Onkohan kuusivuotiaani erityislahjakas?

Kuulostaa erittäin lahjakkaalta.

Ystäväni erityislahjakas lapsi aloitti juuri koulun. Hänelle opettaja ei ole suostunut antamaan mitään lisätehtäviä, vaikka esim. osaa jo kertolaskut ja desimaalit. On siis paljon opettajasta kiinni.

Meillä luki sujuvasti nelivuotiaana.

Onko erityislahjakas tosiaan joku ihan oikeasti käytettävä sana...?

No, kuitenkin, kuulostaa hyviltä taidoilta, mukavaa kun lapsi on kiinnostunut noin monista asioista :) paljon enemmän osaa kuin tuntemani eskarilaiset.

Kielellisesti ainakin, jos on totta tuo mitä kirjoitit.

AP tässä, on totta mitä kirjoitin ja päiväkodissa ihmetellään jatkuvasti tuota englannintaitoa, eivät ole nähneet vastaavaa.

Hmmm... Meillä ei perheessä ole ollut mitään erityislahjakkuuksia kait. Itse olen aina ollut ns. lukutoukka. Tykkään oppia uutta ja olen ollut tällainen aina kouluun menosta saakka. Nyt opettelen itsenäisesti koodaamaan.

Opin lukemaan kunnolla vasta 3 luokalla, vaikka muuten olen päästäni aina ollut terävä ja hoksottimet pelaa. Meillä oli eläkeikää hipova ope vanhoine opetusmetodeineen, mikä vaikutti omaan lukemisen oppimiseen.

No, anyways kotona leikimme muiden sisarusteni kans koulua ja tästä se oli se seuraus, et nuorimmat sisaret oppi lukemaan ja laskemaan ennen kouluun menoa. Itse olin neljästä lapsesta vanhin. Tämä siis 90-luvun loppupuolella. Eli oma kiinnostus ja motivaatiokin vaikuttaa.sitäpaitsi, leikkimällä opiskelu on hauskaakin.

Kuulostaa kyllä lahjakkaalta lapselta, hienoa! Toivottavasti saa tukea koulusta että ei kyllästy liian helppoihin tehtäviin. Oma eskarilainen ei todellakaan osaa englantia kuin parikymmentä sanaa tai desimaalilaskuja, vaikka ihan fiksu ja filmaattinen muuten onkin.

Hyviä taitoja ja kielellisesti todella lahjakas. Lapset oppii tosi nopeasti asioita, joista ovat kiinnostuneita. Voi olla, että koulussa tulee tylsää aluksi. Ehkä voisi pohtia asiaa etukäteen jo kouluun hakemisen yhteydessä ja kysellä opettajien ajatuksia. Ainakin opettajien on hyvä huomioida asia.

Lapsi voi olla tosi taitava joissain asioissa, mutta toisissa tarvitseekin sitten vielä harjoitusta. Oma lapsi luki ja laski taitavasti kouluun mennessä (mikä tosin ei nykyään ole kovinkaan poikkeuksellista), mutta tarvitsi vielä paljon harjoitusta esimerkiksi sosiaalisten taitojen kanssa.

Ainakaan ei tarvitse ottaa stressiä koulusta ja voi ohjata kiinnostusta esim. harrastuksiin enemmän, jossa sitten kartuttaa lisää taitoja. Jos on herkkyys tohon kielten oppimiseen, niin sitä voisi treenata lisää jos lapsi on innostunut. Kielitaidosta ei ole koskaan mitään haittaa ja hyödyt kestää koko loppuelämän. Välttämättä en opettaisi kuitenkaan koulussa opetettavia asioita (esim. matikkaa) kotona, jotta lapsi jaksaisi kiinnostua opetuksesta koulussakin.

Sekin voi nimittäin kostautua myöhemmässä vaiheessa jos koulussa tylsistyy ja asenne kouluun muovautuu sen mukaiseksi, kun kaikkea ei välttämättä opikaan muualla. Mutta tietysti tosi paljon opettajasta kiinni myös.

Meillä molemmat lukeneet neljän iässä. Esikoisen kanssa olin hieman hämilläni. Oli vilkas ja hyvin eloisa 4-6-vuotiaana. Mielestäni ei ollut pelkästään hyvä juttu, että osasi lukea ja kirjoittaa ekalle mennessään. Hyvin tuo koulu on silti mennyt ja mikä tärkeintä sosiaalinen puoli toimii ja kavereita riittää. Englannin kieli sujuu myös pienestä alkaen.

Mitään erityisiä matikkajuttuja ei ole koskaan lapsille kotona opetettu. Kirjoitit, että isänsä kanssa on laskenut jakolaskuja. Laskea osaavat silti.

Minun mielestäni jokaisella terveellä lapsella on omat herkkyyskautensa ja kykyä oppia vaikka kuinka. Ympäristö ja sen virikkeet ratkaisee paljon.

Muistan esimerkiksi kun vanhempi lapsistani oli 4v. Vuoden vanhemman serkkunsa kanssa istuivat lattialla ja olivat tätinsä kanssa pelaamassa jotain sananselityspeliä liittyen eläimiin. Kumpikaan lapsista ei ollut sitä ennen pelannut ko. peliä ja selittäjänä täti, jota harvemmin näkevät. Oma lapsi osasi päätellä selityksistä heti mistä kyse. Sanavarasto on aina ollut laaja muutenkin. Serkkunsa ei oikein käsittänyt mistä kyse. Paljastui sitten siinä, ettei osannut sitten nimetä esim. montaa eläintä edes kuvasta. Serkun äiti nauroi, että ei hänkään taida kaikkia niitä eläimiä tietää. Ei tiennyt rauskua, vasarahaita, manaattia, mangustia jne. Naurahti vielä perään, että ei ole tainnut lukea aikuisena kirjan kirjaa.

Eli ympäristön vaikutus tekee paljon. Mitään erityistä lasten opettamista kotona tai tiedon tuputtamista en kannata. Mutta mikäli lasta kiinnostaa niin mielestäni aivoille pitää antaa töitä. Älykkyys ei suoranaisesti periydy, mutta utelias suhtautuminen maailmaan ja vanhempien kyky tarjota virikkeitä liittyy monesti myös siihen, miten fiksu vanhempi on itse.

Tällä hetkellä 4v mielestä on esim tosi hauskaa purkaa kauppa kassia. Pyytää minua sanomaan aina englanniksi, mikä tuote otetaan pussista ulos.

Mun 6v on kans itse oppinut englanninkielen ja hänen kanssaan pystyy käymään pitkiä keskusteluita englanniksi.

Hän oppi sen taidon lastenohjelmista ja esim. Jo kolme vuotiaana osasi englanniksi kaikki maansiirtokoneiden nimet.

Muuten on ihan normi fiksu. Lisäks hänellä on nyt todettu ADHD.

Minä olen ylpeä hänestä sellaisena kun on.

Toivottavasti erityislahjakkaalle lapsellesi ei tule liikaa paineita jos painotatte hänen olevan erityislahjskas. Anna lapsen olla lapsi ja tue mikäli hänellä on kiinnostusta oppia.

Joo ei tosiaan kannata varta vasten opettaa koulussa opetettavia asioita, kuten matematiikkaa. Lukeminen ja helpot laskut ovat nykyisin niin yleistä että lapset osaavat jo ennen kouluun menoa, joten niissä opettajat ovat toivottavasti tottuneet antamaan eritasoisia tehtäviä eritasoisille oppilaille.

Mutta maailmassa on niin paljon muuta, mitä voi tiedonjanoiselle lapselle opettaa!

Itse opetin pikkusiskon koululeikkien lomassa lukemaan neljävuotiaana, ei sitten koulu sujuneet fiksusta päästä huolimatta kovin loistavasti, toivottavasti ei ollut minun syytäni kun lukemaan opettamalla samalla opetin ettei koulun eteen paljon tarvitse tehdä.

Itse en osannut kouluun mennessä MITÄÄN. Ulos tuli kuitenkin kuuden ällän ylioppilas. Motivaation ylläpitäminen on yhtä tärkeää kuin äly.

Meillä on myös melko lahjakas viisivuotias lapsi sekä liikunnallisesti, että kielellisesti. Matemaattisestikin ehkä, sillä hoksaa tiettyjä lukuihin liittyviä juttuja, vaikka ikinä ei olla mitään laskettu. Puhuu ja lukee suomea ja englantia(on kielipäiväkodissa). Lukemisen oppi neljävuotiaana. On oppinut käytännössä kaiken aina paljon ikätovereitaan aiemmin. En ole pitänyt tätä kovin hyvänä asiana, sillä harrastuksissa pieni lapsi joutuu nopeasti paljon isompien seuraan. Esim. yhdessä harrastuksessa nyt muut ovat 1-3vuotta vanhempia. Koulussakin voi tulla tylsää, kun jo nyt kirjoittelee tarinoita suomeksi ajankulukseen päiväkodissa. Lapsi on oppinut kaiken mitä on saanut kokeilla todella nopeasti ja helposti. On sosiaalisesti taitava. Pitää kuulemma päiväkodin ryhmähenkeä koossa. Saa kavereita ihan nistä tahansa minne menemmekin. Monella tapaa olisi valmis kouluun jo nyt(olen itse eskariope, niin vertailupohjaa on) Hirvittää, kun koulun alkuun on kaksi vuotta ja lapsi on jo nyt tuollainen. Onko koulussa sitten tarpeeksi haastetta?

Ei toi välttämättä tarkoita yhtään mitään. Jotkut oppii asiat aikaisemmin ja toiset myöhemmin. Sillä ei välttämättä ole älykkyyden kanssa mitään tekemistä. 

Pelkkä aikainen lukemaan tai laskemaa oppiminen ei välttämättä tarkoita mitään muuta kuin, että lapsi on saanut sopivia virikkeitä silloin, kun hänellä on ollut herkkyyskausi.

Muut taidot sitten kielivät lahjakkuudesta, mutta ei välttämättä poikkeuksellisesta sellaisesta.

Tutkimusten mukaan lapsi perii älykkyytensä äidiltään, eli ei ole voinut isän mensa-geenejä periä. Toki ympäristökin vaikuttaa.

Minusta tuo englannin oppiminen on ihan loogista, jos sitä puhutaan ja käytetään ympärillä paljon ja lisäksi katsoo lastenohjelmia englanniksi. Tosin kyllä se tietystä lahjakkuudesta kielii, jos sitä myös käyttää eikä ole vain passiivista kielitaitoa. Tunnen useamman ”kaksikielisen” lapsen, jotka eivät puhu toista äidinkieltään ollenkaan, vaikka ymmärtävätkin.

Nopealla katsauksella omassa tuttavapiirissä tuon ikäisten taidoissa voi olla ihan älyttömän suuria eroja. Jotkut osaavat laskea nippanappa kymmeneen, toiset laskevat jo laskuja. Jotkut ovat juuri oppineet kirjoittamaan oman nimensä, kun toiset kirjoittavat jo omia satuja. Aika näyttää tasottuvatko erot vai erottuvatko jotkut joukosta.

Ei mitään väliä ellette ole erityisen kauniita!

On aika tavallista, että lukemaan opitaan hyvissä ajoin ennen kouluikää. Lukemaan oppiminen on sitä helpompaa, mitä pienempänä sen oppii. Sama juttu kielten suhteen. Jos monet tuttavapiirin ihmiset puhuvat englantia, ei ole mikään ihme että lapsikin on oppinut kielen. Laskemisesta en niin tarkkaan tiedä, mutta olettaisin että sitäkin oppii helposti, jos sitä on isän kanssa harjoiteltu. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettei lapsi voisi olla erityislahjakas. Mutta tietääkö sitä loppujen lopuksi kukaan, kuinka suuri osa ihmisen lahjakkuudesta johtuu geeneistä ja kuinka paljon siitä, että on pienestä asti harrastanut jotain.

Meillä myös ekaluokkalainen oppinut enkun pääasiassa itsekseen netistä, mitään en ole opettanut, emmekä ole edes missään kansainvälisissä piireissä. Osaa oikeastaan jo paremmin kuin minä, joka olen yliopistot käynyt. Ääntää kuin natiivi, pitkiä virkkeitä sujuvasti. Osaa ja käyttää monia sanoja enkuksi, joita ei suomeksi osaa. Koulussa opettaja kysyy häneltä erikoissanat yms., itsekin olen jossain tilanteissa joutunut turvautumaan lapsen erikoissanoihin, tarkempaan korvaan ja parempaan ääntämiseen. Olen alkanut yllätyksekseni jo häpeämään ääntämistäni, kun lapsi pyörittelee päätään ja naureskelee sille, vaikken nyt mielestäni mikään surkeakaan kielessä ole.

On varmaan kielellisesti lahjakas, mutta kyllähän netti ja nykyiset opetusmetodit ja akateemisesti koulutetut opettajat päiväkodissa ja koulussa myös mahdollistavat ihan toisenlaisen oppimisympäristön lapselle kuin aiemmille sukupolville.

Tulee< mielenterveys ongelmat