Kyllä oli tekopyhää lässytystä 45min ohjelmassa.
Molemmat äidit, hohoijaa. Tottakai maailmaan saa syntyä erilaisia ihmisiä, mutta turha tuomita jos joku valitsee toisin. Kukaan ei toivo lapselleen mitään sairautta, se on fakta.
Kommentit (18)
Ei siellä luokituksessa kaikki muutkaan ole sairauksia.
Vaahdotkaa vaihteeks jostain muusta kuin vammaisista. Onko läskeistä jo tänään puhuttu? Entä yksinhuoltajista? Niistä, jotka pukevat lapsensa henkan toppapukuihin?
Katkeran oloisia ihmisä, jotka saaneet vammaisen lapsen ja nyt sitten pitäisi kaikkien muidenkin saada.
Läpi kuitenkin paistoi pettymys ja tosiasia on, että kaikki haluavat terveen lapsen.
Down lapsilla ovat herkemmin sairastuvia, heillä on usein sydänvikoja ja elinikäkin lyhyempi. miten niin ei ole sairaus??
mutta downin syndrooma itsessään ei ole sairaus.
jos itselle syntyisi down, tottakai sitä puolustaisi, rakastaisi ja tekisi kaikkensa lapsensa eteen. Mutta en kenelekään samaa toivoisi.
Jos kaikki olisivat Downeja, ei tästä maailmasta tulisi mitään, toisinkuin tämä toinen äideistä niin kivast sanoi..
Jos tieten tahtoen hankkiutuu raskaaksi, se ihminen on jo olemassa! Tulee sitten vammainen tai ei. Ei ihminen ole palautettava paketti! Jos ei pysty ottamaan vammaista lasta vastaan olisi parempi olla hankkimatta lasta. Raskaus joko on tai sitä ei ole. Kyse on ihmishengistä hyvät ihmiset.
Korosti sitä, että valinnat on henkilökohtaisia.
Ap:n ja kaltaistensa ei tulisi saada lapsia lainkaan.
Niistä lapsista kasvaa vielä sairaampia kuin vanhemmistaan. Siinä meillä vasta ongelmaa.
Miten jotkut voi olla niin typeriä ja naiveja. Mies kerran sanoi näistä että ehkä erityislapsien kohdalla todella vanhemmat valikoidaan etukäteen. Heidän annetaan perheisiin joissa vanhempien älykkyysosamäärä on niin alhainen etteivät edes ymmärrä mihin tilanteeseen ovat joutuneet. Tunnettuahan on että yksinkertaiset ihmiset ovat aina onnellisempia ja huolettomampia.
joten heiltä ja heidänkaltaisiltaan ei voi vaatia yhtikäs mitään. Voi vain toivoa, että eivät jatka sukua....
Poikkeamia normaalista tilasta ja aiheuttavat monenlaista kärsimystä.
Äidiltä ylimääräinen kromosomi
Tutkijoiden mukaan Down-sikiö saa isältä yhden ja äidiltä kaksi kromosomia. 21-trisomian lisäksi tunnetaan harvinainen translokaatio-ilmiö. Siinä 21-kromosomin ainesta on kulkeutunut johonkin toiseen kromosomiin, yleisimmin kromosomiin 14, 13, 15 tai 22. Translokaation aiheuttamien Down-vammojen osuus on n. 3,3 % oireyhtymän kokonaisesiintymästä. Pienessä osassa translokaatioista on kyse perinnöllisestä vauriosta, jolloin jompi kumpi vanhemmista on hänessä itsessään tasapainottuneen kromosomimuutoksen kantaja.
Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain satakunta Down-lasta. Tilastollisten selvitysten mukaan riski synnyttää Down-lapsi kasvaa iän myötä. Kun 25-vuotiaan äidin mahdollisuus saada Down-lapsi arvioidaan 0,05 %:ksi, on se 35-vuotiaalla äidillä 0,5 %:a ja 45-vuotiaalla äidillä peräti 4 %:a. Äidin 1. kromosomin MTR-geenin (1q43) ominaisuuksien on todettu liittyvän lapsen vammautumisriskiin, erityisesti synnytysiän myöhäisempään ajankohtaan. Down-sikiö voidaan todeta raskaudenaikaisella lapsivesitutkimuksella. Osa vanhemmista valitsee tämän perusteella raskauden keskeytyksen.
Poikkeava ulkonäkö
Pää on tavallisesti pienikokoinen, silmien luomiraot ovat vinosti ylöspäin suuntautuneet ja nenänpuoleisissa silmäkulmissa on poimut. Korvalehdet ovat pienet, samoin suu ja nielu. Lihakset ovat veltot ja iho kuivahko. Erikoisena tunnusmerkkinä pidetään kämmenen poikki kulkevaa vaakasuoraa vakoa, jota nimitetään nelisormipoimuksi.
Sukupuolielimet ovat tavallista pienemmät ja myös sukupuolivietin väitetään alentuneen.
Lisävammat
Synnynnäisen sydänvian riski on Down-ihmisillä 40 kertaa normaalia suurempi. Myös leukemiaa ja kilpirauhasen vajaatoimintaa esiintyy tavanomaista enemmän. Down-lapset ovat erityisen arkoja hengitysteiden ja korvien tulehdussairauksille.
Oireyhtymään liittyvän leukemia-riskin yhteydessä on raportoitu X-kromosomin GATA1-geenin mutaatioista (Xp11.23).
Similä ja Kokkonen kirjoittivat (American journal of mental retardation - AJMR 1990), että keliakian riski on muuhun väestöön verrattuna 20-kertainen.
Collacott, Cooper ja McGrother (The British journal of psychiatry: the journal of mental science 1992) kirjoittivat Leicestershiressä tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan Down-väestöllä oli muita vammaisia useammin masentuneisuutta ja muita vähemmän <skirsofreniaa ja persoonallisuuden hajoamista. Toscano kumppaneineen kirjoitti Archives of disease in childhood-julkaisussa v. 2001, että sappikivitautia taudin esiintyvyys Down-vammaisten piirissä oli 4,7%, kun se muussa väestössä oli luokkaa 0,2%. Stafstrom (AJMR 1993) mainitsi, että <epilepsia on hieman tavanomaista yleisempää.
Bell, Kaidonis ja Townsend (Australian dental journal 2002) raportoivat 49 vammautunutta koskeneesta tutkimuksestaan, jonka mukaan hampaiden kuluminen oli huomattavasti nopeampaa kuin normaaliväestöllä. Varadkar, Bineham ja Lessing (Archives of Disease in Childhood 2003) kertoivat brittitutkimuksesta, jonka mukaan kilpirauhasen toimintahäiriöt olivat monin verroin tavanomaista yleisempiä. American Dietetic Association (ADA) kertoi nettisivullaan (2005), että Downin oireyhtymä kuuluu < lihavuuden riskitekijöihin. Entrezin PubMed-abstraktin mukaan brittitutkijat Melville ja Cooper kumppaneineen (Journal of intellectual disability research - JIDR.2005) olivat todenneet, että vammautuneista naiset olivat keskimäärin normaalia lihavampia, miehet taas eivät.
Hidas puheen kehitys
Down-lapset oppivat tavanomaista hitaammin kävelemään ja puheenkehitys myöhästyy vieläkin enemmän. Aikuisina he suoriutuvat älyllisistä tehtävistä usein <keskitasoisesti kehitysvammaisen rajoissa. Osa oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Mosaiikki-21-trisomian vammauttamien henkilöiden älykkyysosamäärä on keskimäärin 10 - 30 pistettä korkeampi kuin muiden Down-vammaisten.
Down-lapset hyötyvät pieninä < päiväkotiopetuksesta ja he ovat yleensä sopeutuvaisia. Kuusivuotiaana alkava kouluopetus tapahtuu useimmiten < harjaantumiskouluissa, mutta myös integroinnista peruskoulun normaaliluokille on saatu myönteisiä kokemuksia.
Apu tarpeen aikuisenakin
Aikuisina suurin osa Down-ihmisistä tulee hyvin toimeen ohjatuissa <asuntoloissa, osa selviytyy myös varsin itsenäiseen asumiseen. Avoimilla työmarkkinoilla heitä ei paljon ole, joskin tuettu työllistyminen on monillekin mahdollinen. Down-ihmiset ovat yleensä seurallisia ja myönteisesti elämään ja muihin ihmisiin suhtautuvia, mikä helpottaa heidän sosiaalista menestymistään.
Avo- tai avioliitossa olevia Down-henkilöitä on vielä vähän. Down-isästä oli raportoitu vuoteen 1995 mennessä kerran (1989), Down-äitejä oli ollut vuoteen 1990 mennessä koko maailmassa muutamia kymmeniä (ks. < avioliittokäyttäytyminen).
Down-syndromaatikkojen elinikä on ollut 10 - 30 vuotta normaalia lyhyempi. Lisäksi monet vanhuuden oireet - kuten <dementia - alkavat jo keski-iässä. Oireyhtymän esiintyvyys maailmalla on 1/650 - 1/1.000 elävinä syntyneistä lapsista.
Vierailija:
Katkeran oloisia ihmisä, jotka saaneet vammaisen lapsen ja nyt sitten pitäisi kaikkien muidenkin saada.
Läpi kuitenkin paistoi pettymys ja tosiasia on, että kaikki haluavat terveen lapsen.
en mä vaan mitään huomannu. Taisit nähdä sitä, mitä halusitkin nähdä:eihän nyt vammaisen lapsen vanhemmat tietenkään voi olla onnelisia.
Varmaan on ollut kriisin paikka, kun vamma on paljastunut. Mutta miksei muka voisi asiasta toivottuaan onnellinen. Lapsi on erilainen ja varmaan haastavampi, mutta ei se asia ole maailmanloppu.
Kaikilla ei tietenkään ole kaikkia noita. Joillakin ei juuri mitään noista. Sairaus down ei kuitenkaan ole, vaikka siihen voi liittyä alttius joihinkin sairauksiin.
Haluavat muillekin saman ankean elämän kuin itselleen.