fiksuja mielipiteitä ja ajatuksia. Ratkaisu tuskin täältä löytyy, mutta haluaisin purkaa "ongelmaani". En myöskään haluaisi tulla lytätyksi, se kun helposti tapahtuu kun avaa ajatuksiaan täällä, mutta senkin uhalla.
Onko kuulijoita ja osallistuja jos avaudun?
Kommentit (31)
Pura toki, mutta autuaaksi se ei välttämättä tee.
No nyt, sisko, olet oikeassa paikassa!
Yleensä se ongelma on tapana myös kertoa aloituksessa
No lukekaas.
Hei, en ole olut täällä pitkääään aikana. Saatan vähän kangistella tässä käytäntöjen kanssa, mutta eiköhän tämä tästä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se ongelma on tapana myös kertoa aloituksessa
Jos tämä oli sellainen metakysymys että kysymys oli tuo että "Kuunteleeko kukaan jos kysyn?"
Odotas vielä hetki, laitan popcornit tulille.
Siis.
Olen eronnut virallisesti 3 kuukautta sitten. Noin 15 kuukautta sitten olen muuttanut omaan yksiööni pois perheenluota, eli reilun vuoden siis olen ollut yksin.
Etsin elämääni uutta kumppania, sillä yksinäisyys parisuhteessa loppujen lopuksi oli suurimpia eron syitä.
Vähän of the topic, juuri oli otsikko että Suomessa on miljoona yksin asujaa ja yksin asuminen jakautuu entistä tasaisemmin eri ikäryhmissä. Ai niin, ikäni on 46 vuotta ja lapseni jo aikuisuuden kynnyksellä, eivätkä asu luonani.
Minulla on ongelmia uuden kumppanin löytämisessä. Missä niitä yksinäisiä kunnollisia ja ahkeria ja .....hmmmm se pieni provokaatio osuus.... oman kaltainen kumppani luuraa.
Olen etsinyt erilaisista treffipalstoista ja kaikenlaista on liikeellä, mutta yllättävän hankalaa on. PÖH.
Borgålle terveisiä. Musta tuntuu, että kauan sitten täälä olleena Bårgo ehti kommentoimaan asioita silloinkin : )) Ihan ikätoverikin, luullakseni.
Mutta siis asiaan.
Erilaisia treffipalstoja on selattu ja treffeilläkin käyty jaon ollut hienojakin tuttavuuksia, muta jotenkin iskee melkein epätoivo tämän asian kanssa. Onko niin, miten kirjoitetaan, että ihmiset ovat muuttuneet todella nirsoiksi. Ehkä tuo nirsous osittain liittyy tähän aloitukseenikin ja itseni, myönnetään, siinä se kenties provo osuus kätkeytyy.
Etsin kuitenkin oikeasti ihan suht tavallista ihmistä, sillä vasta tavatessa voi havaita miten kemiat kohtaavat ja ovatko ajatukset saman suuntaisia. Uskon kokeneen isen verran elämää, että oikeasti arvosta itsellen itärkeitä asioita, jotka ovat usein henkilökohtaisia, siis sopivaa huumori, kaunista katsetta, nauravia silmiä, riittävä fiksuutta, ehkä älyykkyyttäkin. Kuitenkin niin, että vain tapaamalla ja kokeilemalla voi tuntea toista ihmistä.
Onko niin, että ikäiseni naiset ovat nirsoja, kenties miehetkin sattavat olla nirsoja, eivätkä ota yhteyttä eivätkä uskalla tavata ihmisiä. Eivätkö uskalla tavata vastakkaista sukupuolta, etsivätkö elämän prinssiä kunnes se netistä löytyy muutaman kirjoitetun rivin perusteella ja parin kuvan perusteella. Mikä helpottaisi tapaamaan toisia ihmisiä, siis saamaan heitä edes ensi treffeille. Onko treffailu pelottavaa?
En ole keneltäkään viemässä neitsyyttä ensimmäisillä treffeillä, mutta haluiaisin tutustua mukaviin naisiin.
Okei myönnetään että ulkonäkö on varmasti tärkeää, mutta en nyt kuitenkaan mikään susi ole. Ihan perus jees sanoisin.
Palaan asiaan, jos jotakuta kiinnostaa aiheen pohtiminen. Jos en palaa tänään, palaan huomenna.
Mitkä ovat niitä tärkeitä asioita jotka pitäisi tässä kohtaa tehdä oikein?
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta lue kirja nimeltä Mars ja Venus Seurustelun taito. Kirjoittanut John Gray. Siinä on vinkkejä,miten ja mistä kunppanin voi löytää. Kirjailija on mies ja kuvaa itse kirjan olevan "miesystävällinen", savoksi "se ee oo vuan akkojen höpinöö".
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta lue kirja nimeltä Mars ja Venus Seurustelun taito. Kirjoittanut John Gray. Siinä on vinkkejä,miten ja mistä kunppanin voi löytää. Kirjailija on mies ja kuvaa itse kirjan olevan "miesystävällinen", savoksi "se ee oo vuan akkojen höpinöö".
Minun ei oikeastaan kannata kuluttaa aikaa listaamalla tähän mitään, kirjasta löytyy vastauksia.
Kiitos. Olen lueskellut useammankin parisuhteeseen/itsetuntemukseen ym. liittyvä kirjaa parissa vuodessa. Tuo voisi mennä jonon jatkoksi.
Mutta millaisia vaatimuksia nykyään on parisuhdemarkkinoilla. Eikö riitä että on "normaali fiksu", kun ei edes treffeille uskalleta. Mitä naiset arvostavat? Mitä pitäisi taas ymmärtää tässäkin asiassa?
Alkaa kilometrit olla jo rasite tuossa vaiheessa elonkiertoa. Jos on kiire pariutumaan, niin parempi olla nopea ja epänirso.
No näin varmaan.
Iski jo epätoivo etsiessäni yli 40 vuotiaita.
Hassua. Klikkasin epätoivoissani herttaisia alle kolmekymppisiä ja kiinniotto prosentti kasvoi heti. Tämäkin hämmentää. Tykkään joo, mutta olen hieman skeptinen tapailemaan itseäni 20 vuotta nuorempia. En ole vielä tavannutkaan, kun osittain tämäkin avaus johtuu siitä, että huomaisin klikkaavani ja saavani kontaktia paremmin huomattavasti nuoremmilta. Etsin kyllä mieluummin 40 vuoden huituvilla olevia kumppaneita.
Minä odotin sitä oikeaa. Sitä, jonka seurassa on hyvä olla. Jonka kanssa juttu luistaa ja voi olla vaivaantumatta hiljaa. Jonka seurassa on turvallista sekä henkisesti että fyysisesti. Jolla on joitakin samoja mielenkiinnon kohteita kuin minulla.
Kesti kauan että löysin, mutta kannatti odottaa.
Ulkonäöltään hän ei ollut ihanteideni mukainen, mutta mielestäni hän on maailman paras mies. Pinnalliset asiat unohtamalla löysin kultakimpaleen. Pois en anna. Olen niin onnellinen hänen kanssaan.
Jollakin muulla on eri kriteerit. Kyse on kuitenkin mielestäni siitä, että löytää itselleen sielunystävän. Siihen ei oikein voi millään suorituksilla vaikuttaa.
T. Se kirjavinkkari
Kuuntelen.