Rajatilapersoonainen – onko sinulla tällaista?
Onko sinulla, jolla on diagnosoitu rajatilapersoonallisuushäiriö, tällaista, kuten tällä tekstin kirjoittajalla?
http://toluckytown.blogspot.com/2018/11/palanen-sun-persoonaa.html
Hirveän mielenkiintoinen teksti!
Kommentit (35)
Erikoisen oloinen ihminen tuo bloggaaja. Mielenkiintoisia juttuja tuolla blogissa!
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole rajatilapersoona, mutta jotenkin tutulta kuulostaa tuo muiden mielipiteiden omiminen (varsinkin teini-iässä) ja mukautuminen eri ihmisten seurassa erilaiseksi. Itse olen ajatellut, että johtuu vain huonosta itsetunnosta ja normaalista eri roolien ottamisesta, mutta pitäisikö tässä huolestua?
Teineillä se onkin vielä jossain määrin asiaan kuuluvaa, mutta aikuisella eli kolmenkympin ohittaneella jo erikoisempaa.
Mä luin ton viikonloppuna ja aloin miettiä että mikäköhän persoonallisuushäiriö mulla on. Mä olisin melkeinpä voinu kirjottaa ton, mut ei mulla mitään diagnoosia kyllä ole. Ehkä pitäis olla.
Haha. Bottikoodina 666
On ihan normaalia että ihmiset ovat erilaisia eri ihmisten kanssa. En minäkään käyttäydy samalla tavalla esimerkiksi oman äitini kanssa kuin parhaan kaverini, koska heillä on erilainen persoona eikä kaikkea samaa voi sanoa äidin edessä kuin parhaan kaverin edessä.
luulen että rajatilapersoonallisuuksissa ongema on enemmänkin se mustavalkoinen ajattelutapa. Ei osata ymmärtää, että on ihan normaalia olla vähän erilainen ilman, että se tekee sinusta jotenkin oudon. Mutta heille se näkyy siinä, että jos käyttäydyt erilaisena jonkun toisen seurassa, sinulla on tällöinen "toinen persoona". Yksi syy miksi en usko siihen monipersoonallisuushäiriöön.
Niillä joillao n rajatilapersoonallisuus raskainta on heidän läheisillään, koska mustavalkoinen ajattelutapa ulottuu myös siihen mitä he tuntevat muita kohtaan. Se on yleisemmin joko he pitävät heistä tai eivät, joko arvostavat tai halveksivat. Jouduin itse kokemaan tämän kohtelun entisen kaverini kanssa, jolla myös rajatilapersoonallisuus jolloin olin välillä hänelle parhain kaveri, ja sitten sain välillä kuulla miten hän puhuu minusta halveksivasti muiden kavereiden takana ja katkaisi välit. Tämän jälkeen taas otti jonkun ajan päästä yhteyttä ja oli taas niin paras kaveri. Kuulin myös, että teki tätä muille myös.
Mitä muuta rajatilatilapersoonallisuuteen kuuluu? Haluaisiko joku rajatilapersoonainen kertoa itsestään? Toki voihan olla, että oman itsensä analysointi ja piirteiden purkaminen voi olla hankalaa.
Äh, eiköhän kaikilla ole enemmän tai vähemmän tuo sama ongelma. Ihmisen ego vaan luo myytin jostain persoonasta, ei sitä kellään oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuta rajatilatilapersoonallisuuteen kuuluu? Haluaisiko joku rajatilapersoonainen kertoa itsestään? Toki voihan olla, että oman itsensä analysointi ja piirteiden purkaminen voi olla hankalaa.
Ei kannata rajatilapersoonallisuudelta kysyä, koska he eivät näe esimerkiksi omia huonoja puolia vaan kirjoittavat itsestään suht positiiviseen sävyyn. Vain asiantuntijat voivat kuvata kaikista parhaiten rajatilapersoonallisuuksia ja mitkä sen kriteereihin kuuluu.
Itselläni on rajatila, ja tunnistan osittain itsessäni tuota... Kyseessä on omalla kohdalla häpeän pelko ja miellyttämisen halu. Pahemmaksi ongelmaksi koen omalla kohdalla minä-tilan, joka on täynnä vihaa, itsetuhoisuutta, epätoivoa ja kaikki on todella synkkää. Sitä eivät muut juuri näe, parisuhteessa tulee tietysti ilmi.
Eikö tuo Borderline personality ole suomeksi Epävakaa persoonallisuus? Vai onko muodikkaampaa ja hienompaa kirjoittaa se sanatarkasti englannista vääntäen?
Äh, minusta Dissociative identity disorder (DID) ent. Multiple personality disorder eli "monipersoona/sivupersoonahäiriö"on paljon jännempi juttu :D
Vierailija kirjoitti:
Äh, minusta Dissociative identity disorder (DID) ent. Multiple personality disorder eli "monipersoona/sivupersoonahäiriö"on paljon jännempi juttu :D
Traumoista voi seurata dissosiaatiohäiriö. Hoidon tavoite on vakauttaa niin että persoonan eri puolet tulee keskenään toimeen.
Mulla on epävakaa. Ja kyllä tunnistan häiriöön liittyvät heikkouteni, toisin kuin joku aiempi kommentoija väitti. Mulla tuo epävakaa minäkäsitys näkyy siten, että yhtenä päivänä olen tyyliin perustamassa kukkakauppaa ja hautaustoimistoa, ja seuraavana hakemassa opiskelemaan filosofiaa. Muuttoja on todella monia, ympäri Suomea. Turha lienee mainita, että pitkäjänteiayys ei ole vahvuuteni. Ongelma on siinä, että jokainen suunnitelma tuntuu aidolta oikealta. Eli siis joka hetkessä elää ikään kuin totuutta, vaikka se kestää vain päivän tms. Se on raskasta, ja aika hyvin saa asiat sotkettua järjestelemällä itselleen toiminimeä ja laittelemalla hakupapereita sinne tänne.
Mulla todettiin 14v kaksisuuntainenkin, en tänäkään päivänä tiedä, onko mulla molemmat vai pelkästään epävakaa.
Hohhoh, hassua kun ihmiset luulee vailla mitään koulutusta tietävänsä kaiken psykiatrisista ongelmista, sama kuin minä sanoisin etten usko syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Äh, minusta Dissociative identity disorder (DID) ent. Multiple personality disorder eli "monipersoona/sivupersoonahäiriö"on paljon jännempi juttu :D
Niinkuin se joku nainen joka aina kaaduttuaan ja päänsä lyötyään kuvitteli olevansa saksalainen prinsessa ja puhui saksaa? Välillä oli kuin lapsi ja pukeutui tyttömäisesti koska traumatisoitunut lapsena, välillä se alkuperäinen oma itsensä eli normaali ja välillä vihainen mustiin pukeutunut lastenhoitaja vaikkei hänellä ollut lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Äh, eiköhän kaikilla ole enemmän tai vähemmän tuo sama ongelma. Ihmisen ego vaan luo myytin jostain persoonasta, ei sitä kellään oikeasti ole.
Melkein mahdoton kuvitella millainen persoona olisi ilman mitään ulkopuolisia vaikutteita. Kasvatusta, empatiatunteita, virikkeitä, ajatuksia - kaikki on tavallaan yhteisinhimillistä. Onko se aikuistumisen vahva persoonallisuus vain käytännön sanelemaa mielenmaailman jäykistymistä? Että tuollainen se on eikä ihan miten tahansa muunlainen. Valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on epävakaa. Ja kyllä tunnistan häiriöön liittyvät heikkouteni, toisin kuin joku aiempi kommentoija väitti. Mulla tuo epävakaa minäkäsitys näkyy siten, että yhtenä päivänä olen tyyliin perustamassa kukkakauppaa ja hautaustoimistoa, ja seuraavana hakemassa opiskelemaan filosofiaa. Muuttoja on todella monia, ympäri Suomea. Turha lienee mainita, että pitkäjänteiayys ei ole vahvuuteni. Ongelma on siinä, että jokainen suunnitelma tuntuu aidolta oikealta. Eli siis joka hetkessä elää ikään kuin totuutta, vaikka se kestää vain päivän tms. Se on raskasta, ja aika hyvin saa asiat sotkettua järjestelemällä itselleen toiminimeä ja laittelemalla hakupapereita sinne tänne.
Mulla todettiin 14v kaksisuuntainenkin, en tänäkään päivänä tiedä, onko mulla molemmat vai pelkästään epävakaa.
Tottakai varmasti tunnistat joitakin heikkouksia, mutta et sillä asteella kuin ulkopuolinen asiantuntija joilla ei ole samalla tavalla epävakaa tai omista persoonallisuushäiriötä.
Ja kuten aiemmin mainitsit, sinulla on kaksi diagnoosia. Mikä menee tuossakin siis rajatilapersoonallisuuteen ja mikä kaksisuuntaiseen mielenhäiriöön.
Itse en ole rajatilapersoona, mutta jotenkin tutulta kuulostaa tuo muiden mielipiteiden omiminen (varsinkin teini-iässä) ja mukautuminen eri ihmisten seurassa erilaiseksi. Itse olen ajatellut, että johtuu vain huonosta itsetunnosta ja normaalista eri roolien ottamisesta, mutta pitäisikö tässä huolestua?