Oma aika parisuhteessa

Nosto.

En ole koskaan.tilanteessa, mutta enpä suostuisi suhteeseen,jossa olisi jotain sääntöjä omalle ajalle. Tietty käyttäisin sen,miten haluaisin...

Olen ollut tälläisessa suhteessa. Käytännössä ei ollutkaan omaa aikaa. Sitten ihmetellään miksi tuo mies ei halua olla kanssani.

Tää on ollu useimmissa suhteissani ongelma miehelle. Tykkään olla itsekseni, ja jostain syystä sitten vedän puoleeni ne jotka haluavat murustella koko ajan kanssani. Ja useimmat on siitä loukkaantuneet myös todella paljon. 

En tiedä onko tämä jokin tunnevamma, mutta voisin helposti olla kuukauden näkemättä, vaikka olisin todella kiinnostunut toisesta. Toki haluaisin nähdä useammin, mutta jos elämäntilanne rajoittaa yhdessäoloa, en pahastu vaan keksin hyvin itselleni tekemistä.

Lisäksi ei tarvitse enkä jaksakaan jatkuvasti viestitellä toiselle. Saa ja pitää olla omaakin aikaa.

Silloin kun olin töissä toisella paikkakunnalla, niin ma-pe välillä emme olleet juurikaan yhteydessä. Jotain sähköposteja saatettiin laittaa, mutta ei puheluita eikä chattia. Tykättiin omasta ajasta. Sitä kesti vuosia. Nyt kun on lapsia, niin oman ajan puute vähän vaivaakin molempia.

Kumppanini loukkaantuu ja hyväksyy ehkä yhden päivän, jolloin en jaksa tavata. Tuntuu aina siltä, että viimeistään seuraavana päivänä on velvollisuus tavata, jolloin tuo yksi päivä ei riitä minulle senkään vertaa. Jos tästä kieltäydyn, loukkaantuu ja käyttäytyy tarkoituksella epäluotettavasti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ette asu yhdessä.

Miten usein, miten paljon saatte omaa aikaa? Esim. montako päivää peräkkäin tapaamatta?

Saatko käyttää ajan kuten haluat?

Saatko olla silloin täysin rauhassa, vai vaatiiko kumppani huomiota puheluin tai viestein?

Pitääkö siihen olla joku hyvä syy tai erityinen meno tms.?

Loukkaantuuko kumppanisi oman ajan tarpeestasi?

Seurustelimme ensimmäiset neljä vuotta asumatta yhdessä. Tapasimme yleensä pitkän viikonlopun ajan + lomilla. Muina iltoina soittelimme aina toisillemme iltapuhelun. Tottakai kumpikin sai käyttää oman aikansa kuten halusi. Viestejä käytettiin vain käytännön asioiden hoitoon tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini loukkaantuu ja hyväksyy ehkä yhden päivän, jolloin en jaksa tavata. Tuntuu aina siltä, että viimeistään seuraavana päivänä on velvollisuus tavata, jolloin tuo yksi päivä ei riitä minulle senkään vertaa. Jos tästä kieltäydyn, loukkaantuu ja käyttäytyy tarkoituksella epäluotettavasti.

Ap

"Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, älä asetu kynnysmatoksi."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini loukkaantuu ja hyväksyy ehkä yhden päivän, jolloin en jaksa tavata. Tuntuu aina siltä, että viimeistään seuraavana päivänä on velvollisuus tavata, jolloin tuo yksi päivä ei riitä minulle senkään vertaa. Jos tästä kieltäydyn, loukkaantuu ja käyttäytyy tarkoituksella epäluotettavasti.

Ap

"Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, älä asetu kynnysmatoksi."

Kiitos muistutuksesta.

Ap

Meillä molemmat haluaa omaa aikaa. ja sitä saadaan, vaikka ollaankin yhdessä kotona samalla sohvalla. Molemmilla on omat jutut, mies pelaa pleikkarilla ja minä istun tietokoneella tai maalaan esim. Voidaan olla tunti pari ihan hiljaa ja keskittyä omiin juttuihimme. Minulle varsinkin oma aika on todella tärkää ja en olisi ikinä uskonut, että voisin saada sitä toisen ollessa vieressä. Ollaan molemmat niin koti ihmisiä, ettei juuri käydä missään ja jos käydään niin mennään yhdessä, koska halutaan mennä yhdessä. Ei toki joka ikinen kerta, mutta suurinpiirtein aina. Helppoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja antaa toiselle aikaa olla ihan yksin. Minkä kyllä ymmärrän ja hyväksyn tietysti.

Toimii ainakin meillä, nytkin olen istunut koneella pari tuntia ja mies pelannut. 

Me asumme erillissuhteessa. Näemme toisiamme varmaankin kuutena päivänä viikossa, mutta kumppani kyllä kannustaa ottamaan enemmänkin omaa aikaa, jos tarvitsen. Hän tietää, että tarvitsen yksinoloa ollakseni hyvä poikaystävä. (Oikeasti tarvitsisin kaksi yksinolopäivää viikossa, mutta en malttaisi...)

Mitään ilmoittelupakkoa ei ole. Jos ei olla sovittu, että nähdään, ollaan vapaita tekemään mitä huvittaa. Itsenäisyys on seksikästä. En haluaisi tyttöystävääsi, jolla ei ole omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tää on ollu useimmissa suhteissani ongelma miehelle. Tykkään olla itsekseni, ja jostain syystä sitten vedän puoleeni ne jotka haluavat murustella koko ajan kanssani. Ja useimmat on siitä loukkaantuneet myös todella paljon. 

Minä haluaisin tuollaisen naisen. Minulla on lapsia, enkä halua sekoittaa heitä suhteisiin, joten minulla on rajallisesti aikaa, viikkviiko isä. Omat asunnot molemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat haluaa omaa aikaa. ja sitä saadaan, vaikka ollaankin yhdessä kotona samalla sohvalla. Molemmilla on omat jutut, mies pelaa pleikkarilla ja minä istun tietokoneella tai maalaan esim. Voidaan olla tunti pari ihan hiljaa ja keskittyä omiin juttuihimme. Minulle varsinkin oma aika on todella tärkää ja en olisi ikinä uskonut, että voisin saada sitä toisen ollessa vieressä. Ollaan molemmat niin koti ihmisiä, ettei juuri käydä missään ja jos käydään niin mennään yhdessä, koska halutaan mennä yhdessä. Ei toki joka ikinen kerta, mutta suurinpiirtein aina. Helppoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja antaa toiselle aikaa olla ihan yksin. Minkä kyllä ymmärrän ja hyväksyn tietysti.

Toimii ainakin meillä, nytkin olen istunut koneella pari tuntia ja mies pelannut. 

Tämä kävisi minullekin, ainakin toisinaan. Sen sijaan kumppani haluaa pääasiassa olla sohvalla kainalokkain ja muutenkin tehdä kaiken yhdessä. Minä odottaisin itsenäisyyttä häneltä ja itseltäni. Onko jommassakummassa vikaa vai olemmeko vain epäsopivat toisillemme?

Ap

Minä asun yhdessä, mutta joudun järjestää oman ajan työajan molemmin puolin. Mies haluaa usein lounastauotkin viettää yhdessä. Sekä illat.

Taustalla tässä miehen epävarmuus. Sekä miehen uskottomuus. En tiedä onko hän enemmän epävarma nyt minusta vai itsestään. Minua se ahdistaa (ja mies yrittää enemmän ja enemmän yhteistä jotta  en olisi "ahdistuksen kanssa yksin ja pääsisin yli")

Oman ajan joudun ihan ottamaan, mutta en silti koe että olen kynnysmatto. Ennemmin niin, että mies haluaa olla minulle kynnysmattona. Hän ei kiellä minua menemästä mihinkään, mutta haluaa olla osana.

Kuinka kauan tätä kestää...?

Otan omaa aikaa kun haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat haluaa omaa aikaa. ja sitä saadaan, vaikka ollaankin yhdessä kotona samalla sohvalla. Molemmilla on omat jutut, mies pelaa pleikkarilla ja minä istun tietokoneella tai maalaan esim. Voidaan olla tunti pari ihan hiljaa ja keskittyä omiin juttuihimme. Minulle varsinkin oma aika on todella tärkää ja en olisi ikinä uskonut, että voisin saada sitä toisen ollessa vieressä. Ollaan molemmat niin koti ihmisiä, ettei juuri käydä missään ja jos käydään niin mennään yhdessä, koska halutaan mennä yhdessä. Ei toki joka ikinen kerta, mutta suurinpiirtein aina. Helppoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja antaa toiselle aikaa olla ihan yksin. Minkä kyllä ymmärrän ja hyväksyn tietysti.

Toimii ainakin meillä, nytkin olen istunut koneella pari tuntia ja mies pelannut. 

Tämä kävisi minullekin, ainakin toisinaan. Sen sijaan kumppani haluaa pääasiassa olla sohvalla kainalokkain ja muutenkin tehdä kaiken yhdessä. Minä odottaisin itsenäisyyttä häneltä ja itseltäni. Onko jommassakummassa vikaa vai olemmeko vain epäsopivat toisillemme?

Ap

vika on sussa.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yhdessä, mutta joudun järjestää oman ajan työajan molemmin puolin. Mies haluaa usein lounastauotkin viettää yhdessä. Sekä illat.

Taustalla tässä miehen epävarmuus. Sekä miehen uskottomuus. En tiedä onko hän enemmän epävarma nyt minusta vai itsestään. Minua se ahdistaa (ja mies yrittää enemmän ja enemmän yhteistä jotta  en olisi "ahdistuksen kanssa yksin ja pääsisin yli")

Oman ajan joudun ihan ottamaan, mutta en silti koe että olen kynnysmatto. Ennemmin niin, että mies haluaa olla minulle kynnysmattona. Hän ei kiellä minua menemästä mihinkään, mutta haluaa olla osana.

Kuinka kauan tätä kestää...?

Mitä tarkoitat tuolla epävarma itsestään? Jos tarkoitat, että epävarma omista tunteistaan, olen ajatellut kumppanista samansuuntaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat haluaa omaa aikaa. ja sitä saadaan, vaikka ollaankin yhdessä kotona samalla sohvalla. Molemmilla on omat jutut, mies pelaa pleikkarilla ja minä istun tietokoneella tai maalaan esim. Voidaan olla tunti pari ihan hiljaa ja keskittyä omiin juttuihimme. Minulle varsinkin oma aika on todella tärkää ja en olisi ikinä uskonut, että voisin saada sitä toisen ollessa vieressä. Ollaan molemmat niin koti ihmisiä, ettei juuri käydä missään ja jos käydään niin mennään yhdessä, koska halutaan mennä yhdessä. Ei toki joka ikinen kerta, mutta suurinpiirtein aina. Helppoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja antaa toiselle aikaa olla ihan yksin. Minkä kyllä ymmärrän ja hyväksyn tietysti.

Toimii ainakin meillä, nytkin olen istunut koneella pari tuntia ja mies pelannut. 

Tämä kävisi minullekin, ainakin toisinaan. Sen sijaan kumppani haluaa pääasiassa olla sohvalla kainalokkain ja muutenkin tehdä kaiken yhdessä. Minä odottaisin itsenäisyyttä häneltä ja itseltäni. Onko jommassakummassa vikaa vai olemmeko vain epäsopivat toisillemme?

Ap

En sanoisi että teissä kummassakaan on "vikaa". Ihmiset on erillaisia, haluavat eri asioita, kaipaavat eriasioita. Puhuminen on ensisijaisen tärkeää aina, joten aloittakaa siitä. Suhteissa pitää tehdä aina kompromisseja, myös tälläisissä asioissa eikä se tarkoita, että olisitte epäsopivia toisillenne. Meillä toimii se, että saadaan yhdeistä aikaa vierekkäin sohvalla ja tehdään sitten taas kompromisseja toisissa asioissa, joista ollaan eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmat haluaa omaa aikaa. ja sitä saadaan, vaikka ollaankin yhdessä kotona samalla sohvalla. Molemmilla on omat jutut, mies pelaa pleikkarilla ja minä istun tietokoneella tai maalaan esim. Voidaan olla tunti pari ihan hiljaa ja keskittyä omiin juttuihimme. Minulle varsinkin oma aika on todella tärkää ja en olisi ikinä uskonut, että voisin saada sitä toisen ollessa vieressä. Ollaan molemmat niin koti ihmisiä, ettei juuri käydä missään ja jos käydään niin mennään yhdessä, koska halutaan mennä yhdessä. Ei toki joka ikinen kerta, mutta suurinpiirtein aina. Helppoa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja antaa toiselle aikaa olla ihan yksin. Minkä kyllä ymmärrän ja hyväksyn tietysti.

Toimii ainakin meillä, nytkin olen istunut koneella pari tuntia ja mies pelannut. 

Tämä kävisi minullekin, ainakin toisinaan. Sen sijaan kumppani haluaa pääasiassa olla sohvalla kainalokkain ja muutenkin tehdä kaiken yhdessä. Minä odottaisin itsenäisyyttä häneltä ja itseltäni. Onko jommassakummassa vikaa vai olemmeko vain epäsopivat toisillemme?

Ap

En sanoisi että teissä kummassakaan on "vikaa". Ihmiset on erillaisia, haluavat eri asioita, kaipaavat eriasioita. Puhuminen on ensisijaisen tärkeää aina, joten aloittakaa siitä. Suhteissa pitää tehdä aina kompromisseja, myös tälläisissä asioissa eikä se tarkoita, että olisitte epäsopivia toisillenne. Meillä toimii se, että saadaan yhdeistä aikaa vierekkäin sohvalla ja tehdään sitten taas kompromisseja toisissa asioissa, joista ollaan eri mieltä.

Puhuttu asiasta on kyllä. Olen viettänyt aikaa yhdessä toisen toiveesta. Tosin en ymmärrä miten hän voi siitä nauttia jos tietää, että itse en sitä sillä hetkellä haluaisi. Jos minä haluan omaa aikaa, kumppani yrittää aina kuitenkin taivutella tai kysyy monta kertaa voitaisiinko nähdä edes pikaisesti, eikä silloin tunnu, että asia olisi ok.

Ap