Lue keskustelun säännöt.
Menin sanomaan lapselle jotain hirveää
15.11.2018 |
Jatkuvaa tulkutusta siitä että olen pilannut häneltä kaiken. Meni hermot niin totaalisesti että sanoin muuttavani pois tai tappavani itseni, että pääsee eroon minusta. Luonnollisesti tästä keskusteltiin, mutta asia jäi tietenkin vaivaamaan molempia. Ja tiedän, että kaikki ei ole kunnossa päässä. Aiemmin burnout ja masennus, nyt jonossa mielenterveyspalveluihin.
Kommentit (21)
Oma äitini on myös joskus noin sanonut, pari kertaa kun kaikki lapset oltiin teinejä ja varmasti aika raskaita. Ollaan kaikki nyt reilu 20v eikä kyllä muistella pahalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä kertoisi tuosta ammattilaiselle. Ties mikä lasu sieltä tulisi. :(
Voimia teille, toivottavasti saat tarvitsemaasi apua <3
No selitä lapselle sairautesi. Mutta sitäkään ei voi käyttää tekosyynä huonoon käytökseen.
Tehkää jotakin mukavaa, menkää elokuviin.
Ota myös hänen mielipiteet ja tunteet huomioon ja tukekaa toisianne. Minkä ikäinen lapsi?
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä kertoisi tuosta ammattilaiselle. Ties mikä lasu sieltä tulisi. :(
Voimia teille, toivottavasti saat tarvitsemaasi apua <3
Kyllä mä sanon. Olen itse tehnyt itsestäni aikanaan lastensuojeluilmoituksen enkä sitä pelkää. Lisäksi mun lapset on opetettu niin avoimeksi, että viimeistään ne sanoisi.
Kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä kertoisi tuosta ammattilaiselle. Ties mikä lasu sieltä tulisi. :(
Voimia teille, toivottavasti saat tarvitsemaasi apua <3
Eipä tuollaisesta lasua tule. Olen seurannut läheltä sitä, kuinka lapset on vanhemman päihteiden käytön vuoksi (ja kyseessä oli myös voimakkaita huumeita) koetettiin saada omaisten toimesta sijoitettua, ja meni useita vuosia ennen kuin se onnistui.
Hyvä, että ap. on hakenut apua. Ja ymmärsin ettei avun hakeminen tapahtunut tuon keskustelun vuoksi vaan muista syistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini on myös joskus noin sanonut, pari kertaa kun kaikki lapset oltiin teinejä ja varmasti aika raskaita. Ollaan kaikki nyt reilu 20v eikä kyllä muistella pahalla
Osaatko sanoa, että mikä auttoi pääsemään yli? Miten äitisi hoiti tilanteen 😊
Vierailija kirjoitti:
No selitä lapselle sairautesi. Mutta sitäkään ei voi käyttää tekosyynä huonoon käytökseen.
Tehkää jotakin mukavaa, menkää elokuviin.
Ota myös hänen mielipiteet ja tunteet huomioon ja tukekaa toisianne. Minkä ikäinen lapsi?
Yritin selittää, aiemman peittelyn sijaan. Tosin lapsella itsellään on mielialaongelmia, joka ei tätä tilannetta helpota mitenkään päin.
Lapsi on 11.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun saat apua niin tuo asia kannattaa vielä ottaa puheeksi myös ammattilaisen kanssa. Hän osaa antaa vielä oikeat vinkit siihen, etä asia tulee kunnolla käsitellyksi niin ettei enää vaivaisi. Hienoa, että olet hakenut apua. Liian moni jättää sen tekemättä ja silloin asiat vain pahenevat. parempaa huomista teille .
Kiitos :)
Pahempi olisi jos olisit toisinpäin sanonut eli pyytänyt lasta tappamaan itsensä. Sellainen jää lapsella syvästi mieleen, tuon voi keskustella lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankos sitä suutuksissaan höläyttää. Mistä tiedät, että asia jäi vaivaamaan lasta? Jos hän palaa asiaan niin sanot, ettet tietenkään vahingoita itseäsi, pikaistuit vain.
Kun yksi sairastuu, sairastuu koko perhe. Kaipa nyt pitää onnen hetkiä kaikkien miettiä. Ei uhriutua. Pururadalle kävelemään ja juttelemaan. Muista, että lapsi voi ottaa mallia sinusta. Ulkoilkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa tulkutusta siitä että olen pilannut häneltä kaiken. Meni hermot niin totaalisesti että sanoin muuttavani pois tai tappavani itseni, että pääsee eroon minusta. Luonnollisesti tästä keskusteltiin, mutta asia jäi tietenkin vaivaamaan molempia. Ja tiedän, että kaikki ei ole kunnossa päässä. Aiemmin burnout ja masennus, nyt jonossa mielenterveyspalveluihin.
Pyysitkö ap käytöstäsi anteeksi ja sanoit huolen itsemurhasta tai poismuuttanisesta olevan aiheeton? Kerroitko ylireagoineesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa tulkutusta siitä että olen pilannut häneltä kaiken. Meni hermot niin totaalisesti että sanoin muuttavani pois tai tappavani itseni, että pääsee eroon minusta. Luonnollisesti tästä keskusteltiin, mutta asia jäi tietenkin vaivaamaan molempia. Ja tiedän, että kaikki ei ole kunnossa päässä. Aiemmin burnout ja masennus, nyt jonossa mielenterveyspalveluihin.
Pyysitkö ap käytöstäsi anteeksi ja sanoit huolen itsemurhasta tai poismuuttanisesta olevan aiheeton? Kerroitko ylireagoineesi?
Kyllä, tietenkin.
Ja tiedän, että asia jäi vaivaamaan, kun siitä juttelimme. Itki ja kertoi miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvaa tulkutusta siitä että olen pilannut häneltä kaiken. Meni hermot niin totaalisesti että sanoin muuttavani pois tai tappavani itseni, että pääsee eroon minusta. Luonnollisesti tästä keskusteltiin, mutta asia jäi tietenkin vaivaamaan molempia. Ja tiedän, että kaikki ei ole kunnossa päässä. Aiemmin burnout ja masennus, nyt jonossa mielenterveyspalveluihin.
Pyysitkö ap käytöstäsi anteeksi ja sanoit huolen itsemurhasta tai poismuuttanisesta olevan aiheeton? Kerroitko ylireagoineesi?
Kyllä, tietenkin.
Ja tiedän, että asia jäi vaivaamaan, kun siitä juttelimme. Itki ja kertoi miltä tuntuu.
No mutta ehkä asia ei teidän keskustelunne jälkeen enää niin vaivaa häntä. Kyllä teininkin on hyvä käsittää, että jos hän käyttäytyy inhottavasti, niin katkeaa se äidinkin pinna ja sanoo ajattelemattomuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Kun yksi sairastuu, sairastuu koko perhe. Kaipa nyt pitää onnen hetkiä kaikkien miettiä. Ei uhriutua. Pururadalle kävelemään ja juttelemaan. Muista, että lapsi voi ottaa mallia sinusta. Ulkoilkaa.
Eittämättä on tiedossa, että voi ottaa mallia. Oma äitini teki itsemurhan, joten tiedän jo tilastollisen riskin. Toki kerroin lapselle että käyn terapiassa ja olen hakenut apua koko perheelle, koska välitän. En ole uhriutunut. Päin vastoin, olen yrittänyt viimeiseen asti kantaa kaiken itse.
Nostan vielä jos joku haluaa kommentoida.
Onko yleistäkin, että 11-vuotiaat syyttävät vanhempiaan elämänsä pilaamisesta?
Minulla ei ole vielä omia lapsia ja olen kuullut lasten noin sanovan vanhemmilleen vain amerikkalaisissa elokuvissa. Itselle ei ole tullut mieleenkään raivota tai varsinkaan alkaa jankuttaa tuollaista omille vanhemmille. 😳
Olikin ehtinyt tulla viesti, missä oli 11-vuotiaan mielialaongelmista. Tuli sillävälin, kun kirjoitin omaa viestiäni. Asia ok. T. 21
Kun saat apua niin tuo asia kannattaa vielä ottaa puheeksi myös ammattilaisen kanssa. Hän osaa antaa vielä oikeat vinkit siihen, etä asia tulee kunnolla käsitellyksi niin ettei enää vaivaisi. Hienoa, että olet hakenut apua. Liian moni jättää sen tekemättä ja silloin asiat vain pahenevat. parempaa huomista teille .