Sosiaalinen kömpelyyteni tappaa halun olla mukana työelämässä :(( !
En osaa olla kuin muu t. En osaa puhua väkinäisesti aiheista mitkö ei edes tunnu omalta. Työpäivän saldona ahdistus ja monimuotoisia itseensäpettymis tilanteita .
Onko jotain kursseja = Opi olemaan työelämässä tai Opi sosiaalisia taitoja ?
Kommentit (53)
Minkä ikäinen olet? Työuran edetessä sosiaaliset taidot yleensä karttuvat, myös ammatillinen itsetunto kasvaa ajan myötä. Ole huoleti.
Mikset valitsisi ammattia jossa ei tarvi olla sosiaalinen? Itse olen äärierakko, ja inhoan sosiaalisia tilanteita, mutta eipä se pääosin etätyötä tekevänä koodarina haittaa pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Jäänmurtajat?
500 euron kurssi kuin konkurssi
Vierailija kirjoitti:
Mikset valitsisi ammattia jossa ei tarvi olla sosiaalinen? Itse olen äärierakko, ja inhoan sosiaalisia tilanteita, mutta eipä se pääosin etätyötä tekevänä koodarina haittaa pätkääkään.
mitä ne ammatit on missä ei tarvi olla sosiaalinen? en ole hyvä missään, en edes kohtalainen
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Työuran edetessä sosiaaliset taidot yleensä karttuvat, myös ammatillinen itsetunto kasvaa ajan myötä. Ole huoleti.
Paskan jauhantaa.
Mulla käy voimille se jokapäiväinen töissä sosiaalisen esittäminen. Usein olenkin töiden loppuessa jo niin loppu itsekin, että ulko-ovesta poistuessani olenkin täysin mykistynyt, enkä jaksa puhua mitään. Ja se on vaan sitä kotona latailua että jaksaisi taas seuraavan päivän jotenkuten.
Ongelma on luultavasti työpaikassa, ei sinussa. Osassa työpaikoista on aika vinksahtanut tunnelma. Tällaisellä työpaikalla vuorovaikutus on täysin pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla käy voimille se jokapäiväinen töissä sosiaalisen esittäminen. Usein olenkin töiden loppuessa jo niin loppu itsekin, että ulko-ovesta poistuessani olenkin täysin mykistynyt, enkä jaksa puhua mitään. Ja se on vaan sitä kotona latailua että jaksaisi taas seuraavan päivän jotenkuten.
Tuttua. Vapaa-ajalla en näe koskaan ihmisiä. En edes kaipaa ihmisseuraa. Haluan vain olla ilman sosiaalisuutta.
Sama täällä. Ujostelen kaikkea puhumista ja esilläoloa työryhmän edessä. Änkytän ja sanat sekoittuvat siansaksaksi.
tietäsikö joku mikä on prosentuaalinen määrä sosiaalisille kömplyksille ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset valitsisi ammattia jossa ei tarvi olla sosiaalinen? Itse olen äärierakko, ja inhoan sosiaalisia tilanteita, mutta eipä se pääosin etätyötä tekevänä koodarina haittaa pätkääkään.
mitä ne ammatit on missä ei tarvi olla sosiaalinen? en ole hyvä missään, en edes kohtalainen
En minäkään ole koskaan ollut. Mutta itse uskon että keskivertoälykäs voi oppia ihan mihin tahansa ammattiin ihan riittävän hyväksi perus-ammattilaiseksi jos tahto on kova. Itselleni se että saan ammatin jossa ei tarvi olla juurikaan ihmisten kanssa oli niin suuri motivaattori, että jaksoinn vääntää matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kaikki pakolliset matematiikan opinnotkin läpi lyhyen lukion matematiikan pohjalta. vaikka yötkin päntäten pahimmissa vaiheissa. Hyväksi tulee harjoittelemalla, uskon minä. Ja niinpä valitsin ammatin jossa saa olla rauhassa omituinen erakko nörtti, vaikkei minua ihmeemmin tietokoneet tai koodaus kiinnostaneet ta mitään lahjoja sinne suuntaan ollut. 15 vuotta tätä hommaa jo hyvällä menestyksellä tehty näinkin.
On toki myös vähemmän koulutusta vaativia töitä joissa ei tarvitse kovin sosiaalinen olla. Esim. tehdastöissä erilaiset prosessien valvojat. Jossain, kuten paperiteollisuudessa, niistä hommista voi saada varsin hyvää liksaakin. Varastoissakin voi olla tällaisia hommia. Laborantit yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset valitsisi ammattia jossa ei tarvi olla sosiaalinen? Itse olen äärierakko, ja inhoan sosiaalisia tilanteita, mutta eipä se pääosin etätyötä tekevänä koodarina haittaa pätkääkään.
mitä ne ammatit on missä ei tarvi olla sosiaalinen? en ole hyvä missään, en edes kohtalainen
En minäkään ole koskaan ollut. Mutta itse uskon että keskivertoälykäs voi oppia ihan mihin tahansa ammattiin ihan riittävän hyväksi perus-ammattilaiseksi jos tahto on kova. Itselleni se että saan ammatin jossa ei tarvi olla juurikaan ihmisten kanssa oli niin suuri motivaattori, että jaksoinn vääntää matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan kaikki pakolliset matematiikan opinnotkin läpi lyhyen lukion matematiikan pohjalta. vaikka yötkin päntäten pahimmissa vaiheissa. Hyväksi tulee harjoittelemalla, uskon minä. Ja niinpä valitsin ammatin jossa saa olla rauhassa omituinen erakko nörtti, vaikkei minua ihmeemmin tietokoneet tai koodaus kiinnostaneet ta mitään lahjoja sinne suuntaan ollut. 15 vuotta tätä hommaa jo hyvällä menestyksellä tehty näinkin.
On toki myös vähemmän koulutusta vaativia töitä joissa ei tarvitse kovin sosiaalinen olla. Esim. tehdastöissä erilaiset prosessien valvojat. Jossain, kuten paperiteollisuudessa, niistä hommista voi saada varsin hyvää liksaakin. Varastoissakin voi olla tällaisia hommia. Laborantit yms.
tehdastyössä prosessi vain jumiutuisi kun olisin puikoissa
Älä menetä omaa itsetuntoasi ominaisuuden takia
Paininut samojen ajatuksien kanssa vuosia. Mikä minussa on vikana? Minkä diagnoosin nämä oireet täyttäisivät? Onko tähän hoitoa? Vai olenko tälläinen aina?
Oletko sittenkin vain epäluuloinen?
Tuttua. Teen työni yhtä hyvin kuin muut. Olen ahkera ja tunnollinen. Mutta en osaa tehdä vahvoja sosiaalisia verkostoja. En osaa liittyä sisäpiireihin. Jos joku sosiaalisesti taitava haluaisi vahingoittaa minua töissä, hänellä on siihen suuret mahdollisuudet. Olen huono puhumaan puolestani tai puolustamaan itseäni. Aina pelkät teot eivät riitä puhumaan ihmisen puolesta, vaikka niin haluaisin uskoa. Jos työpaikan ilmapiiri on hyvä, niin tällaisten asioiden murehtimiseen ei tarvitse käyttää energiaa, mutta huonolla tuurilla voi käydä huonosti. Välillä tuntuu, että olen täysin muiden armoilla siinä kuinka minun työhöni suhtaudutaan. Kun sosiaalisesti pätevä ihminen sanoo jotakin, se on uskottavaa. Kun minä sanon jotakin, se epäilyksen alla. Se pitää todistaa.
Tässä on se juttu, että kun hyväksyt itsesi, kaikki helpottuu. Kuulostaa lätinältä, mutta näin se on.
Nimittäin kun hyväksyt, että olet sosiaalisesti kömpelö ja ehkä erilainen kuin muut, sallit itsellesi sen käytöksen, mikä sulle tulee luonnostaan. Hyväksyt sen, että saatat töksäytellä tai mikä se ongelma nyt juuri sinulla onkaan. Kun olet rauhassa sellainen kuin olet, sosiaaliset tilanteet eivät enää ole pakkopullaa, koska enää et mene niihin asenteella, mitä muut minusta ajattelevat, vaan menet asenteella, mitä minä ajattelen muista. Ja se ei haittaa enää sinua, että vuorovaikutus ei mene joidenkin ennalta oletettujen normien mukaan, vaan juuri sinä saat vaikuttaa vuorovaikutustilanteisiin juuri sellaisena kuin olet.
Häpeästä pääsee menemällä häpeän läpi. Mitä enemmän välttelet häpeää tuottavia asioita, sitä suuremmiksi ne kasvavat. Kipeää tämän tien kulkeminen on, todella! Koska joudut oikeasti kohtaamaan itsesi. Mutta tämä on tie rauhaan ja itsevarmuuteen.
Jäänmurtajat?