Kuinka helppoa oman sielunkumppanin löytäminen on?
En halua parisuhdetta, jossa tyydyn vain siihen, että on joku ok ja kunnollinen rinnalla. Haluan sielunkumppanin. Kuinkakohan vaikean tehtävän edessä olen? Kokemuksia?
Kommentit (14)
Lähestulkoon mahdotonta. Sielunkumppaneita ei löydy naisistakaan, ja miehistä vielä vähemmän.
Maailmassa on 8 miljardia ihmistä. Lapsia tästä on iso osa, mutta aika paljon aikuisiakin jää vielä jäljelle. Että laske siitä. Ja oikeasti, mikä vi*un sielunkumppani..?
Minä ainakin olen löytänyt jo useamman.
Ikävä tuottaa pettymys mutta sielunkumppani ei koskaan inkarnnoiduvsamaan aikaan. Se on siis tuonpuoleisessa odottamassa ja sieltä auttaa ja tulee sinua. Sielunkumppani ei ole myöskään eros-rakkauden ilmentymä.
Se mitä täällä maan päällä etsit on ehkä sitten sieluperheen jäsen tai karmisesti sovittu elämänkumppani. Mutta siis sielunumppani on väärä käsite. Sen löydät vain kuolemalla ;)
T. Esoteerikko
Enpä usko, että se löytyy etsimällä. Se vaan tulee elämääsi jos on tullakseen. Tai näin minulle on aina käynyt.
Itse en usko tällaiseen soopaan. Yhdessä eletty elämä saa aikaan sen sielunkumppanuuden. Aika outoa on kuvitella, että niitä jostain valmiina saa. Sanoisin, että se keskinäinen vetovoima on tärkeintä ja vasta srn jälkeen tulee muu.
Vierailija kirjoitti:
En halua parisuhdetta, jossa tyydyn vain siihen, että on joku ok ja kunnollinen rinnalla. Haluan sielunkumppanin. Kuinkakohan vaikean tehtävän edessä olen? Kokemuksia?
Mä sorruin tuohon ajattelutapaan ollessani parikymppinen ja etsiessäni sitä sielunkumppaniani. Kymmeniä miehiä jäi rannalle ruikuttaa, sillä halusin, että itsestäni löytyy se tulinen rakkaus toista kohtaan. No, sitten kun löysin tämän unelmien mieheni, selvisi myöhemmin (vuosikymmeniä myöhemmin), että hän ei näköjään koskaan ole tuntenut samoin...olin vain itse niin rakkauden sokaisema, etten huomannut, ettei toisella ole sellaisia tunteita ja toinen oli taitava valehtelemaan, kai häntä sitten imarteli minun rakkauteni tai jotain, en edes tiedä.
Voin sanoa, että on ollut riuduttavaa olla nyt suhteessa, jossa huomaa, ettei toinen rakasta, vaan on vain tyytynyt minuun. En toivoisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään.
Olen jo sen ikäinen, että ajattelen, että tämä elämä meni nyt vain näin. Ensi elämässä haluan, että minua rakastetaan. Tässä elämässä en sitä saanut omien asenteideni takia.
Mulle siis parisuhteen kriteeriksi riitti se, että itse rakastuin aivan täyttä päätä.
Seuraavassa elämässä olen sitten viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tuottaa pettymys mutta sielunkumppani ei koskaan inkarnnoiduvsamaan aikaan. Se on siis tuonpuoleisessa odottamassa ja sieltä auttaa ja tulee sinua. Sielunkumppani ei ole myöskään eros-rakkauden ilmentymä.
Se mitä täällä maan päällä etsit on ehkä sitten sieluperheen jäsen tai karmisesti sovittu elämänkumppani. Mutta siis sielunumppani on väärä käsite. Sen löydät vain kuolemalla ;)
T. Esoteerikko
:D
Ainakin mun kohdalla todella vaikeaa (olen ruma ja tissitön nainen). Eräästä miehestä olin varma että hän oli sielunkumppanini, olen vieläkin, vaikka tapaamisestamme on jo vuosia. Harmi vaan että minä en ollut hänen sielunkumppaninsa :( Yksin siis ollaan edelleen.
Mikä nyt sitten on sielunkumppani? Olen elämässäni kahdesti kohdannut ihmisen jonka kanssa vain koin että me olemme kukn yhdestä samasta en tiedä mistä tehtyjä. Jotenkin vain koin yhteyttä jota en pysty kuvailemaan.
Sitten on mieheni. Hänen kanssaan emme ole yhtä sillä tavalla kuin koin nuo kaksi muuta mutta välillämme on jotain paljon vahvempaa. En ikävöi noita joiden kanssa oli se mikälie mystinen yhteys, he olivat muutama tunti tai päivä elämästäni.
Tarkoittaako tuo ystävää vai parisuhdetta?
Ystävät voivat olla sielunkumppaneita. Parisuhdetta tuskin tuolla periaatteella löydät koska aina on jokin pielessä. Toisen ulkonäkö tai jokin muu piirre on vastenmielinen. Ihmiset eivät osaa olla kiitollisia mistään. Eikö sielunkumppanuus ole jo todella kova vaatimus? Entä ne muut vaatimukset vielä sen lisäksi?
Mikä sielu on? En ole oikein perillä näistä yliluonnollisista asioista. Jos sille sielulle on kumppani, mutta sitten seksielämä onkin jotain muuta, niin minä passaan. Mitä jos se minun sielun kumppani on nalkuttava paska?
Joidenkin käsityksen mukaan yksi sielu on mennyt kahteen eri kehoon. Eli siitä tulee kaksoisliekki tai sielunkumppani. Vai oliko ne sittenki eri asioita.
Nostan :)