Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole alkeellisimpiakaan sosiaalisia taitoja, en osaa jutella ihmisten kanssa
22.11.2018 |
Niissä tilanteissa missä normaalit ihmiset menee juttelemaan muille, mä välttelen sitä jopa oudoilla tavoilla. Ei oo kivaa olla näin sosiaalisesti vammainen mutta en tiedä miten tästä pääsisi eroon.
Kommentit (11)
Onko siihen joku syy? Oletko ujo? Oletko tilanteissa ahdistunut tai jännität? Ahdistutko muissa tilanteissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä mutta en välttele enää kohtaamisia vaan annan ihmisten tulla juttusille, useimmiten kuuntelu riittää, silloin kun vastapuoli hengittää sisään niin voit kysyä jotain tai vain sanoa jotain yksinkertaista, juttu jatkuu kyllä, jos et ymmärrä jotain keskustelusta voit käyttää "tarkoitatko että...."- aloitusta, se saa puhujan imarrelluksi kun olet selvästi kuunnellut häntä. Älä stressaa asiasta.
Harjoittelusta on apua ja pikkuhiljaa näitä taitoja oppii, jonkinlainen sosiaalinen kömpelyys voi jäädä mutta se ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko siihen joku syy? Oletko ujo? Oletko tilanteissa ahdistunut tai jännität? Ahdistutko muissa tilanteissa?
Ihan vaan se syy etten tiedä koskaan mitä ihmisille sanoa. Ja sen seurauksena ne tilanteet toki on myös ahdistavia.
Minä haluaisin oikeastaan mutta sitten ihmiset kuitenkin jotenkin aistii musta varmaan outouden ja epämiellyttävyyden ja välttelevät viimeiseen asti minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmisille tarvi sanoa mitään kovin kummallista. Aina voi puhua säästä tai esimerkiksi siitä paikasta/tapahtumasta jossa tavataan. Oletkos ennen käynyt.. on ihan hyvä aloitus. Tai sitten voi mainita toisesta jotain kiinnostavaa tai kehua jotakin hänen asussaan tms. Ei kukaan odota mitään überhenkeviä filosofistaiteellisia vääntöjä kohdatessaan uuden ihmisen. Ja tosiaan usein riittää kun antaa sen toisen puhua ja kuuntelee aktiivisesti. Monesti siten saa hyvän keskustelijan maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anders kirjoitti:
Ei ihmisille tarvi sanoa mitään kovin kummallista. Aina voi puhua säästä tai esimerkiksi siitä paikasta/tapahtumasta jossa tavataan. Oletkos ennen käynyt.. on ihan hyvä aloitus. Tai sitten voi mainita toisesta jotain kiinnostavaa tai kehua jotakin hänen asussaan tms. Ei kukaan odota mitään überhenkeviä filosofistaiteellisia vääntöjä kohdatessaan uuden ihmisen. Ja tosiaan usein riittää kun antaa sen toisen puhua ja kuuntelee aktiivisesti. Monesti siten saa hyvän keskustelijan maineen.
Periaatteessa noin, mutta on paljon tilanteita joissa pitäisi edes jotain osata sanoa ja tilanne on outo ja hankala kun ei osaa vaan ns. jäätyy. Sitten alkaa vältellä niitä tilanteita ja todennäköisesti ongelma vain pahenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pystyn jutella vain hyvin tuttujen ihmisten kanssa ja kestää hiton kauan esim uusien työkavereiden kanssa päästä sinuiksi, joita vierastan maailmanloppuun saakka. Niin ja vielä ne lisäongelmat vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Mulla taas olisi taito, mutta en halua. Ihan sama tilanne siis eri syistä. Mitähän voisimme tehdä halutaksemme tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä ja miksi näin on? Sitä tulisi miettiä.